30. syyskuuta 2012

Mitä luin syyskuussa


Syyskuussa sain ensinnäkin vihdoin purettua blogiin loput kesäkuisen lukumaratonin kirjat. Niiden herättämät tunnelmat eivät olleet enää aivan tuoreina mielessä, mutta oli mukavaa pohdiskella maratonilla luettuja kirjoja uudestaan näin jälkikäteen, kun itse urakan aikana niitä vain paahtoi vauhdilla eteenpäin.

Maraton-kirjoista kirjoitin siis näistä: Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär (ihana, tunnelmallinen!), Päivi Alasalmen Tuo tumma nainen (ovelan kohtalokas), Anja Snellmanin Aura (kirjallisen mietteliäs ensikohtaaminen Snellmanin kanssa), Markus Nummen Kadonnut Pariisi (kekseliäs ja sympaattinen), Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaaja (juurevan sysisuomalainen) ja Tuomas Kyrön Miniä (viihdyttävä loppuspurtti). Kaikki olivat mukavia tuttavuuksia. Ehkä vähiten omalta tuntui Huovinen, mutta ainakin listan neljältä ensimmäiseltä aion kyllä vakaasti lukea joskus jotain muutakin.

Syyskuussa luetuista en sitten saanutkaan kirjoitetuksi kuin 30-luvulla Nobelin voittaneen Sinclair Lewisin romaanista Main Street, suomeksi Valtakatu. Erinomainen valinta So American -haasteeseen! (Katso myös lukuvinkkejä kongressin kirjastolta.)

Lisää amerikkalaista kirjallisuutta on tulossa blogiin lähiaikoina. Jo luettu on F. Scott Fitzgeraldin This Side of Paradise ja loppumetreillä äänikirjana kuunneltu Harriet Beecher Stowen Setä Tuomon tupa. Se on saatellut työmatkojani viimeiset viikot ja tuntuu suoraan sanottuna pitkältä kuin nälkävuosi.

Syyskuisia blogi-iloja tarjosi myös Amman copycat-kirjankansikisa, johon osallistui mieletön määrä mielettömän hienoja kansia. Oma kyhäelmäni pinnisti peräti pistesijoille. Odotan jo innolla kisan seuraavaa painosta toivottavasti tästä tulee perinne!

Lokoisaa lokakuuta kaikille!

29. syyskuuta 2012

Tuomas Kyrö: Miniä


Olen yleensä enimmäkseen pihalla kirjallisista ilmiöistä tai ainakin ehdin niihin mukaan vasta jälkijunassa. En siis ole lukenut myöskään Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Lukumaratonin loppumetreillä, kun aikaa oli jäljellä enää vajaa tunti, käteen osui onneksi Kirjan ja ruusun päivän kylkiäiskirjaksi julkaistu Miniä (2012). Puoli vuotta uutuuksista jäljessä on minulle erinomainen suoritus. :)

Sen verran Mielensäpahoittajasta tiedän, että tajusin, kenen miniä kirjan nimihenkilö on. Joillekin sarjan aiemmat kirjat lukeneille bloggareille Miniä vaikuttaa alkaneen tuntua jo vähän vanhan idean lämmittelyltä, mutta minulle Kyrön huumori oli tuoretta tavaraa. Maailmojen sota espressokone-cityminiän ja kuoripottu-appiukon välillä oli hupaisaa luettavaa. Molempien osapuolien omituisuuksista irtosi roppakaupalla naulaan kantaan napsahtavia huomiota, joista tunnisti milloin itsensä, milloin sukulaisensa, milloin molemmat.

Ohut, vain vähän päälle satasivuinen kirja on nopealukuinen ja kevyt, mutta vitsien ja kommellusten taustalta ryömii etenkin kirjan lopussa esiin myös mieltä lämmittävää lempeyttä sekä nykyajalle jurputtavaa appiukkoa että kiireestä kiireeseen touhottavaa miniää kohtaan. Jotenkin Miniä sopi sikäli mainiosti jatkoksi juuri tätä kirjaa ennen lukemalleni Koirankynnen leikkaajalle. Pula-ajan Sysi-Suomen ja nykypäivän Euro-Suomen välillä on ehkä kohtalaisen kokoinen kuilu, mutta silti ne molemmat ovat olemassa meissä ja perheissämme rinnakkain, limittäin, omalla sotkuisella tavallaan.

