Luettuja 2019 - neljäs osavuosikatsaus

Loppuvuoden 2019 kirjoja.

Siri Hustvedt: What I Loved (2003)

Tämä kirja on monille vaikuttava ja paljon kiitelty teos, ja todella hyvä tämä älyllinen page turner olikin. Lukiessa uppouduin täysillä kirjan maailmaan ja henkilöihin - ah, New Yorkin taiteilijat ja intellektuellit! Kirjan teemat, tunnelmat ja tapahtumat ovat jääneet mieleen pyörimään pitkäksi aikaa.

Marian Keyes: Watermelon (1995)

Edellisen vastapainoksi kirja, joka taas ei jäänyt lainkaan mieleen pyörimään. Kepoista chick litiä Clairesta, joka palaa Lontoosta kotiin Irlantiin vastasyntynyt vauva kainalossa ja sydän riekaleina. Kirja oli kelvollinen aivojen tyhjennykseen kiireisen työmatkan vapaahetkinä, mutta aikamoisen ennalta-arvattavaa ja pitkäpiimäistä vatvontaa, eli en voi varsinaisesti suositella. Olen aiemmin lukenut Keyesiltä Sushi for Beginners ja The Other Side of the Story, jotka ovat jääneet mieleeni onnistuneempina lajityypin edustajina.

Noah Goldstein, Steve Martin & Robert Cialdini: Yes! 50 secrets from the science of persuasion 2010)

Kiva populääripsykologinen aihe, mutta kirjassa esitellyt 50 "salaisuutta" oli tiivistetty niin helposti lähestyttäväksi aiottuun muotoon, että mutkat menivät makuuni jo liiankin suoriksi. 

Audrey Niffenegger: The Time Traveler's Wife (2003)

Luen kaikki hittikirjat monta vuotta jäljessä, mutta hei, tämäkin oli tosi hyvä! Todella mukaansa tempaava ja otteessaan pitävä lukukokemus, ja tämäkin sitä laatua, joka jättää jälkensä muistin koloihin.

Luettuja 2019 - kolmas osavuosikatsaus

Kesän ja syksyn kirjoja, joiden mukana matkasin Guernseyn saarelta Saint-Helenalle ja Louisianan Grand Islelle ja Suomenlinnasta Pääsiäissaarille. (Saaritematiikka toimikoon aasinsiltana.)

Mary Ann Schaffer & Annie Barrows: Guernsey Literary and Potato Peel Society (2008)

Tämä kirja on hurmannut monet, ja hurmasi minutkin. Ihana tunnelma, ja kirjeromaanimuoto viehätti. Guernseyn saari oli minulle aivan uusi tuttavuus, joten nojatuolimatka historiaan oli siltäkin osin antoisa. Haluaisin nähdä myös elokuvan!

Kyllikki Villa: Pakomatkalla - Toinen lokikirja (2007)

Samankaltaiset tunnelmat kuin Vanhan rouvan lokikirjasta. Oli kiinnostavaa lukea omia teitään kulkevan eläkeläisrouvan matkoista, mutta kirjojen tunnelma on kovin melankolinen. Tämäkin kirja vei saarelle, josta en etukäteen tiennyt juuri mitään: en ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi, millainen paikka Saint-Helenan saari on (paitsi Napoleonin vankila). 

Anita Hallama: Sydämen kieltä sydämelle (2001)

Mökin kirjahyllystä poimin lukemiseksi Anita Hallaman otteita päiväkirjoistaan, joissa hän kirjoittaa suhteestaan Urho Kekkoseen. Presidentin ja diplomaatinrouvan suhde oli Kekkosen ajan Suomessa julkinen salaisuus. Tällä kirjalla Hallama halusi vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen tuoda julkisuuteen oman näkökulmansa.

Kirja tarjoaa mielenkiintoisia kurkistuksia legendaarisen, karismaattisen valtionpäämiehen yksityiseen puoleen, ja Hallama itsekin vaikuttaa olleen aikamoinen persoona.

Historiallisena dokumenttina kirjaan ei voine aivan varauksetta luottaa. Hallaman päiväkirjat heijastavat tietysti ensinnäkin kirjoittajan subjektiivista käsitystä ja kokemusta, ja toisekseen kirjan esipuheessa käy ilmi, että Hallama on ottanut mukaan vain valikoituja otteita muistiinpanoistaan. Monissa niistä hän siteeraa Kekkoselta saamiaan kirjeitä, mutta itse kirjeitä ei julkistettu (lieneekö tämä muuttunut sittemmin?), ja Hallaman kirjeet Kekkoselle eivät ole säilyneet.

