Nick Hornby: About a Boy (Poika)

Parin kirjan ja parin elokuvan perusteella minulla oli Nick Hornbystä jo entuudestaan hyvin sympaattinen kirjailijamielikuva: Hornby kertoo sopivasti vakavuutta ja huumoria sekoittaen arkeen ankkuroituvia, lämminhenkisiä muttei imeliä tarinoita ihmisistä, joista on heidän vioistaan huolimatta helppo välittää. About a Boyn (1998) eli Pojan olin jo nähnyt Hugh Grantin tähdittämänä leffaversiona, ja nyt kirjan luettuani ilolla vahvistan, että sympatiani kirjailijaa kohtaan vain kasvaa.

Will on kolkyt ja risat urbaani sinkkumies, jonka arki kuluu lorvien, sillä muusikkoisän vuosien takaisen hitin rojaltit takaavat pojallekin kissanpäivät. Willin motto on päästä elämästä helpolla, ja mitä naissuhteisiin tulee, hän keksii, että erityisen helpolla pääsee, kun iskuyritykset kohdistaa miehenkipeisiin yksinhuoltajaäiteihin. Heitä löytyy kätevästi paikallisen tukiryhmän tapaamisista. Will soluttautuu ryhmään, mutta eipä aikaakaan, kun hän huomaa saaneensa elämäänsä vaivattoman petiseuran sijasta depressiivisen hipin ja tämän pikkuvanhan 12-vuotiaan pojan.

Willin ja Marcus-pojan erikoinen ystävyys on kirjan pääjuonne. Marcus on totinen poika, jota kiusataan koulussa, koska hänellä on vääränlaiset vaatteet, vääränlainen musiikkimaku ja kaikki muutenkin väärin. Aluksi Williä ei voisi vähempää kiinnostaa: Marcuksen ongelmat eivät ole hänen ongelmiaan, ja pojan äidin ongelmat ovat sitä vielä vähemmän. Olosuhteiden pakosta Will, aina vain omaan napaansa tuijottava ikiteini, saa kuitenkin vähitellen oppia ettei elämästä aina pääse helpolla, mutta joskus vaivannäkö saattaa jopa kannattaa.

Hornbyn romaaneista olin aiemmin lukenut Hyvät ihmiset, joka sekin oli hyvä, mutta Poika oli parempi. Will ja Marcus ovat molemmat omine omituisuuksineen liioiteltuja hahmoja, mutta henkisesti teini-ikäisen aikuisen ja henkisesti ikivanhan varhaisnuoren välisestä kanssakäymisestä irtoaa mukavan hornbymäistä huumoria. Eriparisen kaksikon hiljalleen muotoutuva ystävyyssuhde on kaikessa epätodennäköisyydessäänkin vetoava. Pidin myös siitä, miten Willin kuorta mursivat enimmäkseen pienet, arkiset ja usein vähän hölmöt tapahtumat, eivät välttämättä suuret tunnejäristykset. Jotenkin mukavan brittiläinen ote. Ja pisteet kotiin mainiosta dialogista!

Aioin osallistua Pojalla Lukudiplomi-haasteeseen, mutta kappas, olenkin jo suorittanut Sinuhe-tason Ihmisiä-sarjan Tom Sawyerin seikkailuilla. No, jos joku kaipaa mukavaa lukudiplomiluettavaa tai muuten vain mukavaa luettavaa, kannattaa kokeilla Hornbyä.

Nick Hornby: About a Boy. Penguin Books, 2002 (1st ed. Victo Gollanz, 1998). 278 s. Ostettu käytettynä. Suom. Poika, WSOY, 1999.