Lukudiplomi suoritettu!

Onnittelukukkia lukudiplomisteille.

Tiukille meni, mutta valmista tuli! Lukudiplomista nimittäin. On siis aika vetää yhteen suoritukseni Hyönteisdokumentti-blogin hdcaniksen lanseeraamaan haasteeseen, jossa suoritettiin koululaisille tarkoitettua Kunnari-lukudiplomia kirjablogaten.

Haasteesta oli paljon hupia. Valitsin suoritettavaksi yläastelaisille (anteeksi, yläkoululaisille?) tarkoitetun Sinuhe-kirjatarjottimen ja siihen liittyvät 7. luokan tehtävät. Vanhemmille oppilaille suunnatuissa tehtävissä oli enemmän vakavamielistä analyysiä, mutta nuoremmat saavat vielä piirrellä ja askarrella. Kovin työläisiin tehtäviin en viitsinyt tarttua, mutta kivoja ideoita niissä oli! Ehkä joskus vielä innostun rakentamaan pienoismalleja lukemieni kirjojen tapahtumapaikoista...

Lukudiplomia oli hauska suorittaa siksikin, että sen myötä tulin lukeneeksi monta klassikkoa, joihin en ollut tullut aiemmin tarttuneeksi. 7.–9.-luokkalaisten Sinuhe- ja lukiolaisten Odysseia-kirjatarjottimilta löytyy hyviä lukuvinkkejä aikuisillekin.

Mitä siis tuli luettua?

1. Jännitystä:
Zacharias Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriä kamari tarjosi kartanoromantiikkaa ja hurmasi satusetämäisellä kielellään. Tein etsintäkuulutuksen kartanon kummituksesta.

2. Menneisyyden tarinoita:
Kerstin Johansson i Backen Näkymätön Elina sai minut eläytymään ujon pikkutytön elämään ja kirjoittamaan Elinalle kirjeen.

3. Tulevaisuuden taruja:
H. G. Wellsin Maailmojen sodan myötä tutustuin 1800-luvun tieteiskirjallisuuteen ja piirsin avaruusaluksen, joka muistuttaa erehdyttävästi lypsyjakkaraa.

4. Fantasiaa: 
Leena Krohnin Tainaron oli kiehtova kurkistus hyönteisten asuttamaan maailmaan. Piirsin Tainaronin kartan ja kadehdin toisen lukudiplomisuorittajan eli Kujerruksia-blogin Linnean upeita hyönteispelikortteja.

5. Ihmisiä:
Mark Twainin Tom Sawyerin seikkailut tutustuttivat minut nokkelaan Tomiin, joka jopa täytti sivun ystäväkirjaani. Tähän kategoriaan olisi sopinut myös Nick Hornbyn Poika, mutta siitä en väsännyt tehtäviä.

6. Matkalla:
Toinen neuvokas poikaviikari löytyi Robert Louis Stevensonin Aarresaaresta. Annoin Jim Hawkinsille muutaman vinkin saarella tarpeellisista varusteista.

7. Luontotarinoita:
Jack Londonin Susikoira, toiselta nimeltään Valkohammas, vei minut Alaskan erämaahan, jota esittelin myös valokuvin. Kategoriaan olisi sopinut myös Herman Melvillen Moby Dick.

8. Huumoria:
Alun perin en hoksannut, että Miika Nousiaisen Metsäjätti sopisi huumorikategoriaan, sillä kirja oli minusta vakava ja aika surullinenkin. Tehtävä jäi siis tuoreeltaan tekemättä, mutta kun nyt muistelen teoksen huumoripitoisia kohtauksia, valitsisin esimerkiksi jonkin kitkeränhauskan dialogin päähenkilön raivostuttavan bisnes-bullshittiä suoltavan pomon kanssa.