Miniä on luettu noin miljoonassa blogissa, joten enpä ryhdy linkittelemään, vaan lainaanpa vain Jorin valmiiksi googlaamat tulokset.

28. syyskuuta 2012

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja


Koirankynnen leikkaaja (1980) päätyi luettavakseni, kun lukuhaasteiden ja maratonin innoittamana päätin olla ennakkoluuloton ja kokeilla Veikko Huovista. Huovinen on yksi niitä kirjailijoita, jotka olen lokeroinut mielessäni ”ei minulle” -osastoon, vaikken ole mieheltä mitään lukenut. Jonnekin muistilokeroihini oli kuitenkin jäänyt Sallan mainio postaus Huovisen Veitikasta ja siitä, miksi äijäkirjallisuutta vierastavienkin kannattaa kokeilla tätä kirjailijaa, joten ei kun tuumasta toimeen.

Koirankynnen leikkaajan aiheena on, uskomatonta kyllä, koirankynnen leikkaaminen. Olen ilmeisen onnistuneesti vältellyt Huovisen tuotantoon tutustumista, sillä en tiennyt kirjan juonesta mitään. Kuvittelin, että kirjan nimessä piilisi jokin nokkela salamerkitys tai sanaleikki, mutta ei: koiran kynttä tässä tosiaan leikataan kunhan ensin päästään sinne asti.

Tätä kirjaa oli kummallista lukea keskellä kesää ja kaupunkia, niin vahvasti siitä huokuu pakkasen piinaaman korpimetsän karu tunnelma. Jatkosodassa haavoittunut Mertsi Vepsäläinen tekee hanttihommia kirvesmies Ville Kuosmasen apurina ja savottahommissa matkalla kohti kynnenleikkuuta. Päähän saamansa vamman seurauksena taantunut Mertsi on puolikuntoinen työmies, joka elää toisten hyväntahtoisuuden armoilla ja raapii elantonsa mistä saa.

Kirjan kuvaus työnteosta pula-ajan Suomen syrjäseuduilla on riipaisevaa ja silmiä avaavaa luettavaa. Mertsin ja kumppaneiden työpäivät ovat rankkaa raatamista loputtomiin. Elämä on epävarmaa, ruokaa aina liian vähän, tavaraa vain välttämättömin ja sekin moneen kertaan korjattua. Tässä pätkässä matkataan junassa, jossa on niin kylmä, että ”kengissä tullut lumi ei sulanut lattialla, kattoventtiili oli kuuramöykyn peitossa:
Koko juna oli täynnä totisia ajatuksia flanellista, kahvinkorvikkeesta, tupakasta, rullalangasta, katiskaverkosta, isommista leipäannoksista, sokerista, sulatejuustosta, lihan ja viljan luovuttamisesta. Jotkut vahtivat kallisarvoisia reppujaan. Siellä oli ehkä pari metsoa ja ketunnahka vaihdettavaksi tupakkaan, siellä oli voita, pyöreän pullean leivän muotoon vaivattua voita voipaperissa ja kangasnyytissä. Siellä oli talkkunoita neljän kilon pussi ja kenties palanen savulihaa. Viemiset olivat joka tapauksessa niukat, mutta vaatimuksia ja toivomuksia oli jokaisella vaikka toisille jakaa.
Kaltaiselleni pullamössösukupolven kasvatille tuntuu käsittämättömältä ajatella, että minun isovanhemmilleni sota-ajan ja sodanjälkeinen niukkuus on ollut joskus arkipäivää. Mertsin savottahommat neljänkymmenen asteen pakkasessa keskellä korpea ovat toki aika ekstremeä, mutta viime vuosikymmenten elintasoharppaus mustan pörssin metsoista mikroaaltouuniin ja kahvinkorvikkeesta Kauniisiin ja rohkeisiin on joka tapauksessa ollut huima.  

Eniten nautin kirjassa Huovisen mehevistä kuvailuista, joissa korpi kohisee ja hiki haisee. Huovinen käyttää mahtavia verbejä. Samaisessa junakohtauksessa ”vanha juna mennä rehkaa mustana kolisevana mönkiäisenä pakkashuurteen valkeudessa ”, ja kun Mertsiä vastapäätä istuva riippuviiksinen mies pehnaa repustaan lampaanlavan, Mertsin mahassa vonkaisee nälkä kuin mikäkin kissaeläin. Yhtä aikaa verkkaista ja eloisaa, juurevaa kerrontaa oli mukava makustella, vaikka välillä, kun pakkanen jatkoi pureskeluaan sivukaupalla, keskittymiskykyni alkoikin jo herpaantua. (Puolustukseksi sanottakoon, että luin Koirankynnen leikkaajan aivan 24h-lukumaratonin loppumetreillä.)

Kirjan henkilöistä Mertsi herätti minussa sääliä ja Ville Kuosmanen sympatiaa, mutta kovin läheisiksi kirjan hahmot ja heidän elämänsä eivät silti minulle tulleet. Kirjan luettuani olin melkein vähän surumielinen siitä, että se tuntui jotenkin niin perisuomalaiselta suomalaisesta maisemasta ja työstä ammentavalta ja silti kovin vieraalta. Minun isovanhempani varmasti tunnistivat kirjan maailmasta monta asiaa (lienevätkö lukeneet?), mutta minulle se ei ole olemassa sen kummemmin kuin mikä tahansa muukaan vieraaseen aikaan ja paikkaan sijoittuva tarina.

Muualla blogeissa: Koirankynnen leikkaajan ovat lukeneet ainakin Salla ja Tessa.

Osallistun kirjalla Morren Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen ja Sallan Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa -haasteeseen.

20. syyskuuta 2012

Markus Nummi: Kadonnut Pariisi



Markus Nummen Kadonnut Pariisi (1994) nökötti pitkään hyllyssäni odottamassa sopivaa lukuhetkeä ja pääsi vihdoin käsittelyyn lukumaratonilla. Olin jo monesti herkutellut mielessäni kirjan idealla: mitä jos Pariisin todettaisiin kadonneen? Paljon herkullisia ajatusleikkejä aiheesta irtoaakin. Aluksi Pariisin katoamista epäilevät vain harvat, sitten yhä useampi:
Ensin ihmiset nauroivat asialle. He tiesivät käyneensä Pariisissa, opiskelleensa Pariisissa, työskennelleensä Pariisissa. Mutta kun he nyt tarkemmin ajattelivat asiaa, heidän oli myönnettävä, ettei heillä ollut mitään kokonaiskuvaa Pariisista. He muistivat hotellin, asuntolan, huoneiston ja talon, jossa olivat asuneet. He muistivat lähikaupat, metroaseman jolta he olivat menneet yliopistolle, työpaikalle, oopperaan tai elokuviin. He muistivat rakennuksen, jossa he olivat työskennelleet, opiskelleet, syöneet lounasta. He saattoivat muistaa jonkin teatterin, hautausmaan, jonkin jazzklubin, museon, jonkin korkealle taivaalle kohoavan monumentin. Mutta miten nämä kaikki havainnot liittyivät toisiinsa? Kaikkien niiden yhdistäminen Pariisiin tuntui yhtäkkiä mielivaltaiselta.
Pariisiin sijoittuvilla kirjoilla on erityinen paikkansa sydämessäni. Nummen käsittelyssä Pariisissa ei liikuta niissä kaikkein pariisilaisimmissa tunnelmissa – eipä tietenkään, kun aiheena on nimenomaan se, ettei koko kaupunkia (enää?) ole. Tästä poissaolon mahdollisuudesta aukenee mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, miten paljon loppujen lopuksi voimmekaan luottaa historiankirjoitukseen, näkemäämme ja lukemaamme, edes omaan kokemukseemme. Kuten joku kirjassa toteaa, "maailma koostuu vailla mitään absoluuttista suuntaa kiitävistä hiukkasista, vääjäämättömistä sattumista tai sattumanvaraisista vääjäämättömyyksistä. Siksi seurausten syyt voivat olla kovin kummallisia." Ja toinen: "Koska samat nimitykset säilyvät, ei huomata että asiat muuttuvat."

Pariisin arvoituksen ihmettelyn tiimoilta kirja seuraa kohtalaisen monen henkilön edesottamuksia. Tykästyin söpöön romanssiin Helsingin yliopiston kirjastonhoitajan Elinan ja vahtimestari Johanneksen välillä. Ruotsalaista TV-dokumenttisarjaa tekevän kuvausryhmän seurassa sen sijaan paikoin pitkästyin hieman: Kadonneen Pariisin vahvuudet eivät ole niinkään syväluotaavassa henkilökuvauksessa kuin kutkuttavan kekseliäissä "mitä jos" -pohdinnoissa.

Nummen tyylistä pidin. Teksti kulkee pakottoman tuntuisesti ja sitä höystää sympaattinen, itsestään numeroa tekemätön huumori. Tältä(kin) kirjailijalta haluaisin lukea muutakin, vaikka luulen, että ainakin Finlandia-ehdokas Karkkipäivä (2010) on tätä Nummen esikoista joltisenkin synkempi aiheeltaan.

Kirjasta muualla: Zephyr ei ihastunut, Jennikin hämmentyi.

18. syyskuuta 2012

So American: Lukuvinkkejä kongressin kirjastolta


Kirjavan kammarin Karoliinan So American -haaste on innoittanut bloggareita lukemaan tänä vuonna kirjallisuutta rapakon takaa. Jos joku kaipaa vielä lisää lukuvinkkejä, täältä pesee! Huomasin juuri amerikkalaisesta Literary Musings -blogista linkin Yhdysvaltain kongressin kirjaston jokunen aika sitten julkaisemaan listaan ”kirjoista, jotka muovasivat Amerikkaa”.

Listalle mahtuu niin kauno- kuin tietokirjallisuuttakin ja sekä kestokuuluisia että unohdetumpia teoksia. Perusteluja valinnoille löytyy kirjaston tiedotteesta.

Minä olen lukenut listan kirjoista viisi: Little Women, The Great Gatsby, Gone With the Wind, The Catcher in the Rye ja To Kill a Mockingbird. Mukana on muutama muukin klassikko, joihin olisi tarkoitus tutustua. Esimerkiksi Steinbeck on roikkunut TBR-listallani pitkään. Joidenkin listan teosten kiinnostusarvo nykylukijalle taitaa tosin olla enemmän niiden historiallisessa merkittävyydessä kuin kirjallisessa nautittavuudessa. En ole varma, millaisia lukuelämyksiä tarjoavat esimerkiksi 1700-luvulla julkaistut Experiments and Observations on Electricity tai A Survey of the Roads of the United States of America...

Kirjojen esittelyjä on kyllä kiintoisaa lukea. Esimerkiksi A Grammatical Institute of the English Language -teoksen (1783) taustalla oli kuulemma näkemys, että nuoren valtion todellinen itsenäisyys vaatisi oman, leimallisesti amerikkalaisen kielenkäytön kehittämistä. Listan tietokirjapuolelta minua kiinnostaisivat ainakin periamerikkalaisen self help -kirjallisuuden edelläkävijä How to Win Friends and Influence People (1936) ja ympäristöliikkeen merkkiteos Silent Spring (1962).

Tässä siis "Books That Shaped America". Mitä olette listalta lukeneet? Mitkä muut teokset olisivat ansainneet päästä listalle? Mitä valitsisitte vastaavalle suomalaiselle listalle?

Experiments and Observations on Electricity  Benjamin Franklin 1751
Poor Richard Improved and The Way to Wealth  Benjamin Franklin 1758
Common Sense  Thomas Paine 1776
A Grammatical Institute of the English Language  Noah Webster
1783
The Federalist  anonymous
1787
A Curious Hieroglyphick Bible  anonymous
1788
A Survey of the Roads of the United States of America  Christopher Colles
1789
The Private Life of the Late Benjamin Franklin, LL.D.  Benjamin Franklin
1793
American Cookery  Amelia Simmons
1796
New England Primer  anonymous
1803
History of the Expedition Under the Command of the Captains Lewis and Clark  Meriwether Lewis
1814
The Legend of Sleepy Hollow  Washington Irving
1820
McGuffey's Newly Revised Eclectic Primer  William Holmes McGuffey
1836
Peter Parley's Universal History  Samuel Goodrich
1837
The Narrative of the Life of Frederick Douglass  Frederick Douglass
1845
The Scarlet Letter  Nathaniel Hawthorne
1850
Moby-Dick; or The Whale  Herman Melville
1851
Uncle Tom's Cabin  Harriet Beecher Stowe
1852
Walden; or Life in the Woods  Henry David Thoreau
1854
Leaves of Grass  Walt Whitman
1855
Little Women, or Meg, Jo, Beth and Amy  Louisa May Alcott
1868
The American Woman's Home  Catharine E. Beecher and Harriet Beecher Stowe
1869
Mark, the Match Boy  Horatio Alger Jr.
1869
Adventures of Huckleberry Finn  Mark Twain
1884
How the Other Half Lives  Jacob Riis
1890
Poems  Emily Dickinson
1890
The Red Badge of Courage  Stephen Crane
1895
The Wonderful Wizard of Oz  L. Frank Baum
1900
Harriet, the Moses of Her People  Sarah H. Bradford
1901
The Call of the Wild  Jack London
1903
The Souls of Black Folk  W.E.B. Du Bois
1903
The History of Standard Oil  Ida Tarbell
1904
The Jungle  Upton Sinclair
1906
The Education of Henry Adams  Henry Adams
1907
Pragmatism  William James
1907
Riders of the Purple Sage  Zane Grey
1912
Family Limitation  Margaret Sanger
1914
Tarzan of the Apes  Edgar Rice Burroughs
1914
New Hampshire  Robert Frost
1923
Spring and All  William Carlos Williams
1923
The Great Gatsby  F. Scott Fitzgerald
1925
The Weary Blues  Langston Hughes
1925
Red Harvest  Dashiell Hammett
1929
The Sound and the Fury  William Faulkner
1929
Joy of Cooking  Irma Rombauer
1931
Gone With the Wind  Margaret Mitchell
1936
How to Win Friends and Influence People  Dale Carnegie
1936
Idaho: A Guide in Word and Pictures  Federal Writers' Project
1937
Their Eyes Were Watching God  Zora Neale Hurston
1937
Our Town: A Play  Thornton Wilder
1938
Alcoholics Anonymous  anonymous
1939
The Grapes of Wrath  John Steinbeck
1939
For Whom the Bell Tolls  Ernest Hemingway
1940
Native Son  Richard Wright
1940
ATree Grows in Brooklyn  Betty Smith
1943
A Treasury of American Folklore  Benjamin A. Botkin
1944
A Street in Bronzeville  Gwendolyn Brooks
1945
The Common Sense Book of Baby and Child Care  Benjamin Spock
1946
The Iceman Cometh  Eugene O'Neill
1946
Goodnight Moon  Margaret Wise Brown
1947
A Streetcar Named Desire  Tennessee Williams
1947
Sexual Behavior in the Human Male  Alfred C. Kinsey
1948
The Catcher in the Rye  J.D. Salinger
1951
Charlotte's Web  E.B. White
1952
Invisible Man  Ralph Ellison
1952
Fahrenheit 451  Ray Bradbury
1953
Howl  Allen Ginsberg
1956
Atlas Shrugged  Ayn Rand
1957
The Cat in the Hat  Dr. Seuss
1957
On the Road  Jack Kerouac
1957
To Kill a Mockingbird  Harper Lee
1960
Catch-22  Joseph Heller
1961
Stranger in a Strange Land  Robert A. Heinlein
1961
Silent Spring  Rachel Carson
1962
The Snowy Day  Ezra Jack Keats
1962
The Feminine Mystique  Betty Friedan
1963
The Fire Next Time  James Baldwin
1963
Where the Wild Things Are  Maurice Sendak
1963
The Autobiography of Malcolm X  Malcolm X and Alex Haley
1965
Unsafe at Any Speed  Ralph Nader
1965
In Cold Blood  Truman Capote
1966
The Double Helix  James D. Watson
1968
Bury My Heart at Wounded Knee  Dee Brown
1970
Our Bodies, Ourselves  Boston Women's Health Book Collective
1971
Cosmos  Carl Sagan
1980
And the Band Played On  Randy Shilts
1987
Beloved  Toni Morrison
1987
The Words of Cesar Chavez  Cesar Chavez
2002