Pienoisromaanissa pari-kolmekymppiset sisarukset Garance, Lola ja Simon lähtevät maalle sukulaishäihin, mutta karkaavat kesken päivän hetken mielijohteesta omille teilleen ja poimivat kyytiin myös pikkuveli Vincentin.
Leppeä kesäpäivä, lapsuusmuistot, leikinlasku ja hulluttelun sekaan hiipivä tietoisuus siitä, että nuoruus on salavihkaa valumassa nelikon käsistä. Siinä kirjan ainekset. Kuulostaa hyvältä. Jotenkin minulta jäi silti tavoittamatta kirjan pointti. Olisin ehkä halunnut lukea tämän tarinan mieluummin novellina (jolloin siihen olisi tarvittu napakka loppukäänne) tai kunnon romaanina (jolloin siihen olisi tarvittu lisää syvyyttä). Nyt sinänsä lupaavalta kuulostava aihe jäi jotenkin ilmaan, pinnalta raapaistuksi, ja kirja tuntui jokseenkin tyhjänpäiväiseltä.
Karkumatkan minäkertoja Garance oli vähän ärsyttävä, mutta Gavaldan kertojanänessä on kuitenkin jotain, josta edelleen pidän. Erityisesti ihailen Gavaldan luontevaa dialogia: kirjan henkilöt puhuvat minusta juuri niin kuin ranskalaiset puhuvat (en tosin tiedä, ovatko ranskalaiset itse samaa mieltä). Olisi mielenkiintoista tutustua kirjan suomennokseen. Arkikielisen dialogin lisäksi voisin kuvitella, että hankalia käännettäviä ovat olleet ranskalaisen arjen yksityiskohdat, joita tekstissä viljellään tiuhaan. Monen sivuhenkilön kuvaukseksi riittää esimerkiksi se, minkä ketjun kaupasta hänen vaatteensa näyttävät olevan ostettu.
Lopputulemana sanoisin siis, että Karkumatka ei ollut suuri suosikkini, mutta olen silti valmis antamaan Gavaldalle vielä uuden mahdollisuuden ja kokeilen ehkä joskus Lohduttaja-romaania.
Kirjasta muualla:
Kirjavinkit (Irja tykkäsi)
Kirjainten virrassa (Hanna ei tykännyt yhtään)
Lumiomena (Katja tykkäsi kesäkirjana)
Järjellä ja tunteella (Susa tykkäsi, mutta kaipasi jotain enemmän)
Mari A:n kirjablogi (Mari tykkäsi)
Satun luetut (Satu tykkäsi)
Naakku ja kirjat (Naakku tykkäsi, vaikkakin vähemmän kuin Gavaldan novelleista)
Anna Gavalda: L'échappée belle. France Loisirs, 2001. 160 s. Suomeksi Karkumatka, Gummerus 2010. Lainattu kirjastosta.
Mitä enemmän tästä kirjasta kuulen, sen vähemmän se minua kiinnostaa. Mutta tuo kansikuva on hauska, sitä voisin katsella vaikka kuinka!
VastaaPoistaMinä tosiaan pidin tästä. Karkumatka oli aika täydellinen heinäkuinen loma-ajan kirja. Pidän yleensäkin Gavaldan lyhytproosasta, sillä se on kepeydestään huolimatta fiksua. Sen sijaan Kimpassa ei ollut minun kirjani enkä varmaan tule Lohduttajaakaan lukemaan - jotenkin romaanikirjailijana Gavalda ei mielestäni onnistu. Mutta onneksi mielipiteitä on monia ja odotan jo innolla, mitä Gavalda seuraavaksi julkaisee. :)
VastaaPoistaMinä luin tämän kirjan viime vuonna ääneen sairaana olleelle Gavalda-fanille. Se toi lukukokemukseen jotenkin aivan uuden ulottuvuuden. Muuta Gavaldaa en ole lukenut, joten en voi siihen verrata. Enkä oikeastaan usko, että innostuisin lukemaankaan. Jotenkin tuntuu, että kirjat on kirjoitettu muunlaisille ihmisille kuin minä.
VastaaPoistaJenni: Kansi on kieltämättä hauska! Suomalaisen käännöksen kannessa on ihan erilainen tunnelma.
VastaaPoistaKatja: Voin kyllä kuvitella tämän kivaksi kesälukemiseksi. Minullekin Gavaldalta suurimman vaikutuksen ovat tehneet novellit, vaikka niiden lukemisesta onkin jo aikaa.
Jaakko: Ääneen lukeminen voikin sopia tähän kirjaan! Ihanaa saada sairasvuoteen ääreen joku lukemaan lempikirjailijan kirjoja ääneen :)
Minulla taas kävi niin päin, että Kimpassa-kirjan jälkeen en ollut varma, ansaitseeko Gavalda toista yritystä, mutta kun törmäsin tähän pienoisromaaniin, päätin antaa kirjailijalle vielä mahdollisuuden. Ja pidin kovasti. Mutta voi miten ruma kansikuva tuossa ranskalaisessa versiossa, suomalaista kansikuvaa pitää nyt hehkuttaa!:)
VastaaPoistaKomppaan Sonjaa, Kimpassa-kirjaa en jaksanut edes lukea loppuun eikä Viiniä keittiössä kuulosta sen sykähdyttävämmältä, mutta Karkumatka sattui käteen vahingossa ja pienenä kirjana tuli luettua saman tien - ja se olikin yllättävän hauska, sympaattinen pieni kirja, eikä liian lälly. Ja juu, ranskalainen kansi tuo mieleen lapsuuden Kiljusen herrasväki -kirjat. Retroa, sitä se on.
VastaaPoistaSonja ja Arja: Jos Gavalda tuntui paremmalta lyhyenä, kannattaa kokeilla novelleja! Minä ainakin tykästyin niihin. Ja noista kansista: tuo ransakalainen on minusta hauska, mutta en ole ihan varma, miten hyvin se sopii kirjan tunnelmaan. Suomalainen kansi on kaunis, mutta se taas on minusta jotenkin liian syksyisen näköinen. Tuo yllä oleva kuva on kirjan ensimmäinen painos; ranskalaisessa uusintapainoksessa on taas ihan erilainen kansi, kirkasvärisiä hääriisipussukoita. Se taas näyttää jotenkin hämmentävän aasialaiselta...
VastaaPoista