Luettuja 2019 - toinen osavuosikatsaus

Keväällä ja kesällä haaviin osui pari erinomaista romaania ja kevyttä asiaproosaa.

Richard Yates: Revolutionary Road (1961)

Revolutionary Road odotti kirjapinossani kauan ja pääsi viimein lukuvuoroon. Viiltävä ja viiltävän hyvin kirjoitettu kirja nuoresta avioparista, Frank ja April Wheeleristä, jotka pääsevät kiinni 1950-luvun Yhdysvaltojen lähiöelämäunelmaan, mutta kaipaavat sittenkin jotain muuta. Heitä kalvaa epämääräinen tyytymättömyys siihen, millaiseksi elämä osoittautuikaan, millaisiksi ihmiset – ja ennen kaikkea ehkä he itse. Yates kuvaa epätäydellisiä (ja aika rasittavia) hahmojaan viileän terävästi ja samalla riipaisevasti.

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi (2015)

Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun teki minuun aikoinaan vaikutuksen, Tyttökerho jätti ristiriitaisemmat fiilikset. Perillä kello kuusi hurmasi jälleen.

Kirjassa 1960-luvun Helsingin ajankuva ja henkilöiden sielunelämä kytkeytyvät saumattomasti yhteen. Elämäänsä kyllästynyt edustusvaimo Vuokko, paljasjalaksi haaveileva porvaristyttö Piitu ja kuuliainen vanhapiika Aune, joka yhtäkkiä ymmärtää jääneensä jumiin väärään aikaan.

Honkasalo kirjoittaa sujuvasti ja elävästi. Teksti vilisee ajankuvaa luovia yksityiskohtia, mutta ne soljuvat lukijalle luontevasti ja tarinaa kantaen. Henkilöistä vaikutuin etenkin keskushahmo Vuokosta, joka painiskeli tunteidensa kanssa aidon moniulotteisen tuntuisesti, ja Aunesta, joka herätti minussa suurta sympatiaa.

Imogen Edwards-Jones & Anonymous: Fashion Babylon (2006)

Kirja lupailee paljastuksia muotimaailman kulisseista, ”the mark-ups and the comedowns, the fabulous extremes and the shoddy short cuts”.

Viihdyttävää ja mielenkiintoistakin, sekä juorut että nippelitiedot muotibisneksen kiemuroista, mutta tällaista kirjaa kalvaa nopeasti ajan hammas. Kirja vilisee A-listan julkkiksia, jotka eivät enää ole A-listaa (tai edes elossa), ja on mukana toisaalta myös mauttomuuden huippu Posh, joka taas on sittemmin Victoria Beckhamina saanut muotimaailman synninpäästön. Muotibisnes ja -media kaiken kaikkiaan ovat tainneet liki puolessatoista vuosikymmenessä muuttua aika lailla.

Michael Blastland & Andrew Dilnot: The Tiger that Isn't: Seeing Through a World of Numbers (2007)

Vetävästi kirjoitettu kirja arkipäivän numerolukutaidosta. Kirjoittajat rohkaisevat lukijoita miettimään reippaasti omilla aivoillaan, mitä esimerkiksi lehtijutuissa mainitut numerot oikeastaan tarkoittavat. Kuinka paljon on paljon? Mitä keskiarvo kertoo? Monet kirjan viesteistä ovat sinällään tuttuja ja yksinkertaisia, mutta mukana on herkullisia esimerkkejä ja hyviä käytännön vinkkejä numerokammon selättämiseen ja numeroilla sumutuksen välttämiseen.

Elizabeth Gilbert: Committed - A Skeptic Makes Peace with Marriage (2010) (Tahdonko? - Kuinka päädyin naimisiin)

Mitä tapahtui Eat, Pray, Loven jälkeen? Avioeron jälkeisellä maailmanympärimatkalla itseään etsinyt ja uuden rakkauden löytänyt Elizabeth Gilbert päätyi Yhdysvaltain maahanmuuttolakien ”pakottamana” naimisiin brasilialaisen miesystävänsä kanssa. Tässä kirjassa Gilbert, joka oli raastavan eronsa jälkeen päättänyt ettei enää ikinä menisi naimisiin, siis pohtii kuinkas sitten kävikään.

Gilbert puntaroi limittäin omaa mutkikasta suhdettaan avioliittoon ja länsimaisen avioliittoinstituution ja parisuhteiden historiaa ja nykyhetkeä laajemminkin. Kirja tarjoaa ajattelemisen aihetta ja mielenkiintoista nippelitietoa, ja kirjoittajan henkilökohtaiset pohdinnat ovat sekä avoimia että analyyttisiä (ja tyydyttävät lukijan tirkistelynhalua!). Teksti on koukuttaa ja hypähtelee ketterästi yleisestä yksityiseen, mutta kirjaa lukiessa minua vaivasi silti vähän sama ärsytys kuin Eat, Pray, Loven kohdalla: välillä teki mieli ravistella kirjoittajaa, että lakkaa nyt jo märehtimästä, kyllä se siitä lutviutuu ja on sitä ennenkin eletty.

