Luettuja 2016 ja 2017

Kirjablogi on jäänyt elämän muiden kiireiden vuoksi tauolle ja niin on melkein lukeminenkin. Vuosina 2016 ja 2017 luetut (hyvin harvat) ja vielä bloggaamattomat kirjat kuitattakoon siis tällä listalla.

Sarah Waters: Tipping the Velvet

Pidin todella paljon Watersin romaaneista The Little Stranger (Vieras kartanossa) ja The Night Watch (Yövartio). Watersin esikoinen Tipping the Velvet sen sijaan sai minut hieman hämmennyksiin. Alussa olin innostunut kiehtovasta 1800-luvun miljööstä ja Watersin jälleen kerran otteessaan pitävästä kerronnasta, mutta tarinan edetessä sain yliannostuksen dramaattisia juonenkäänteitä ja historiallista lesboseksiä.

Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

Mielikuvani kirjasta oli, että se kertoisi reippaan ja hilpeän eläkeläisrouvan seikkailuista maailman merillä. Ennakko-odotuksiini verrattuna kirjan sävy olikin mietteliäämpi, jopa usein apea, kun matkailijan mietteitä värittivät vanhenemisen vaivat, pelot ja yksinäisyys.

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Olin lukenut kirjasta paljon kehuja, mutta oma lukukokemukseni jäi jotenkin valjuksi. Ei ehkä ollut oikea hetki tälle kirjalle, en saanut otetta tarinan ja sen hahmojen merkityksellisyydestä.

Otso Soininvaara: Fillarilla Nizzaan

Matkakirjojen sarjassa tykästyin Soininvaaran jutusteluun pyörän selästä Euroopan teiltä. En ole ikinä pyöräillyt pitkiä matkoja enkä varsinaisesti aiokaan, mutta oli hauskaa seurata Soininvaaran matkaa.

Kirsti Mäkinen: Pulpetin henki

Kouluneuvos, veteraaniopettaja, suomen kielen, kirjallisuuden ja kansanperinteen rakastaja Kirsti Mäkinen muistelee. Lämminhenkinen kirja, josta huokuu Mäkisen rakkaus työhönsä ja into jakaa kielen, lukemisen ja yhdessä oivaltamisen ilo.

Caitlin Moran: Naisena olemisen taito

Reipasta arkifeminismiä. Lukiessani tuumin, että olisi ehkä kannattanut lukea kirja alkuperäiskielellä englanniksi, jotta Moranin oma ääni olisi välittynyt vielä suoremmin.

Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina

Satu Rämön Salamatkustaja-blogi on mainio, ja niin oli kirjakin. Rämö kertoo elämästä Islannista hauskasti, tavallisesta elämästä ja sen erikoisuuksia ammentaen mutta samalla napakasti taustoittaen.

Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise

Olen näköjään viime aikoina ollut innostunut matka- ja ulkosuomalaiskirjoista! Helena Liikanen-Rengerin kirja (ja hyvä blogi!) elämästä suomalaisena naisena ja äitinä Etelä-Ranskassa oli sekin mukavaa luettavaa. Ranska on minulle tuttu maa, joten monet asiat tuntuivat herkullisen tutuilta – ja toisaalta taas samasta syystä johtuen olisin ehkä toivonut kirjan menevän paikoin vähän syvemmällekin ranskalaisuuden pureskelussa.

Kate Alcott: The Daring Ladies of Lowell

Kirjan tarina sijoittuu puuvillatehtaalle Lowellin kaupungissa Massachusettissa 1800-luvun alkupuolella, teollistumisen alkuaikoina. Oli avartavaa eläytyä päähenkilö Alicen ja muiden ”tehtaan tyttöjen” elämään: pitkiä päiviä, ankaria asuntolaemäntiä, keuhkoihin juuttuvaa puuvillapölyä – ja niiden lomassa ystävyyden ja haaveiden suomia ilonpilkahduksia. Romaanin juoneen punoutui niin murhamysteeri kuin luokkarajoja ylittävä romanssikin, joista ensimmäinen oli mielenkiintoisempi ja uskottavampi.

