Anna Liisa on sen tason klassikko, että enpä ryhdy tässä perusteellisiin juoniselostuksiin. Sellaisen sitä paitsi kirjoitti jo taannoin Lumiomena-blogin Katja. :)
En muista, millaisen vaikutuksen Anna Liisa teki minuun aikoinaan koulun äidinkielen tunnilla, mutta tällä kerralla se ainakin vaikutti vahvasti. Anna Liisan kohtalo särki sydäntä. Tuntui kamalalta ajatella, miten paljon nuori ihminen oli saanut kärsiä ymmärtämättömyydestään ja varomattomuudestaan. Tyttöparka oli kantanut valtavaa surun, pelon, katumuksen ja synnintunnon taakkaa vuosia aivan yksin.
Näytelmän miehet pistivät vihaksi. Johannes-sulhanen oli enimmäkseen pihalla tapahtumien kulusta ja jäi suhteellisen värittömäksi hahmoksi, mutta Mikko, Anna Liisan aikoinaan vietellyt renki, oli kerta kaikkiaan raivostuttava. Oli vaikea käsittää, että Mikko osoitti niin täydellistä välinpitämättömyyttä muka rakastamansa naisen tunteiden suhteen ja silti halusi tämän omakseen ”hyvällä tai pahalla”. Käsittämättömältä tuntui myös se, miten hanakasti Anna Liisan isä työnsi syyn ja häpeän tapahtuneesta yksinomaan tyttärensä niskoille, ei lainkaan Mikon.
Miesten asenne heijastaa tietysti ajan moraalikäsityksiä. Vahinkoraskaus ja avioton lapsi oli naisen ongelma, ei miehen. (Niin se tosin taitaa käytännössä usein olla vielä nykypäivänäkin, vaikka naisen ulottuvilla onkin enemmän mahdollisuuksia kuin Anna Liisan aikaan.) Näytelmässä ainut ymmärtävä ääni kuuluu Anna Liisan äidille Riikalle, eikä sekään kuulu kovin vahvasti:
Näytelmän kahteen ensimmäiseen näytökseen verrattuna kolmannen näytöksen loppuratkaisu tuntui minusta ehkä jotenkin äkkinäiseltä. Anna Liisa, joka oli siihen asti vaiennut ja epäröinyt, teki yhtäkkiä täyskäännöksen. En lukiessani muistanut näytelmän loppuratkaisua ennalta ja suoraan sanottuna odotin Anna Liisan päätyvän toisenlaiseen, siihen traagisimpaan ratkaisuun. Mietin, mikä oli näytelmän lopun viesti. Toiko Anna Liisan päätös todellisen rauhan ja sovituksen vai oliko loppuratkaisu vielä viimeinen osoitus siitä, miten yksin Anna Liisa sai kärsiä?RIIKKA. On hän, poloinen, mahtanut kärsiä tarpeeksi asti näinä vuosina. Ei siinä sinun kuritustasi enää kaivata.
KORTESUO. Hänkö kärsiä? Kyllä kai! Olisiko hän silloin sitä niin salannut ja peitellyt? Ja niin teeskennellyt? Saakeli soikoon, kun sitä ajattelen—!
RIIKKA. Sinä et, ukko parka, niitä asioita ymmärrä.
KORTESUO. Ymmärrätkö sinä muka sitten paremmin? Sano!
RIIKKA. Luulenpa melkein.
Edelliseen lukemaani Canthin näytelmään eli Papin perheeseen verrattuna Anna Liisa oli vakavampi ja vaikuttavampi. Vaikka näytelmän tapahtumat ja henkilöiden maailmankuva ovat selvästi aikaansa sidoksissa, monet sen esimerkiksi syyllisyyteen ja sovitukseen liittyvistä teemoista ovat ajattomia. Myös Canthin kieli on nykylukijallekin helposti lähestyttävää. Jotkut sanavalinnat tosin toivat ainakin minun korvissani tahatonta huumoria traagiseen tarinaan: esimerkiksi vaarallista viettelijä-Mikkoa kuvattiin pariinkin otteeseen ihailevasti ”pulskaksi pojaksi”, mikä vei jotenkin vähän terää hahmon dramaattisuudelta.
Anna Liisa on luettu monissa kirjablogeissa, ja moni bloggaaja osallistui taannoin myös Lukupiiri-blogin keskusteluun kirjasta. Minä osallistun kirjalla lukudiplomin lisäksi Ofelia Outolinnun 1800-luvun kirjat -haasteeseen. (P. S. Lukudiplomin yhteenveto tulossa vielä tänään!)
LUKUDIPLOMITEHTÄVÄ 8/10
Kirjatarjotin: Sinuhen Runoja ja näytelmiä -kirjatarjotin
Kirjailija: Minna Canth
Kirja: Anna Liisa
Tehtävä (7. lk): Piirrä kirjalle uusi kansi ja laadi takakansiteksti. Voit tehdä myös etu- ja takaliepeet eli kirjan kannen sisäpuolelle kääntyvät osat, joissa voi olla taustatietoa kirjailijasta.
Kansitaiteilija lähti tällä kertaa minimalistis-symbolistiselle linjalle. Tadaa:
Minna Canth: Anna Liisa. 1895. Ladattu Project Gutenbergistä, luettu puhelimella.
Hienoa minimalismia! Tämä Lukudiplomi-haaste on kyllä ollut huisan hauskaa seurattavaa (ja itse suoritettavaa tietty myös!), kun niin monet ovat oikeasti ihan panostaneet asiaan!
VastaaPoistaJoskus vielä Anna Liisankin luen, toistaiseksi se on nimittäin lukemattomien pinossa.
Lukudiplomi oli tosiaan kiva haaste! Monet ovat lukeneet mielenkiintoisia kirjoja, ja tehtävät ovat tuoneet ihan uusia ulottuvuuksia. :)
Poista