Kootut chick lit -kokemukset

Ryppyotsaisimmat laatukirjallisuuden ystävät voivat siirtyä suoraan eteenpäin, sillä tänään aiheena on chick lit.

Nuorena kunnianhimoisena lukutoukkana suhtauduin näin heppoiseen kirjallisuuteen kylmäkiskoisesti, mutta pari vuotta sitten päässäni naksahti ja innostuin yhtäkkiä lukemaan chick litiä oikein urakalla. Nyt innostus on vähän laantunut - ehkä vain herätäkseen sopivassa tilanteessa uudestaan - mutta päätin esitellä tähänastisen chick lit -kokemukseni tiiviissä tiun paketissa.

Ensin kuitenkin muutama yleinen huomio.

Puolesta vai vastaan? Chick lit, ja naisten viihdekirjallisuus ylipäätään, kuulunee ylenkatsotuimpiin kirjallisuuden lajeihin. En viitsi nyt syventyä hömpän filosofisiin ja feministisiin ulottuvuuksiin, mutta totean, että nähdäkseni kaikenlaisille kirjoille on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Minulle chick lit on rentouttavaa ajankulua esimerkiksi sellaisiin tilanteisiin, joissa ei ole helppoa tai ei muuten vain tee mieli keskittyä kovin syvämietteisiin tai raskassoutuisiin teoksiin. Lajityyppi ei ehkä synnytä juurikaan ajasta ikuisuuteen kestäviä maailmankirjallisuuden klassikkoja, mutta hyvä hömppä viihdyttää ja virkistää - ja viihdyttäminen ja virkistäminen lienee yksi kirjallisuuden ydintehtävistä.

Pinnallista vai syvällistä? Chick litin halveksijat moitiskelevat kirjojen kertovan tyhjäpäisistä typyköistä, joiden elämän sisällöksi riittää shoppailu ja miehen metsästys, kun taas fanit löytävät lukemastaan voimaannuttavia nuorten naisten kasvukertomuksia. Olen vähän samaa mieltä kumpienkin kanssa. Minulle shoppailu on yleensä kirjojen tylsintä antia, minkä vuoksi en ole tarttunut esimerkiksi Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjaan (luultavasti siinä tosin tehdään muutakin kuin shoppaillaan?), mutta parhaat chick lit -kirjat tarjoavat ihan oikeasti koskettavaa tarttumapintaa elämän iloihin ja suruihin.

Englanniksi vai suomeksi? Olen lukenut kaikki alla listatut kirjat alkukielellä ja arvelen, että suomeksi käännettynä jotkut olisivat saattaneet tökkiä. Vieraalla kielellä lukeminen etäännyttää hiukan juonenkäänteiden ja dialogin mahdollisista kökköyksistä, ja Lontoon, New Yorkin ja Dublinin sinkkutytöistä on muutenkin kiva lukea englanniksi.

Suomalaisen chick litin olemus (tai olemattomuus) on visainen kysymys, jota on pohdittu muun muassa Wikipediassa, Ylioppilaslehdessä ja Hesarissa. Lajityypin kotimaisiksi edustajiksi jutuissa ehdotetaan muun muassa näitä teoksia: Nina Hakalahden Uimataito ja Hengenahdistusta, Pauliina Suden Ruuhkavuosi, Miina Supisen Liha tottelee kuria, Taina Latvalan Arvostelukappale, Tuija Lehtisen Fransiska, Kiti Kokkosen Purukumi karusellissa ja Rosetta Kiven Pomo on pahin. Lisäksi mainitaan Laura Honkasalo, Kirsti Ellilä ja Inka Nousiainen. Myös Kira Poutasen kirjoja Rakkautta au lait ja Rakkautta al dente on mainostettu suomalaisena chick litinä. (Lukaisin WSOY:n sivuilta Rakkautta au lait -lukunäytteen, ja täytyy ikäväkseni sanoa, että ensimmäiset sivut eivät vakuuttaneet. Onko joku lukenut koko kirjan?)

Mitä mieltä olette näistä ehdotuksista? Onko listalla yllättäviä valintoja tai puuttuuko jokin kotimaisen chick litin helmi?