Sarah Waters: The Night Watch (Yövartio)

Pidin valtavasti Sarah Watersin Vieraasta kartanossa. Yhden kirjan perusteella en tohdi nimetä ketään lempikirjailijakseni, mutta Watersin ankkuroin ainakin tukevasti ehdokaslistalle. Ilmassa oli siis pientä jännitystä, kun seuraavan kerran tartuin kirjailijan teokseen. Vastaisiko se odotuksiin?

Vastasihan se. En tiedä, kumpi kirjoista on parempi, mutta The Night Watch (2006) eli suomeksi Yövartio oli sekin hurjan hyvä. Ihastuin tässä kirjassa samaan kuin edellisessä: Watersin kykyyn kirjoittaa menneestä maailmasta aidon tuntuisesti, luoda vahvoja tunnelmia pienten eleiden ja asioiden kautta ja punoa niistä rikkaan, täyden tuntuinen kokonaisuus. Kirjan maailma tuntuu jatkuvan tekstin takanakin. Kerronta kulkee verkkaisesti, jopa hitaasti, mutta sen jännite vie mukaansa ja pitää otteessaan. ”Burns with a slow but scorching intensity”, mainostaa lainaus Independent on Sundayn kriitikolta kirjan takakannessa. Kuvaus on minusta erinomainen.

Yövartio seuraa toisiinsa kietoutuvia ihmiskohtaloita toisen maailmansodan aikaisessa Lontoossa. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Tarina alkaa vuodesta 1947, kun sota on jo ohi, ja palaa vuoden 1944 kautta vuoteen 1941. Tapahtumien taustat avautuvat vähitellen, ja pala palalta lukija ymmärtää, miksi henkilöistä tuli sellaisia kuin tuli. Kaikkia lankoja ei silti solmita yhteen. Tässä on minusta toinen hienous, jota ihailin jo Vieras kartanossa -kirjan kohdalla. Asioita jää auki, eikä ihan kaikkea voi olla varma ymmärtävänsä. Aivan kuin oikeassa elämässä.

Kirjan päähenkilöitä on neljä. Vahva, itsenäinen Kay, rakkautta janoava Helen, surkeaan suhteeseen jumittunut Vivian ja sopeutumisvaikeuksinen Duncan. Taustalla möyryää kasvoton sota, joka repii kaupunkia ja sen asukkaita rikki sitkeällä, piinaavalla arvaamattomuudellaan. Koskaan ei voi tietää, kuoleeko tänään, ja silti arjen on jatkuttava. Sota-ajan ankarat olosuhteet tulevat käsinkosketeltaviksi. Piiloon pimennetty suurkaupunki, öisten pommitusten kauhut, ainainen pula ja puute – mutta myös ihmisen hämmästyttävä kyky sopeutua ja selvitä, jatkaa elämää haavoittuneena ja arpisenakin.

Ajankuvan lisäksi tosilta tuntuvat kirjan henkilöt ja heidän suhteensa. Kukaan kirjan henkilöistä ei ole täydellinen, heillä kaikilla on vikansa ja he kaikki tekevät virheitä. Tuskastuin Vivin naiiviuteen ja Helenin epävarmuuteen, ihmettelin etäistä Kaytä. Silti välitin heistä. Waters kuvaa taitavasti pieniä liikahduksia ihmisten välillä. Monimutkaiset tunteet heräävät, kasvavat ja lakastuvat ohikiitävissä hetkissä, pienissä eleissä ja katseissa.

Ihmissuhteiden kuvaukseen tuo oman ulottuvuutensa se, että monet kirjan henkilöistä ovat homoseksuaalisia. Helen, Kay ja heidän suhteeseensa kytkeytyvä kolmas nainen, Julia, joutuvat kätkemään rakkautensa yhteiskunnalta. Toisaalta lesbojen osana on elää pimeän ajan pimeimmissä varjoissa, toisaalta poikkeukselliset olosuhteet antavat tilaa uusille vapauksille. Miesten vaatteissa viihtyvä rohkea Kay tuntuu viihtyvän paremmin tapahtumien keskellä ambulanssikuskina kuin sodanjälkeisessä toimettomuudessa.