Kate Chopin: The Awakening and Other Stories (1899)

Olin aiemmin kuunnellut Kate Chopinin romaanin The Awakening (Herääminen) (1899) äänikirjana, mutta päästyäni käymään viime vuonna Louisianassa innostuin ostamaan kirjan ja lukemaan sen uudelleen, tällä kertaa paperilta. Tässä painoksessa mukana oli myös Chopinin lyhyempiä novelleja.

The Awakening herätti minussa samankaltaisia mietteitä kuin ensimmäisellä kerralla: ihastusta Chopinin rohkeudesta porautua sovinnaisen naisen epäsoveliaisiin tunteisiin ja samalla hämmennystä ja ärtymystä, koska Edna on niin hankala – ja sitten vielä hämmennystä ja ärsytystä siitä, että minä, vapaamielinen 2010-luvun nainen, hämmennyn ja ärsyynnyn naisesta, joka ei ajattele ja toimi niin kuin naisen ”pitäisi”.

Oli mielenkiintoista lukea kirja sen jälkeen, kun olin itse käynyt sen kuvaamilla seuduilla ja lueskellut Louisianan historiasta. Edna oli helppo kuvitella New Orleansin hienostokortteleihin, ja kirjan novelleissa vilahtelevat hahmot tarjosivat kurkistuksia 1800-luvun Louisianan monimuotoisuuteen. Chopinin novelleissa on ovela tunnelma, jossa onni häilyy vain hiuskarvan päässä epäonnesta, ja kumpikin saattaa sittenkin olla sitä toista.

Katja Kallio: Karilla (2008)

Tartuin tähän Kallion kirjaan ensimmäistä kertaa vuosia sitten, mutta silloin ei jotenkin napannut. Nyt sen sijaan nappasi.

Pidän Kallion tyylistä kirjoittaa: teksti tuntuu harkitulta ja hiotulta, kuin kirjailija haluaisi antaa lukijalle huolella valitun ja kauniisti paketoidun lahjan, mutta ei silti väkinäiseltä tai elottomalta. Tapahtumat ja henkilöt ovat yhtä aikaa arkitodellisuuteen ankkuroituja ja kiinnostavalla tavalla tyyliteltyjä tutkielmia ihmisluonnon erikoisuuksista. 

Kalliolta olen lukenut myös Säkenöivät hetket, Elokuvamuistin ja Tyypit.

Ronald Wright: A Short History of Progress (2004)

Tämä kuuluu sarjaan hyvät mutta masentavat kirjat. Kirja vastaa teemoiltaan Jared Diamondin teosta Collapse – How Societies Choose to Fail or Succeed eli aiheena on tässäkin yhteiskuntien nousu ja tuho. Wright pohtii sivilisaatioiden kehitystä, kukoistusta ja rapistumista niiden yhteiskunnallisen järjestäytymisen, teknologis-taloudellisen edistyksen ja ekologisten paineiden ristiaallokossa. Lopputulos on, että otsikon progress kaipaisi kenties usein seurakseen kysymysmerkin tai lainausmerkit – ja masentavaa kyllä, sitten kirjan julkaisun moni asia etenkin maapallon ekologisen kantokyvyn osalta on mennyt vain kehnompaan suuntaan.

Wrightin ja Diamondin kirjojen historiallisesta tarkkuudesta tai analyysin validiudesta en osaa sanoa, mutta molemmat olivat mielenkiintoista luettavaa. Siinä missä Diamondin opus (muistaakseni) pureutuu esittelemiensä yhteisöjen ja ajanjaksojen vaiheisiin yksi kerrallaan, Wrightin kirja sukkuloi aikakaudesta ja maanosasta toiseen. Tällainen läpileikkaus tuottaa lukijalle kiinnostavia oivalluksia, mutta vaatii kouluhistoriapohjalta ponnistavalta lukijalta jonkinasteista tarkkaavaisuutta, kun muinaisesta Mesopotamiasta syöksähdetään milloin Pääsiäissaarille, milloin mayatemppeleihin. Wright kyllä pyörittelee laajoja kokonaisuuksia miellyttävän helposti lähestyttävästi.

Luettuja 2019 - toinen osavuosikatsaus

Keväällä ja kesällä haaviin osui pari erinomaista romaania ja kevyttä asiaproosaa.

