Kirja seuraa kahden ystävyksen, Emman ja Dexterin, elämää parikymppisistä nelikymppisiksi. Emma on kömpelö älykkö, Dexter komea pintaliitäjä - mutta lukija tietysti käsittää paljon ennen kuin henkilöt itse, miten paljon heillä oikeastaan on yhteistä.
Pidin kirjassa etenkin siitä, että sen...
... rakenne toimii. Nicholls palaa Emman ja Dexterin pariin joka vuosi 15. heinäkuuta, aina vuosi edellisen luvun jälkeen. Pikakelailu toimii ihmeen hyvin. Lukijan ihmeteltäväksi tarjoillaan juuri sopivasti sekä aukkoja että vihjeitä, jotta ajan kuluminen tuntuu uskottavalta, mutta juonessa pysyy mukana. Tämän "makrorakenteen" lisäksi ihailin myös Nichollsin kerronnan "mikrorakennetta", jossa siinäkin rytmi vaihteli sopivasti tukien vaikutelmaa ajan kulumisesta tuntumatta silti kikkailulta. Teksti on kevyttä muttei heppoista.
... henkilöissä on lihaa luiden päällä. Nicholls lataa tarinaan niin paljon tavaraa Emman ja Dexterin arjesta, että he alkavat tuntua ihan oikeilta ihmisiltä. Heidän elämänsä muodostuvat todentuntuisesta sekamelskasta suuria tärkeitä tapahtumia ja pieniä mitättömiä yksityiskohtia. Runsaat, fiksut dialogit ja henkilöiden mietteet tuntuivat uskottavilta. Välillä ärsyynnyin molempiin päähenkilöihiin - yleensä enemmän itsekeskeiseen Dexteriin - mutta samalla tuntui kuin olisin todella tutustunut heihin.
Vähemmän pidin kirjan lopusta. VAROITUS: nyt seuraa jonkinasteinen juonipaljastus. Jos haluat pysyä pimennossa kirjan juonesta, mutta tahdot tietää, kenet minä olisin valinnut elokuvan päärooleihin, rullaa suoraan seuraavien kahden kuvan alle.
 |
| Kuva The Telegraphin One Day -arvostelusta. |
Siis kirjan lopusta: siihen minä olin vähän pettynyt. Traaginen loppuratkaisu tuntui minusta jotenkin liian helpolta tavalta kehittää kirjaan koskettava päätös - aivan kuin kirjailija olisi tahallaan keplotellut lukijan rakastumaan henkilöihinsä voidakseen sitten nykäistä heiltä maton alta. Olin ratkaisusta enemmän ärsyyntynyt kuin liikuttunut. En odottanut Emman ja Dexterin tarinalle mitään siirappista "ja sitten he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" -päätöstä, mutta kirja oli minusta niin elämänmakuisesti kirjoitettu, että olisin odottanut jotenkin pienieleisemmin koskettavaa loppua.
 |
| Kuva Guardianin jutusta. |
Sitten kirjasta elokuvaan. En malta odottaa, että pääsen näkemään sen! Kirja tuntuu "elokuvalliselta" jo valmiiksi - kohtaukset rullaavat kuin valkokankaalla - ja Nicholls on vieläpä itse sovittanut romaaninsa elokuvakäsikirjoitukseksi. Odotukset ovat kovat, sillä Nicholls kirjoitti kuulemma aikoinaan esimerkiksi loistavaa Rimakauhua ja rakkautta -televisiosarjaa.
Mutta nuo näyttelijät. Minulle täysin tuntematon Jim Sturgess näyttää elokuvan still-kuvien perusteella aika lailla Dexteriltä, mutta Anne Hathawayn Emmassa on enemmän nieleskelemistä. On kai liikaa vaadittu, että Hollywood-elokuvissa englantilaisia esittäisivät englantilaiset näyttelijät, ja tulihan esimerkiksi Renée Zellwegeristä ihan näpsäkkä lontoolaissinkku Bridget Jones, mutta Anne Hathaway ei ollenkaan vastaa mielikuvaani Emmasta. Hathaway tuntuu jotenkin liian näyttävältä ja elokuvatähtimäiseltä vaatimattomaksi Emmaksi.
Minä olisin harkinnut Emmaksi esimerkiksi jotakin näistä brittinäyttelijättäristä.
 | |
| Kelly Reilly oli sympaattinen brittityttö elokuvissa Auberge espagnole (Espanjalainen kimppakämppä) ja Les poupées russes (Sinkkuuden huuma). (Yahoo! Movies) |
 |
| Gemma Artertonin elokuvia en ole nähnyt, mutta ulkonäön perusteella voisi ehkä sopia... Minun mielikuvissani Emma ei kyllä ollut ruskeasilmäinen. (1920x2000.net) |
 |
| Aioin ehdottaa Woody Allenin Vicky, Cristina, Barcelona -elokuvassa näytellyttä Rebecca Hallia, mutta sitten huomasin, että hän oli jo mukana toiseen David Nichollsin kirjaan perustuvassa elokuvassa (Starter for 10). Tämä kuva on elokuvasta Please Give. (AllMoviePhoto.com) |
No, annetaan Annelle mahdollisuus! Elokuvan nähtyäni voin osallistua One Dayllä myös Sannan Lue kirja ja katso elokuva -haasteeseen; nyt piste tipahtaa vain Karoliinan Totally British -haasteeseen.
