Tracy Chevalier: The Lady and the Unicorn (Taiteilijaelämää-haaste)

Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru teki minuun vaikutuksen sekä elokuvana että kirjana, mutta meni silti pitkään, ennen kuin tulin tarttuneeksi kirjailijan muihin teoksiin. Taiteilijaelämää-haaste innosti nyt lukemaan Chevalierin toisen taiteilijaromaanin, Neidon ja yksisarvisen (The Lady and the Unicorn, 2003, suom. 2005).

Neito ja yksisarvinen sijoittuu 1400-luvun lopun Pariisiin ja Brysseliin. Oli taas ihanaa lukea tutuista kaupungeista: Pariisista, jossa Saint-Germain-des-Prèsin alue oli vielä soista peltoa kaupungin muurien ulkopuolella, ja Brysselistä, jossa rue Hautella louksuivat kankaankutojien kangaspuut ja haisivat villanvärjäreiden keitokset.

Kuvakudosten pariin kirjassa päädytään, kun rikas aatelismies Jean Le Viste päättää koristella juhlasalinsa sarjalla mahdollisimman komeita gobeliineja. Niiden suunnittelijaksi palkataan nuori kunnianhimoinen taiteilija Nicolas des Innocents. Mies on niittänyt mainetta etenkin ylhäisönaisista maalaamillaan muotokuvilla ja on muutenkin naisiin menevää sorttia. Patologinen flirttailija koettelee charmiaan niin Pariisin aatelisneitoihin kuin Brysselin käsityöläisnaisiinkin.

Kirja perustuu todelliseen taideteokseen, Pariisin keskiaikamuseo Musée de Clunyssä esillä olevaan kuuden kuvakudoksen sarjaan. Ne tilasi tosiaan Le Visten perhe, mutta muilta osin romaani on mielikuvituksen tuotetta: kuvitelma siitä, miten kuuluisat teokset olisivat voineet syntyä. Sekoitus ripausta faktaa ja roppakaupalla fiktiota oli minusta antoisa yhdistelmä. Pidän historiallisista romaaneista, mutta jos ne kertovat todellisista henkilöistä, lukiessa iskee joskus kiusallinen tietoisuus siitä, ettei henkilö ehkä oikeasti tehnyt tai ajatellut ollenkaan noin. Kun faktaa oli mukana vain kuvakudoksen verran ja loput tiesi keksityksi, fiktion maailmaan oli helppo uppoutua.


A mon seul désir. (Kuva: Wikipedia)

Kuvakudoksista viiden on nähty symboloivan ihmisen viittä aistia: näköä, kuuloa, hajua, makua ja tuntoa. Muista jonkin verran eroava kuudes seinävaate, nimeltään A mon seul désir, on tulkittu joko sarjan aloitukseksi tai päätökseksi. Sen arvoituksellinen, monitulkintainen viesti on yksi Chevalierinkin kirjan punaisista langoista.

Aistit ovat kirjassa avain paitsi kuvakudosten tulkintaan, myös tarinan henkilöhahmoihin. Aistien maailma on heille kaikille erilainen. Nicolas-maalari elää täysin viettiensä vietävänä eikä saa maallisista nautinnoista kyllikseen, kun taas Jean Le Visten vaimo Geneviève kaipaa oman elämänsä yltäkylläisyydestä rauhaan ja yksinkertaisuuteen. Hänen tyttärelleen Claudelle aistillisuus on herkullinen kielletty hedelmä, johon hyvin kasvatetun nuoren naisen ei sovi kajota. Brysselissä kuvakudosten ompeleita taas solmii sokea Aliénor-tyttö, jonka silmät eivät näe, mutta sormet ovat herkät ja puutarha tuoksuu.

Keskiajan kaupunkielämän hajut, maut ja äänet elävät kirjassa vahvoina. Historian asiantuntijoilla saattaa tietysti olla yksityiskohdista huomauttamista, ja kirjan jälkipuheessa Chevalier tunnustaa itsekin ottaneensa vapauksia muun muassa henkilöiden puhuman kielen suhteen, mutta minulle keskiaikainen tunnelma kyllä meni täydestä. Sitä tosin välillä hämmästelin, miten huolettomasti kirjan naiset heittäytyivät eroottisiin nautintoihin. Oli Nicolas miten hurmuri tahansa (ällöttävä tyyppi!), kovin helposti naiset hänelle antautuivat kaikista mahdollisista seurauksista välittämättä.

Chevalier käyttää kirjassa seitsemää eri kertojaa. Aluksi tuntui vähän hämmentävältä, että joka luvussa oli eri kertoja, mutta loppujen lopuksi tyyli toimi ihan hyvin, vaikka ehkä pari vähemmänkin olisi riittänyt. Etäisimmiksi minulle jäivät kutojapomo Georges ja piirtäjä Philippe, mieluiten seurasin Aliénoria ja Genevièveä. Rakenne, jossa uusi kertoja loi tarinaan aina uuden palan, sopi minusta hyvin kirjan aiheeseen: tarina rakentui kuin kuvakudos.

Neidossa ja yksisarvisessa on paljon yhteistä Tytön ja helmikorvakorun kanssa. Molemmissa kirjoissa taidetta tehdään kiellettyjen intohimojen innoittamana, yhtä aikaa suurten tunteiden myrskyissä ja kotipiirin arkeen ankkuroituna. Nautin kovasti sukelluksesta kirjan viiden vuosisadan takaiseen maailmaan, jossa pellavaloimet ja silkkilangat limittyivät liedellä porisevien papujen tuoksuun ja pohdintoja taiteen tarkoituksesta säesti kangaspuiden väsymätön kolke.

Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Kirjahiiri, Booksy ja Le Masque Rouge.

Tracy Chevalier: The Lady and the Unicorn. HarperCollins, 2003. 235 s. Ostettu käytettynä.