No niin. Pitkähköksi venyneen alkulavertelun jälkeen vihdoin ne kaksikymmentä eli kootut chick lit -kokemukseni:

1. Helen Fielding: Bridget Jones's Diary (1996) - Chick litin kantaäiti ja sellaisena paikkansa ansainnut.
2. Helen Fielding: Bridget Jones: The Edge of Reason (1999) - Jatko-osakin on viihdyttävää lukemista, vaikka jännitysmomentti tietysti heikkenee, kun Bridgetin ja Mark Darcyn happy end on tässä vaiheessa jo kerran nähty.
3. Helen Fielding: Olivia Joules and The Overactive Imagination (2003) - Sinkkutyttö Olivia joutuu puolivahingossa salaiseksi agentiksi. James Bond -parodia ei yllä Bridgetin seikkailujen tasolle.
4. Lauren Weisberger: The Devil Wears Prada (2003) - Lajityypin klassikkoja tämäkin. Toimittajan urasta haaveileva vakavamielinen Andrea yrittää sopeutua New Yorkin muotilehtien pinnalliseen maailmaan ja taistelee paholaismaisen pomon kanssa.
5. Lauren Weisberger: Everyone Worth Knowing (2005) - Kehnompi kopio edellisestä. Ihan sama juonikuvio, paitsi että päähenkilö ei kärsi Voguen toimituksessa vaan PR-firmassa.
6. Clare Naylor & Mimi Hare: The Second Assistant (2004) - Sama konsepti kuin Weisbergerillä:  yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostunut fiksu nuori nainen päätyy vahingossa töihin viihdemaailmaan. Nyt ollaan Hollywoodissa, ja sankaritar Lizzie toheloi filmitähtien agenttitoimistossa.
7. Clare Naylor & Mimi Hare: The First Assistant (2007) - Lizzien uudet seikkailut. Jatko-osan ongelma iskee jälleen: mistä kehittää tarpeeksi konfliktia, kun Se Oikea on jo löytynyt? Yritys on kova, mutta tulos on lähinnä hömelöjä henkilöitä ja pöhköjä väärinkäsityksiä.
8. Isabel Wolff: Rescuing Rose (2002) - Rose pitää lehdessä Leelian lepotuoli -palstaa ja ratkoo lukijoiden ongelmia, mutta ei osaa ratkoa omiaan. Päähenkilö on välillä ärsyttävä, mutta tarinan romanssikomponentti on virkistävän arkinen ja sellaisena sympaattinen.
9. Isabel Wolff: The Trials of Tiffany Trott (1998) - Pidin Rosesta tarpeeksi tarttuakseni saman kirjoittajan esikoiseen. Tiffany vasta olikin ärsyttävä! Valittava sinkku ajaa bussilla ympäri Lontoota. Ei henkistä kehitystä eikä edes kunnon romanttista vipinää.
10. Jane Green: Bookends (2002) - Cath perustaa kirjakaupan, eli miljöö ainakin on lukutoukkien mieleen. Mukaan mahtuu muutama kliseisehkö hahmo ja epäuskottavahko juonenkäänne, mutta myös vakavampia sävyjä.
11. Jane Green: Jemima J (2000) - Paikallislehden toimittaja Jemima taistelee ylipainoa vastaan ja haaveilee hurmaavasta kollegastaan. Tarinaan tuo tahatonta komiikkaa se, miten uusi ja ihmeellinen asia internet oli vielä kymmenen vuotta sitten: kirja tuntuu tosiaan olevan viime vuosituhannelta.
12. Robyn Sisman: Just Friends (2000) - Ystävykset Freya ja Jack ovat kuin kissa ja koira, kunnes tajuavat rakastavansa toisiaan. Tässä kirjassa miellytti se, että puolet tarinasta kerrottiin miespäähenkilön näkökulmasta.
13. Marian Keyes: Sushi for Beginners (2000) - Keyes kuuluu chick litin tähtiin, ja mielestäni ihan ansiosta. Viihdyttävä tiiliskivi kolmesta nuoresta naisesta, joiden polut risteävät irlantilaisen naistenlehden toimituksessa - taas! Empiirisen tutkimukseni mukaan vähintään puolet chick lit -sankarittarista on lehtialalla ja loput muissa cooleiksi mielletyissä ammateissa, tyyliin galleristi tai sisustussuunnittelija.
14. Marian Keyes: The Other Side of the Story (2004) - Tässäkin seurataan kolmea toisiinsa limittyvää tarinaa. Lukutoukkia miellyttänevät jälleen kustannusmaailmaan sijoittuvat osiot. Luin tätä flunssassa sängynpohjalla ja uppouduin täysillä, kunhan pääsin vauhtiin hieman kankean alun jälkeen.
15. Veronica Henry: Marriage and Other Games (2009) - Listan kirjailijoista ehdoton suosikkini. Jos kirjojen kannet eivät olisi pastelliväristä chick lit -tyyliä, tämä ja seuraava kävisivät minusta "ihan oikeastakin" kirjallisuudesta. Henryn hahmot eivät ole karikatyroituja city-sinkkuja, vaan aidontuntuisia ihmisiä.
16. Veronica Henry: The Beach Hut (2010) - Pääosassa rivi idyllisiä rantamökkejä, joihin samat perheet ja pariskunnat palaavat kesästä kesään. Eri henkilöiden - naisten ja miesten, nuorien ja vanhojen - näkökulmista kerrotuista luvuista muodostuu herkkä pilvipoutainen palapeli.
17. Eva Rice: The Lost Art of Keeping Secrets (2005) - Nostalgian ystäville. 1950-luvulle sijoittuvan kirjan päähenkilö on useimpia chick lit -sankarittaria vähän nuorempi, 18-vuotias Penelope. Miljöö ja ajankuva (romantisoitu toki) viehättivät.
18. Kathleen Tessaro: Elegance (2003) - Nostalgiaa tässäkin. Tällä kertaa päähenkilö on Louise, joka jumittaa luutuneessa avioliitossa ja nyppyisissä verkkareissa, kunnes löytää divarista 1940-luvun ranskalaisen tyylioppaan ja päättää oppia eleganssin salat. Kirjan idea kuulosti kivalta, mutta olin vähän pettynyt toteutukseen.
19. Lindsey Kelk: I Heart New York (2010) - Täyttä höttöä, mutta nostattaa matkakuumetta.
20. Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love (2006) - En tiedä, kuuluvatko omaelämäkerrat chick litin virallisiin alalajeihin, mutta tyypilliset elementit ovat mukana: elämäänsä tyytymätön nuori nainen, mediaseksikäs ammatti, houkutteleva miljöö, itsensä etsiminen ja siinä sivussa miehen löytäminen.