Kirjasta on kirjoitettu ainakin blogeissa Järjellä ja tunteella, Nora Exlibris, Oota mä luen tän eka loppuun, Kirjainten virrassa, Juuri tällaista, Kirjapeto, Lumiomena, Mari A:n kirjablogi ja Annelin lukuvinkit.
Minun Emmani taisi olla melkein tismalleen Gemma Artertorin näköinen! Ja olen samaa mieltä kirjan lopusta. Petyin siihen hieman ja olisin itse halunnut erilaisen lopun. Elokuvaa odotan kuitenkin innolla:)
VastaaPoistaOi, minunkin mielikuvissani Emma olisi juuri Gemma Artertonin näköinen...mutta että Hathaway. Hmm..minulla on ollut häneen vähän sellainen nyrpeä suhtautuminen, sillä minusta hän ei ole kovin hyvä näyttelijä ja sopii nimenomaan niihin Prinssessan päiväkirjat-leffoihin jms. Tovi sitten katsoin leffan Passengers ja vähän yllätyinkin, miten luontevalta hän tuntui siihen aikuisemman nuoren naisen rooliin, vaikke nyt toki yhäkään mikään Oscar-suoritus. Silti minua vähän harmittaa, että juuri hän esittää Emmaa. Kiinnyin kirjassa varsinkin Emmaan ja jotenkin Hathawayn olemus/taso näyttelijänä...hmm..no, annetaan mahdollisuus :)
VastaaPoistaSamaa mieltä edellisten kanssa.
VastaaPoistaJa myös siitä, että kirja on valmiiksi niin elokuvallinen, että välillä tuli olo, että sen voisi suoraan siirtää valkokankaalle. Toivottavasti leffa on vähän erilainen.
Enpä tiennyt, että kirja on jo leffaprojektina noin pitkällä! Pitääkin vihdoin viimein tarttua tähän pidettyyn kirjaan, jotta pääsee elokuvankin katsomaan joku päivä.
VastaaPoistaVoi, sun ois pitänyt päästä suorittamaan tämän elokuvan casting! Arterton vastaa todella hyvin minunkin mielikuviani Emmasta, Hathaway ei laisinkaan.
VastaaPoistaJa se kirjan loppu. Minäkään en rakastunut siihen, mutta ajan kanssa se on alkanut tuntua sittenkin ihan hyvältä.
Minäkin pidin kirjasta, mutta olen samaa mieltä kirjan lopusta. Uskallan täällä kommenteissa sanoa sen, mitä en uskaltanut kirjoittaa blogiini: Loppu muistuttaa liikaa Rimiksestä.
VastaaPoistaJa tosiaan, Anne Hathawayta en minäkään näe Emmana. Harmi, että elokuvan roolijako meni noin.
Kappas, Gemmahan saa paljon ääniä!
VastaaPoistaOnko kukaan lukenut muita David Nichollsin kirjoja? Kuvia googlatessani alkoi kiinnostaa tuo Starter for Ten.
Hauskaa, että joku muukin on tarttunut tuohon leffan roolitukseen :D En itsekään osannut kuvitella Emmaksi Anne Hathawayta, mutta olet kyllä oikeassa siinä, että Sturges sopii kyllä ainakin minun mielikuvaani Dexteristä. Itse kuvittelin Emman rooliin ihanan Helen Baxendalen (vaikka se taitaa olla vähän vanha esittämään opiskelija-Emmaa..), tiedä sitten johtuuko tämä juuri siitä, että tiesin lukiessani Nichollsin kirjoittaneen myös Rimistä.
VastaaPoistaKuten muuten Katja/Lumiomena tuossa yllä, minullekin loppu muistutti vähän liikaakin tuosta yllämainitusta tv-sarjasta. Se vähän ärsytti.
Saa nähdä menenkö katsomaan tätä leffana ollenkaan, yleensä melkein aina petyn kirjojen elokuvasovituksiin (Eihän se kohtaus mennyt yhtään noin! Ei se henkilö voi tuolta näyttää! jne.)
Miia, täytyi heti käydä katsomassa sinun roolitusehdotuksesi! Helen Baxendale ei tullut minulle mieleen (ehkä siksi, että hoksasin Rimis-yhteyden vasta kirjan luettuani), mutta sopisi kyllä Emmaksi. Jonny Lee Miller oli minulle tuntematon kasvo: valokuvien perusteella sanoisin, että onhan tuossa Dexteriä - suora nenä ja vähän koppava olemus yhdistettynä mahdolliseen pinnanalaiseen herkkyyspotentiaaliin. :)
VastaaPoistaYritin välttää tämän kirjan kohdalla liikaa muiden blogien lukemista, jotten olisi saanut etukäteisvaikutteita tai muita ennakkoluuloja.. Mielenkiintoista kuitenkin lukea sinunkin kommenttisi siitä, että Hathaway kuulostaa liian elokuvamaiselta Emman rooliin. Mietin nimittäin jonkin aikaa, että mikä olisi kuvaavin ilmaisu siihen, miltä Hathawayn valinta vaikuttaa. Ja mieleen tuli 'liian leffatähtimäinen'... Vaikka Gemma Arterton on myös todella kaunis ja leffatähtimäinen, hän olisi kuitenkin ollut rooliin huomattavasti parempi. Hänellä on enemmän pilkettä silmäkulmassa ;)
VastaaPoista