Enimmäkseen jälkimmäisestä, Powell päättelee, vaikka annoksen eleganssia ranskattaret saavat hänen mielestään jo äidinmaidossa. Myöhemmällä iällä he sitten vaalivat ja korostavat parhaita puoliaan hankkimalla laadukkaita vaatteita, lotraamalla kalliilla kosmetiikalla, panostamalla seksikkäisiin alusvaatteisiin, syömällä terveellisesti, harrastamalla arkiliikuntaa ja virkistäytymällä silloin tällöin rakastajansa seurassa.
Kirjasta tuli vähän mieleen muutama vuosi sitten ilmestynyt Mireille Guilianon Miksi ranskattaret eivät liho. Laihojen ranskattarien ihastelua ja rautalangasta väännettyjä elämäntapavinkkejä löytyy tästäkin kirjasta, tyyliin "kannattaa syödä vain sen verran kun on nälkä" ja muuta ruudinkeksintää.
Stereotyyppejä ravistelevaa vakavamielistä sosiologista tutkimusta kirjalta ei siis kannata odottaa, mutta kevyenä välipalana se oli ihan hauskaa lukemista. Suomalaislukijalle oman lisänsä toi se, että Frith Powell kirjoittaa englantilaisena englantilaisille lukijoille, joten ranskattarien lisäksi kirjan kautta pääsi välillisesti kurkistamaan myös brittinaisten mielenmaisemaan.
Suomalaiset taitavat tällä eleganssiasteikolla olla enemmän siellä englantilaisten päässä. Uudesta kotimaastaan käsin Frith Powell kauhistelee esimerkiksi englantilaisnaisten humalahakuista juomista, joka Ranskassa keräisi paheksuvia katseita. Toisaalta hänen mielestään naisten välinen solidaarisuus on Englannissa vahvempaa kuin Ranskassa, jossa kanssasisariin suhtaudutaan paljon kilpailullisemmissa merkeissä.
Helena Frith Powell: Two Lipsticks and a Lover. Arrow Books, 2005. 277 s. ISBN 978-0-099-50425-2. Ostettu käytettynä.