9. Lyhytproosaa:
Tämäkin tehtävä unohtui, mutta Katja Kallion Tyypit viihdytti nasevilla ihmiskuvauksillaan. Yhdessä tehtävistä vaihdetaan kahden novellin päähenkilöt keskenään ja mietitään, millaisia kommelluksia vaihdoksesta syntyisi. Vaihdan siis keskenään italialaisen poikaystävän ja synnytyssairaalaystävän, jotta saadaan aikaan hedelmällinen romantiikan ja realismin yhteentörmäys.

10. Runoja ja näytelmiä:
Minna Canthin Anna Liisan luin jo aikoinaan koulussa, vaikka meillä ei lukudiplomeja suoritettukaan. Näytelmäklassikko vaikutti edelleen. Tein sille myös uudet kannet.

Kiitos hdcanikselle hauskasta haasteesta ja muille suorittajille mielenkiintoisista kirja-arvioista ja hienoista suorituksista tehtäviin!

H. G. Wells: The War of the Worlds (Maailmojen sota) - lukudiplomisuoritus!

H. G. Wellsin scifiklassikko The War of the Worlds (1898) eli Maailmojen sota päätyi luettavakseni lukudiplomihaasteen ansiosta. Muuten en varmaankaan olisi tullut kirjaan tarttuneeksi, sillä scifi ei ole ominta alaani, mutta oli mielenkiintoista täyttää tällainen avaruusolioiden mentävä aukko sivistyksessäni.

Aiheena on siis Marsin asukkien hyökkäys Maahan. Metsäaukealle englantilaisen pikkukaupungin liepeille tömähtää kummallinen kone, joka alkaa kylvää tuhoa ympäristöönsä. Pian paniikki leviää Lontooseen asti, eikä kukaan ole enää turvassa...

Kirja oli aika erikoinen lukukokemus. Nimettömäksi jäävä päähenkilö, tieteellisesti suuntautunut englantilaismies, kertoo kokemuksistaan asiapitoisen raportoivalla otteella. Avaruusolioiden eteneminen Surreyn kylästä toiseen selostetaan niin perinpohjaisesti, että kartta olisi ollut paikallaan. Lontoon kaupunginosienkin suhteen olin vähän eksyksissä. Myös marsilaisten koneet, aseet ja ulkoinen olemus kuvataan samaan tapaan huolellisesti havainnoiden:

They were, I now saw, the most unearthly creatures it is possible to conceive. They were huge round bodies--or, rather, heads--about four feet in diameter, each body having in front of it a face. This face had no nostrils--indeed, the Martians do not seem to have had any sense of smell, but it had a pair of very large dark-coloured eyes, and just beneath this a kind of fleshy beak. In the back of this head or body--I scarcely know how to speak of it--was the single tight tympanic surface, since known to be anatomically an ear, though it must have been almost useless in our dense air. In a group round the mouth were sixteen slender, almost whiplike tentacles, arranged in two bunches of eight each. These bunches have since been named rather aptly, by that distinguished anatomist, Professor Howes, the hands.

Toisaalta kerrontaratkaisu oli hauska, sillä se sai kirjan tuntumaan jälkipolville dokumentoidulta tositapahtumien kuvaukselta. Toisaalta tarinan tunnepuoli jäi köyhänlaiseksi. Kertoja kyllä pelkäsi, kauhistui ja järkyttyi tämän tästä, mutta jännitys ei tuntunut luissa ja ytimissä, vaan henkilöt tuntuivat kylmiltä ja etäisiltä. Kummastelin esimerkiksi sitä, että kertoja joutui eroon vaimostaan heti tarinan alkupuolella, mutta huoli tämän kohtalosta jäi satunnaisiksi tuumailuiksi matkan varrella silloin, kun mitään tähdellisempää ei sattunut olemaan meneillään.

