Anssi Asunnan Kolmas aikakirja (Teos, 2005) on ajatusleikki, joka tulkitsee Raamattua uusiksi kutkuttavan omintakeisella otteella.
Välimereltä, Messinansalmen pohjasta, löytyy vuonna 2035 tuhansia vuosia vanha roomalainen kaleeri, jonka lastina on Vanhan testamentin kuvailema liitonarkku. Ainutlaatuinen löytö osoittautuu vielä ainutlaatuisemmaksi, kun NASAn tutkijat hoksaavat, että muinainen aarre sisältää huippusalaista teknologiaa, joka on 2030-luvulla vasta kehitteillä... Mistä oikein on kyse?
Kesti hetken, että innostuin kirjasta. Vieroksuin tarinan scifi-elementtejä ja ehkä Raamattu-aihettakin, eikä Asunnan insinöörimäinen kerrontakaan oikein vakuuttanut - esimerkiksi syvällisen vivahteikasta henkilökuvausta tältä kirjalta ei kannata odottaa.
Mutta kas! Kun pääsin mukaan kyytiin, matkasta tulikin ihan mainio. Hykertelin innosta, kun Asunta laukkasi pellepelottomana Vanhaa testamenttia eteenpäin, ja oikein odotin, mitä seuraavaksi on tulossa.
Aikamatkailua ja Raamatun historiaa sekoittava juoni on ilakoivan "mitä jos" -mielikuvituksen juhlaa ja innoittaa samalla miettimään ihmisen suhdetta aikaan, historiaan ja uskontoon. Miten tiedämme mikä on pyhää, ja miksi se on meille niin tärkeää? Millaisia jälkiä jätämme ajan virtaan ja millaisen tarinan niistä punomme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti