31. maaliskuuta 2016

Kathryn Stockett: Piiat

Oli mielenkiintoista lukea tätä kirjaa limittäin Alexandra Fullerin Afrikka-muistelmien kanssa. Rotuasiaa ja samaa aikakautta molemmissa, mutta eri puolilta maailmaa.

Kathryn Stockettin Piiat (WSOY, 2010) on kai sellainen kirja, joita kutsutaan lukuromaaneiksi. Yli 600 sivua hujahtivat sutjakasti vetoavien henkilöiden ja sujuvan juonenkuljetuksen ansiosta. Otin kirjan lomalukemiseksi ja se oli tarkoitukseen mainio valinta: tällaista kirjaa on mukava lukea, kun sen tarinaan ja tunnelmaan on aikaa uppoutua.

Pidin kirjassa siitä, miten se veti lukijan mukaan Jackson, Mississippin asukkaiden arkeen. Yhdysvaltojen rotuerottelun historia on toki osin tuttua asiaa, mutta en ole aiemmin syventynyt eläytymään siihen tällä tasolla kotien arjen kautta. Poliittinen liikehdintä ja yhteiskunnan suuret mullistukset ovat kuvassa mukana, mutta jossain bridgekerhon juoruilun ja keittiössä höyrävän papupadan taustalla. Arjen yksityiskohtiin tiivistyy paljon.

Kirjan henkilöissä oli sopivasti moniulotteisuutta välttämään osoittelevan mustavalkoiset (heh, no pun intended) sankariuhri-asetelmat. Joidenkin sivuhenkilöiden kohdalla mentiin jo vähän niillä rajoilla, etenkin läpeensä inhan pahis-Hillyn, mutta kokonaisuutena Stockett onnistui minusta välttämään sormellaheristelyn ja kyyneltentiruttelun sudenkuopat, joihin tällaisten aiheiden kohdalla on helppo sortua.

Henkilöistä tykästyin erityisesti lämpimän äidilliseen ja tyynen rohkeaan Aibileen-piikaan. Jacksonin valkoisista naisista päähenkilöksi nousee kirjailijan urasta haaveileva parikymppinen Skeeter, joka saa suostuteltua Aibileenin ja muut mustat palvelijat mukaan uhkarohkeaan kirjaprojektiinsa. Skeeterin hahmossa näkyi hyvin se, miten edistyksellisesti ajatteleva, itsenäinen nuori nainenkaan ei ole täysin vapaa yhteisönsä odotuksista ja ajattelutavoista, ja miten haastavaa niiden tiedostaminen ja ravisteleminen onkaan.

Summa summarum, kevyttä muttei höttöistä. Seuraavaksi haluaisin nähdä kirjasta tehdyn elokuvan.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kirjan kohtaan 25. Kirjassa on yli 500 sivua (pokkaripainoksessani 620).

Kathryn Stockett: Piiat. WSOY Pokkari, 2011. Alkuteos The Help, Penguin Books, 2009. 620 s. Saatu lahjaksi.

21. maaliskuuta 2016

Alexandra Fuller: Cocktail Hour Under the Tree of Forgetfulness

Kiinnostuin tästä Alexandra Fullerin kirjasta varmaankin sen nimen perusteella: Cocktail Hour Under the Tree of Forgetfulness kuulostaa kerrassaan kiehtovalta konseptilta. Kiintoisalta vaikutti myös kirjan kansikuva, jossa pieni tyttö kävelee käsi kädessä vielä pienemmän simpanssin kanssa.

Kirja osoittautui muistelmiksi elämästä brittiperheenä Afrikassa siirtomaa-ajan viimeisinä vuosina. Se on jatkoa Fullerin ensimmäiselle omaelämäkerralliselle teokselle Don't Let's Go to the Dogs Tonight (2002), joka kertoo kirjailijan lapsuudesta 1970-luvun Rhodesiassa eli nykyisessä Zimbabwessa. Ainakin ensimmäinen kirja on näköjään suomennettukin: Ei hunningolle tänään (Otava, 2003) on luettu esimerkiksi blogeissa INAhdus ja Ota lukuun

Cocktail Hourin keskiössä ovat Fullerin vanhemmat, etenkin äiti Nicola, eloisa ja eksentrinen nainen, joka menee eikä meinaa ja joka kohtaa elämän niin valoisat kuin varjoisatkin ääripäät koko painollaan. Äidin rinnalla kulkee peltojensa reunalla murahteleva isä, jonka sydän on tiukasti kiinni Afrikan mullassa.

Kirjan tarjoama näkökulma Afrikkaan on mielenkiintoinen. Fullerin perheelle ja heidän kaltaisilleen siirtomaabrittien elämäntapa on itsestäänselvyys, osa asioiden luonnollista järjestystä. Heille Afrikka on heidän Afrikkansa, ja maailmanpolitiikan myllerryksen veriset lonkerot oman kodin pihalla aito järkytys.

Lukijana Fullereihin on hieman vaikea suhtautua. Toisaalta en voinut kuin ihailla perheen sitkeyttä ankarissa olosuhteissa ja rohkeutta aloittaa yhä uudelleen alusta, kun elämä sitä vaati. Toisaalta taas nykynäkökulmasta heidän suhtautumisensa kotimaahansa ja sen asukkaiden enemmistöön tuntuu röyhkeältä ja käsittämättömältä.