Oli mielenkiintoista lukea tieteisfantasiaa yli sadan vuoden takaa. Nykylukijan näkökulmasta kirjaan tuli oma pikantti lisänsä siitä, että kummajaiset toiselta planeetalta tömpsähtävät 1800-luvun maailmaan. Kirjan kuvaamat marsilaiset ovat Maan asukkeja edellä älyn ja teknologian kehityksessä: heidän kulkuneuvonsa ja aseensa aiheuttavat tuhoa, jolle hevoset ja höyrylaivat eivät voi mitään. Miten aikalaislukijat, joille kirjan kuvaama elämänpiiri oli vielä arkea, mahtoivat tarinan kokea? Ja entä jos tapahtumat sijoitettaisiin nykymaailmaan? Ainakin paniikki leviäisi väestöön tsiljoona kertaa nopeammin kuin aikana ennen internetiä – tai sitten ei: marsilaiset luultavasti iskisivät ensimmäisenä tietoverkkoihin ja sähkönjakeluun, ja yhteiskunta lamaantuisi täysin ennen kuin kukaan ehtisi tajuta, mitä on tapahtumassa.

Kirja pysyttelee enimmäkseen marsilaisten etenemisen raportoinnissa konkreettisten tapahtumien kautta, ei juurikaan pysähdy filosofoimaan tai analysoimaan. En tiedä, kirjoittiko Wells kirjan pelkäksi tieteisseikkailuksi vai jonkin ajankohtaisen yhteiskunnallisen ilmiön allegoriaksi. Liittyisikö koneiden hyökkäys jotenkin esimerkiksi orastavan teollistumisen herättämiin pelkoihin? (Aiheesta on varmasti tehty tukuittain tutkimusta, mutta en nyt jaksa perehtyä.) Wellsin ja aikalaisten mieliä tuskin jäytivät ekologiset kysymykset, mutta minua jäivät mietityttämään pari kohtaa, joissa ihmiskunnan tuhoa marsilaisten käsissä verrattiin siihen, miten avuttomia muut luontokappaleet ovat ihmisten voiman alla. Mielessä kävi, että Maata tuhoamaan ei ehkä tarvita vallanhimoisia, ylivarusteltuja marsilaisia: me ihmiset taidamme tehdä sen itse.

Lukudiplomin lisäksi kerään kirjalla pisteen Ofelia Outolinnun 1800-luvun kirjat -haasteeseen.

LUKUDIPLOMITEHTÄVÄ 5/10

Kirjatarjotin: Sinuhen Tulevaisuuden taruja -kirjatarjotin
Kirjailija: H. G. Wells
Kirja: Maailmojen sota

Tehtävä (7. lk): Valitse lukemasi kirjan kolme mielikuvituksellisinta esinettä. Piirrä ne, ja kirjoita esineiden tuoteseloste: kuinka ja mihin niitä käytetään?

Valitsen vain yhden esineen ja lainaan tuoteselosteen suoraan Wellsiltä. Tässä siis kuvaus marsilaisten aluksesta, joka Wellsin mukaan muistuttaa jättimäistä lypsyjakkaraa, ja alla taiteilijan tulkinta. :)

And this Thing I saw! How can I describe it? A monstrous tripod, higher than many houses, striding over the young pine trees, and smashing them aside in its career; a walking engine of glittering metal, striding now across the heather; articulate ropes of steel dangling from it, and the clattering tumult of its passage mingling with the riot of the thunder. A flash, and it came out vividly, heeling over one way with two feet in the air, to vanish and reappear almost instantly as it seemed, with the next flash, a hundred yards nearer. Can you imagine a milking stool tilted and bowled violently along the ground? That was the impression those instant flashes gave. But instead of a milking stool imagine it a great body of machinery on a tripod stand. 

H. G. Wells: The War of the Worlds. 1898. Ladattu Kindleen Project Gutenbergistä. Suom. Maailmojen sota, 1979.

Kuva: Henrique Alvim Correa [Public domain], via Wikimedia Commons. http://commons.wikimedia.org/wiki/File%3ACorrea-Martians_vs._Thunder_Child.jpg