 |
| Kuva: Sony |
Katsoin eilen Marjane Satrapin Persepolis-sarjakuvaan perustuvan samannimisen elokuvan, Vincent Paronnaud'n ja Marjane Satrapin ohjaaman animaation vuodelta 2007. Luin sarjakuvan jokunen vuosi sitten. Se taisi olla ensimmäinen lukemani vakava aikuisten sarjakuva ja teki vaikutuksen. Satrapin omaelämäkerrallinen kuvaus iranilaistytön lapsuudesta 1970-80-luvun vaihteen Teheranissa, nuoruudesta maahanmuuttajana Itävallassa ja paluusta islamilaistuneeseen kotimaahan oli yhtä aikaa järkyttävä, riipaiseva ja lämpimän humoristinen.
Elokuva seuraa uskollisesti kirjan tarinaa ja henkeä. Alussa animaatioon tottumattomilla aivoillani kesti hetken tottua tyyliin, mutta pelkistetty mustavalkoinen piirrosjälki imaisi nopeasti mukaansa. Vaikuttavaa, miten paljon voikaan kertoa vain mustalla ja harmaalla! Välillä teki melkein mieli hidastaa kuvaa ja jäädä tutkiskelemaan, miten pelon ja julmuuden jyrkistä viivoista liu'uttiin toiveiden ja unelmien pehmeämpiin kaariin ja taas takaisin. Pienen ihmisen näkökulma isoihin yhteiskunnallisiin asioihin kosketti tässäkin muodossa. Nuoren tytön kasvukertomuksen taustalla myllertävät sodan ja sorron kauheudet, mutta ihmisellä on ihmeellinen kyky sopeutua, oppia ja jatkaa elämää eteenpäin.
Persepolis-sarjakuvia ovat lukeneet ainakin Katri, Hanna, Salla, Zephyr ja Booksy.
