Megahitti Eat, Pray, Love (2006) oli minusta sekä koukuttavan kiinnostava että melko lailla ärsyttävä.
Toisaalta ihailin Gilbertin omistautumista onnellisuusprojektilleen. Harva meistä on tarpeeksi rohkea kyseenalaistaakseen koko elämäntyylinsä ja eritelläkseen näin perusteellisesti noloimpiakin ajatuksiaan, tuntemuksiaan ja valintojaan. Gilbertin matkaa itseensä oli mielenkiintoista seurata.
Toisaalta taas en oikein jaksanut eläytyä etuoikeutetun päiväkirjailijan lebenschmerziin. Gilbert toki tiedostaa, että maailman mittakaavassa hänen asiansa ovat paremmin kuin monella muulla, mutta lopputulos on silti aikamoista napanöyhtää. Välillä tuntui, että lakkaisi nyt jo märehtimästä vanhoja huoliaan, kun kerran saa matkustaa kustannussopimus taskussa ympäri maailmaa ja viettää aikansa aivan miten lystää.
En myöskään osannut ihan täysin uppoutua kirjan kantavaan teemaan, sisäisen rauhan ja henkisyyden etsintään. Olen ehkä epäsyvällinen ihminen, epäotollisessa elämänvaiheessa... tai sitten sellainen kuin Gilbertin intialaisessa ashramissa tapaaman irlantilaisen Seanin isä:
He was sitting in the kitchen of the old stone house with his father -- a lifelong farmer and a man of few words -- and Sean was telling him all about his spiritual discoveries in the exotic East. Sean's father listened with mild interest, watching the fire in the hearth, smoking his pipe. He didn't speak until Sean said, "Da --, this meditation stuff, it's crucial for teaching serenity. It can really save your life. It teaches you how to quiet your mind." His father turned to him and said kindly, "I have a quiet mind already, son," then resumed his gaze on the fire.Sujuva kirjoittaja Gilbert kyllä on. Sivut kääntyvät ihan huomaamatta, kun hän punoo henkilökohtaisia tunnustuksiaan maailmaasyleileviin filosofisiin pohdintoihin ja eksoottisten kulttuurien esittelyyn. Maailmaa katsotaan yltiösubjektiivisten linssien läpi - mutta niinhän me kaikki teemme.
Kirjan pohjalta on vastikään tehty myös elokuva, jossa pääparina ovat Julia Roberts ja Javier Bardem. Elokuva taitaa olla aikamoista naisviihdehattaraa, mutta olisi silti mukava nähdä.
Olen kyllä samaa mieltä! Varsinkin tuosta, että kun kyseessä on kuitenkin ihminen, joka voi repästä ja lähteä vuodeksi minne tahansa kiertelemään, niin miten voi olla enää edes tahtoa veulata vanhoja juttuja? Toki avioero nyt on iso juttu ja ei unohdu tuosta vain, mutta jotenkin ääh. Tuli vähän sellanen olo, että "toisilla on oikeitakin ongelmia", vaikka en kenenkään ongelmia haluakaan vähätellä.
VastaaPoista