Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen

 

Tästä kirjasta ei voi kirjoittaa ilman, että päässä alkavat pyöriä 80-luvun automatkojen iskelmäkasetit. Lea Lavenin Tumma nainen oli minusta silloin vähän pelottava kappale, ja samaa kiehtovan uhkaavaa tunnelmaa tarjoaa myös tämä Päivi Alasalmen romaani (2006).

 

Osviittaa sisällöstä antaa jo takakansi: "Täydellisen kauniissa talossa asuu täydellisen onnellinen perhe..." Kolme pistettä antavat aavistaa, että aivan näin ei sitten varmaan kuitenkaan ole, ja tarinan edetessä pahaenteinen tunnelma tiivistyy tiivistymistään.

 

Täydellinen perhe ovat Salmiset, jotka asuvat kuin suoraan naistenlehden sivuilta repäistyssä unelmien puutalossa: pieteetillä kunnostetussa ja kukkean puutarhan ympäröimässä onnelassa. Talon hengen luo äiti Helena, joka rakastaa kaikkea kaunista. Tarinan toinen keskushahmo on Pauliina, Helenan pojan tyttöystävä ja myöhemmin miniä, jonka maailma on vähemmän sievä. Näiden kahden naisen väliin sukeutuu kirjan juoni ja jännite.

 

Vahvimmin kirjasta jäi minulle mieleen sen ovelasti hiipivä tunnelma. Alasalmi kirjoittaa helppolukuista, konstailematonta kieltä, ja kirjan miljöö on turvallisen tavallista suomalaista nykymaisemaa. Lukijaa hyytää silti koko ajan aavistus pinnan alla piilevästä tai tuloillaan olevasta pahasta. Välillä, etenkin Helenan näkökulmasta kerrotuissa osioissa, tarinan pinta tuntui jo turhankin alleviivatun siloiselta, mutta toisaalta tietynlainen liioittelu juuri rakensi niitä jyrkkiä vastakohtia, joiden varassa tavallisten omakotitaloeläjien osaksi tulee dramaattisia kohtaloita. 

 

Tuon tumman naisen perusteella tarttuisin mielelläni muihinkin Alasalmen kirjoihin. Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Jori, Salla ja Booksy, joiden blogeista löytyy muitakin Alasalmi-vinkkejä.