Waters kuvaa rakkautta ja seksiä suorasukaisesti. Esillä ovat niin ihmissuhteiden kauniit kuin rumatkin puolet. Kirjan henkilöt kokevat ihastumisen huumaa ja saavat osakseen kiintymystä ja läheisyyttä, mutta rakkaus tuo mukanaan myös vallankäyttöä, riippuvaisuutta ja epätoivoa. Yövartion piirtämä kuva elämästä ja ihmisistä ei ole ruusuinen, mutta koskettava ja ajatuksia herättävä se on. Erinomainen kirja.

Kirjasta ovat bloganneet ainakin Sanna, Salla, Katja, Linnea, Satu, Kuutar ja Riina.

Sarah Waters: The Night Watch. Virago, 2006. 506 s. Ostettu käytettynä. Suom. Yövartio, Tammi, 2007.

Sarah Waters: The Little Stranger (Vieras kartanossa)

Sarah Watersin Vieras kartanossa (2011, alkuperäinen The Little Stranger, 2009) on yksi niitä kirjoja, joiden nimi on vilahdellut blogeissa tiuhaan viime aikoina. Ostin kirjan kesällä divarista ja sen jälkeen olen vältellyt lukemasta muiden arvioita pitääkseni odotushorisonttini kurissa. Se onnistui näköjään hyvin, sillä kun tartuin kirjaan, en muistanut enää ollenkaan, mistä sen oli tarkoitus kertoa ja miksi olin siitä kiinnostunut.

Kirja vei minut täysillä mukanaan. Luin kolmesataa ensimmäistä sivua yhteen putkeen ja sen jälkeenkin tahti hidastui vain käytännön syistä. En oikein muistakaan, milloin olisin viimeksi lukenut jotain kirjaa tällaisella innolla uppoutua ja eläytyä, ja Watersin monisanainen, kuvaileva kerronta oli loistavaa lannoitetta ahmattilukutuulelleni. Vielä kun olisi ollut viltti, kynttilä ja kuumaa kaakaota, niin lukuhetket olisivat olleet täydellisiä!

Vieras kartanossa on ehdottomasti kirja synkkiin syysiltoihin, kun tuuli ulvoo ulkona. Waters luo Hundreds Hallin ränsistyvästä kartanosta hyytävän tunnelmallisen miljöön yliluonnollisin aineksin maustetulle kuvaukselle englantilaisen luokkayhteiskunnan murroksesta toisen maailmansodan jälkeen. Leskirouva Ayres ja hänen kaksi aikuista lastaan yrittävät pitää kiinni maalaisaatelin perinteisestä elämäntavasta, mutta tarinan edetessä talossa alkaa rapistua moni muukin asia kuin antiikkihuonekalut. Minäkertoja tohtori Faraday, paikkakunnan lääkäri, seuraa sivusta Ayresien perheen alamäkeä ja huomaa olevansa itsekin kaltevalla pinnalla, kun talossa alkaa tapahtua kummia.

En ole erityisen kiinnostunut kummitusjutuista ja yliluonnollisista ilmiöistä, mutta Watersin säikyttelemänä viihdyin mainiosti. Kirjan verkkainen kerronta tiivisti jännitystä juuri sopivasti, vangitseva tunnelma jäi pyörimään mieleen ja arvoituksellisen avointa loppuratkaisua pureskelen edelleen. Juonesta näkyy käytäneen perusteellisempaakin keskustelua Järjellä ja tunteella -blogissa (sisältää spoilereita!). Susan lisäksi kirjan ovat lukeneet myös ainakin Morre, Kirsi, Lainatäti, Erja, Kirjapeto, Karoliina, Sonja, Rachelle, Ahmu, Päkä, Maailmankirjat, Penjami, Vinttikamarissa, Maija ja aivan vastikään Lumiomena.

Osallistun kirjalla Totally British -haasteeseen.

Sarah Waters: The Little Stranger. Virago Press, 2009. 500 s. ISBN 978-1-84408-606-1. Ostettu käytettynä. Suom. Vieras kartanossa, Tammi 2011.