Richard Yates: Revolutionary Road (1961)

Revolutionary Road odotti kirjapinossani kauan ja pääsi viimein lukuvuoroon. Viiltävä ja viiltävän hyvin kirjoitettu kirja nuoresta avioparista, Frank ja April Wheeleristä, jotka pääsevät kiinni 1950-luvun Yhdysvaltojen lähiöelämäunelmaan, mutta kaipaavat sittenkin jotain muuta. Heitä kalvaa epämääräinen tyytymättömyys siihen, millaiseksi elämä osoittautuikaan, millaisiksi ihmiset – ja ennen kaikkea ehkä he itse. Yates kuvaa epätäydellisiä (ja aika rasittavia) hahmojaan viileän terävästi ja samalla riipaisevasti.

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi (2015)

Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun teki minuun aikoinaan vaikutuksen, Tyttökerho jätti ristiriitaisemmat fiilikset. Perillä kello kuusi hurmasi jälleen.

Kirjassa 1960-luvun Helsingin ajankuva ja henkilöiden sielunelämä kytkeytyvät saumattomasti yhteen. Elämäänsä kyllästynyt edustusvaimo Vuokko, paljasjalaksi haaveileva porvaristyttö Piitu ja kuuliainen vanhapiika Aune, joka yhtäkkiä ymmärtää jääneensä jumiin väärään aikaan.

Honkasalo kirjoittaa sujuvasti ja elävästi. Teksti vilisee ajankuvaa luovia yksityiskohtia, mutta ne soljuvat lukijalle luontevasti ja tarinaa kantaen. Henkilöistä vaikutuin etenkin keskushahmo Vuokosta, joka painiskeli tunteidensa kanssa aidon moniulotteisen tuntuisesti, ja Aunesta, joka herätti minussa suurta sympatiaa.

Imogen Edwards-Jones & Anonymous: Fashion Babylon (2006)

Kirja lupailee paljastuksia muotimaailman kulisseista, ”the mark-ups and the comedowns, the fabulous extremes and the shoddy short cuts”.

Viihdyttävää ja mielenkiintoistakin, sekä juorut että nippelitiedot muotibisneksen kiemuroista, mutta tällaista kirjaa kalvaa nopeasti ajan hammas. Kirja vilisee A-listan julkkiksia, jotka eivät enää ole A-listaa (tai edes elossa), ja on mukana toisaalta myös mauttomuuden huippu Posh, joka taas on sittemmin Victoria Beckhamina saanut muotimaailman synninpäästön. Muotibisnes ja -media kaiken kaikkiaan ovat tainneet liki puolessatoista vuosikymmenessä muuttua aika lailla.

Michael Blastland & Andrew Dilnot: The Tiger that Isn't: Seeing Through a World of Numbers (2007)

Vetävästi kirjoitettu kirja arkipäivän numerolukutaidosta. Kirjoittajat rohkaisevat lukijoita miettimään reippaasti omilla aivoillaan, mitä esimerkiksi lehtijutuissa mainitut numerot oikeastaan tarkoittavat. Kuinka paljon on paljon? Mitä keskiarvo kertoo? Monet kirjan viesteistä ovat sinällään tuttuja ja yksinkertaisia, mutta mukana on herkullisia esimerkkejä ja hyviä käytännön vinkkejä numerokammon selättämiseen ja numeroilla sumutuksen välttämiseen.

Elizabeth Gilbert: Committed - A Skeptic Makes Peace with Marriage (2010) (Tahdonko? - Kuinka päädyin naimisiin)

Mitä tapahtui Eat, Pray, Loven jälkeen? Avioeron jälkeisellä maailmanympärimatkalla itseään etsinyt ja uuden rakkauden löytänyt Elizabeth Gilbert päätyi Yhdysvaltain maahanmuuttolakien ”pakottamana” naimisiin brasilialaisen miesystävänsä kanssa. Tässä kirjassa Gilbert, joka oli raastavan eronsa jälkeen päättänyt ettei enää ikinä menisi naimisiin, siis pohtii kuinkas sitten kävikään.