Tässä siis tämänkertainen katsaus. Lisätkääpä kommentteihin suosituksia kirjoista, joihin kannattaa tarttua seuraavan chick lit -puuskan iskiessä!

Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love

Tarinahan on tämä: raastavan avioeron jälkeen Elizabeth Gilbert lähtee kiertomatkalle etsimään itseään. Ensimmäinen etappi on vatsantäyttöä Italiassa, sitten meditoidaan Intiassa ja lopuksi nautitaan sielun ja ruumiin tasapainosta brasilialaisen rakastajan seurassa Balilla.

Megahitti Eat, Pray, Love (2006) oli minusta sekä koukuttavan kiinnostava että melko lailla ärsyttävä.

Toisaalta ihailin Gilbertin omistautumista onnellisuusprojektilleen. Harva meistä on tarpeeksi rohkea kyseenalaistaakseen koko elämäntyylinsä ja eritelläkseen näin perusteellisesti noloimpiakin ajatuksiaan, tuntemuksiaan ja valintojaan. Gilbertin matkaa itseensä oli mielenkiintoista seurata.

Toisaalta taas en oikein jaksanut eläytyä etuoikeutetun päiväkirjailijan lebenschmerziin. Gilbert toki tiedostaa, että maailman mittakaavassa hänen asiansa ovat paremmin kuin monella muulla, mutta lopputulos on silti aikamoista napanöyhtää. Välillä tuntui, että lakkaisi nyt jo märehtimästä vanhoja huoliaan, kun kerran saa matkustaa kustannussopimus taskussa ympäri maailmaa ja viettää aikansa aivan miten lystää.

En myöskään osannut ihan täysin uppoutua kirjan kantavaan teemaan, sisäisen rauhan ja henkisyyden etsintään. Olen ehkä epäsyvällinen ihminen, epäotollisessa elämänvaiheessa... tai sitten sellainen kuin Gilbertin intialaisessa ashramissa tapaaman irlantilaisen Seanin isä:

He was sitting in the kitchen of the old stone house with his father -- a lifelong farmer and a man of few words -- and Sean was telling him all about his spiritual discoveries in the exotic East. Sean's father listened with mild interest, watching the fire in the hearth, smoking his pipe. He didn't speak until Sean said, "Da --, this meditation stuff, it's crucial for teaching serenity. It can really save your life. It teaches you how to quiet your mind." His father turned to him and said kindly, "I have a quiet mind already, son," then resumed his gaze on the fire.

Sujuva kirjoittaja Gilbert kyllä on. Sivut kääntyvät ihan huomaamatta, kun hän punoo henkilökohtaisia tunnustuksiaan maailmaasyleileviin filosofisiin pohdintoihin ja eksoottisten kulttuurien esittelyyn. Maailmaa katsotaan yltiösubjektiivisten linssien läpi - mutta niinhän me kaikki teemme.

Kirjan pohjalta on vastikään tehty myös elokuva, jossa pääparina ovat Julia Roberts ja Javier Bardem. Elokuva taitaa olla aikamoista naisviihdehattaraa, mutta olisi silti mukava nähdä.