Fuller onnistuu minusta tasapainoilemaan kirjassa onnistuneesti näiden kysymysten suhteen. On selvää, ettei hän näe ja koe asioita samoin kuin vanhempansa, mutta hän ei myöskään mitätöi tai kiellä kuvaamiensa ihmisten elämää ja yksilöllistä kokemusta. Kirjassa on läsnä niin Fullerin afrikkalaisen lapsuuden kokemus kuin Afrikan jättäneen aikuisen näkökulmakin. Fuller puhuu aiheesta esimerkiksi tässä haastattelussa: ”I think that’s just part of the condition of being a white Southern African. You’re just — particularly at my age, you’re dispossessed at birth, and you’re very aware of it, particularly when you have parents like mine, who sort of fought on what I consider the wrong side of history, but then felt so connected to that land that they stayed.”

Kiinnostava kirja siis, suosittelen!

Jatkan kirjalla Helmet-lukuhaastetta. Tämä sopisi esimerkiksi kohtiin 20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan (eikös cocktail hour ole vuorokaudenaika siinä missä muutkin?) ja 26. Elämäkerta tai muistelmateos. Kohta 27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja voisi kai sekin sopia, sen verran tiukassa Afrikka on Fullerissakin (vaikka kirjailija syntyikin Englannissa).

Alexandra Fuller: Cocktail Hour Under the Tree of Forgetfulness. Penguin Press, 2011. Ostettu käytettynä.

3. maaliskuuta 2016

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Olin lukenut Katja Kalliolta aiemmin kolumnikokoelmat Elokuvamuisti ja Tyypit, mutta Karilla-romaanissa en jostain syystä päässyt alkusivuja pidemmälle. Säkenöivät hetket (Otava, 2013) kuitenkin vaikutti jo takakannen perusteella kirjalta, josta pitäisin. Menneen maailman nostalgiaa ja naiskohtaloita sukupolvesta toiseen, ah! Kansikuvakin (Emmi Kyytsösen käsialaa) on ihana.

Uumoilemiani teemoja ja tunnelmia kirja tarjosikin. Hangon kylpylä kesällä 1914: vauraiden venäläisvieraiden silkkien kahina, mäntyjen runkoja punertava aurinko, laineiden liplatus. Ja sitten maailman äkkinäinen murros, nuoren huolettoman Ellyn varttuminen aikuiseksi naiseksi, jonka elämä on kaukana silkistä ja sametista ja joka vuorollaan kohtaa kasvavissa tyttärissään seuraavan sukupolven huolet ja intohimot.

Kallio kirjoittaa kauniisti. Henkilöhahmojen mielenliikkeet nivoutuvat arjen yksityiskohtiin. Vaimo leipoo mustikkapiirakkaan avioliittonsa tilan, ja kahvimyllyn painossa syliä vasten tuntuu pelko tulevaisuudesta. Nautin näistä havainnoista, niiden herkkyydestä ja oivaltavuudesta, pienistä tunnistettavista hetkistä ja tunteista. Kallion teksti on huolellista ja viimeisteltyä, mutta jotenkin se pysyi minulle vielä pakottoman tuntuisena (esimerkiksi Riikka Pulkkisen Tottaa lukiessani minusta tuntui, että tunnevireiden tarkkailu kääntyi tarkoin punnitussa siloisuudessaan jo lukijaa etäännyttäväksi).

Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen kolmannen sukupolven, Ellyn keskimmäisen tyttären Beatan, tarina. En tiedä, johtuiko tämä yksinkertaisesti siitä, että Beatan osuus päätti kirjan, vai siitä, että temperamentikas Beata oli henkilönä äitiään värikkäämpi persoona. Olisin ehkä kuvitellut, että Ellyn ja Beatan äiti–tytärsuhde saisi kirjassa enemmänkin tilaa, mutta toisaalta en lukiessani erityisemmin kaivannut sen perusteellisempaa käsittelyä. Beata riitti omana itsenään, äiti jossakin taustalla niin kuin aikuistuvien lasten äidit taitavat olla. 

Jos kirjan sukupolvinäkökulmaa ajattelee, irrallisimmaksi jäi Ellyn äidin Ingan tarina, joka tuntui tarinan edetessä haipuvan ikään kuin prologiksi Ellyn ja Beatan kohtaloille. Vuosisadan alun kylpyläelämä oli loppujen lopuksi kirjassa pian ohi. Samalla tämä etäisyys isoäidin ja tyttärentyttären kohtaloiden välillä osaltaan rakensi kirjan hellänhaikeaa tunnelmaa. Haikeimmaksi se tuntui tiivistyvän Ellyn hahmossa. Siihen suodattui ajan kuluminen ja maailman muutos, nuoruuden kultaisten päivien vaihtuminen aikuisen ankaraan arkeen, maailmalta suojautuminen siltä sulkeutumalla ja kaiken tämän lomassa elämän ohikiitävä kauneus, sen säkenöivät hetket.

Jatkan kirjalla Helmet-lukuhaastetta. Tämä sopisi ainakin kohtaan 3. Kirjassa rakastutaan tai
44. Kirjassa joku kuolee.

Katja Kallio: Säkenöivät hetket. Otava, 2013. 301 s. Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen. Ostettu e-kirjana.