Gilbert puntaroi limittäin omaa mutkikasta suhdettaan avioliittoon ja länsimaisen avioliittoinstituution ja parisuhteiden historiaa ja nykyhetkeä laajemminkin. Kirja tarjoaa ajattelemisen aihetta ja mielenkiintoista nippelitietoa, ja kirjoittajan henkilökohtaiset pohdinnat ovat sekä avoimia että analyyttisiä (ja tyydyttävät lukijan tirkistelynhalua!). Teksti on koukuttaa ja hypähtelee ketterästi yleisestä yksityiseen, mutta kirjaa lukiessa minua vaivasi silti vähän sama ärsytys kuin Eat, Pray, Loven kohdalla: välillä teki mieli ravistella kirjoittajaa, että lakkaa nyt jo märehtimästä, kyllä se siitä lutviutuu ja on sitä ennenkin eletty.

Luettuja 2019 - ensimmäinen osavuosikatsaus

Alkuvuoden luettuja!

Claire Harman: Jane's Fame - How Jane Austen Conquered the World (2010)

Kaikki Jane Austen -lukukokemukseni taitavat ajoittua 1990-luvulle silloisten televisio- ja elokuvasovitusten innoittamana, joten en liene Austen-fani omistautuneimmasta päästä, mutta tämä kirja Austenista teosten vastaanoton näkökulmasta oli hurjan mielenkiintoinen.

Kirja pureutuu siihen, miten Austenin julkinen kuva on kehittynyt kirjailijan elinpäivistä nykyaikaan. Mieleen jäi muun muassa se, miten Austenin perhe tämän kuoleman jälkeen muovasi kirjailijan kuvaa vastaamaan aikansa käsityksiä ja ihanteita (yksin nurkassa kirjoitteleva nöyrä ja pyyteetön vanhapiika vai tavoitteellinen, arvonsa tunteva ja tunnustusta kaipaava sanankäyttäjä?) ja miten Austenin suosio aaltoili osittain verrattain hyvistäkin aikalaismyyntiluvuista liki täydelliseen unohdukseen ja myöhäispostuumisti maailmanlaajuiseen ihailuun.

Harman kirjoittaa hyvin taustoitettua, sujuvalukuista ja monin paikoin jopa hauskaa tekstiä. Harman näkyy kirjoittaneen elämäkertoja myös esimerkiksi Robert Louis Stevensonista ja Charlotte Brontësta, ja tämä kirjallinen murhakirjakin kuulostaa mainiolta.

Taina Haahti: Operaatio Onni (2004)

Perheenäiti tavoittelee pakkomielteisesti unelmaelämäänsä, keskiluokkaista idylliä valkoisessa talossa uudenkiiltävällä asuinalueella. Lukukokemus oli ihan ookoo, mutta kirjasta ei jäänyt paljonkaan käteen. Olisin ehkä kaivannut joko syvempää pureutumista keskiluokkaisen mielenmaiseman hienovireisiin värähdyksiin tai sitten rajumpaa sukellusta kohti absurdia tai satiiria; nyt tuntui, että jäätiin hieman puolitiehen.

Jussi Siirilä: SmartVille (2005)

Tässäkin kirjassa kipuillaan keskiluokan pyrintöjen kurimuksessa. SmartVillen keskiössä on lähiöunelman sijaan kollektiivinen bisneshurmos hetkenä ennen 2000-luvun alun IT-kuplan puhkeamista. Yhdenpäivänromaanissa seurataan web designer Minnaa, joka yrittää pysyä perässä lasitornien ja englanninkielisten höttösloganeiden maailmassa ja pyörittää samalla perhe-elämää. Romaanina en tästä erityisemmin innostunut, mutta jonkinlaisia (inhon?) väristyksiä kirjan työelämäkuvaus kieltämättä tuotti.

Carl Honoré: In Praise of Slow (2004) (Slow - Elä hitaammin!)

Kirja hitaamman elämän puolesta. Honoré julistaa hidastamisen iloja eri elämänaloilla ruoasta liikuntaan ja työelämästä kaupunkisuunnitteluun. Mielenkiintoinen ja antoisa aihe, mutta aiheeseensa nähden kirja tuntui jotenkin hätiköivältä: kiinnostavia ilmiöitä juostiin läpi pikavauhtia ja analyysi oli aika pinnallista, anekdootista toiseen hyppivää ja paikoin amerikkalaistyylisen yliselittävää.

Kevytlukuinen ajatusten herättelijä siis, mutta moniin kirjassa sipaistuihin aiheisiin olisi mielenkiintoista perehtyä syvällisemmin. (Hitailusta kiinnostuneille vinkkaan tähän Tom Hodgkinsonin kirjan How to Be Idle, josta muistelen aikoinaan pitäneeni.)