1. helmikuuta 2012

Blogistanian Globalia 2011 - minun ehdokkaani

Kirjavassa kammarissa esiteltiin muutama viikko sitten Blogistanian Finlandian innoittama uusi jännittävä kirjallisuuspalkinto Blogistanian Globalia, jossa etsitään parhaita ulkomaisia, vuonna 2011 Suomessa suomeksi tai ruotsiksi julkaistuja, aikuisten kaunokirjallisia teoksia. Oma Finlandia-ehdokaslista jäi minulta tekemättä, joten tähän äänestykseen halusin ehdottomasti osallistua. Ilmoitan siis mukaan kaksi hienoa käännöskirjaa.

(Pahoittelut myöhästyneestä postauksesta! Ajastin julkaisun hyvissä ajoin, mutta olin väärällä aikavyöhykkeellä...)

1. Sarah Waters: Vieras kartanossa

Sarah Watersin perienglantilainen kummitustarina ihastutti kirjablogisteja viime vuonna ja hurmasi minutkin. Otin kirjan matkalukemiseksi, ja se sai lentokenttäjonot tuntumaan suorastaan liian lyhyiltä! Kirjassa oli vahva, vangitseva tunnelma, mielenkiintoiset henkilöhahmot - esimerkiksi yhtä aikaa lukijan otteesta lipsuva ja mukaansa vetävä minäkertoja tohtori Faraday - ja juoni, jonka jännite pysyi yllä loppuun asti ja viimeisen sivun ylikin.

Luin tästäkin kirjasta alkuperäisteoksen The Little Stranger (Virago, 2009). Suomennos ilmestyi huhtikuussa 2011 Tammelta, kääntäjänä Helene Bützow. Tuija Kuuselan suunnittelema kansi tavoittaa kirjan aavemaisen tunnelman. Tammen aiempia Waters-käännöksiä ovat vuonna 2006 ilmestynyt Silmänkääntäjä (Fingersmith, Virago, 2002) ja vuonna 2007 ilmestynyt Yövartio (The Night Watch, Virago, 2006).


2. David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie

Ranskalaisen David Foenkinoksen teos La délicatesse (Gallimard, 2009) ilmestyi suomeksi tammikuussa 2011 Gummeruksen kustantamana. Luin kirjasta alkukielisen version, joten en valitettavasti voi kommentoida Pirjo Thorelin käännöstä, mutta ehdottomasti kääntämisen arvoinen kirja! Blogiarviossani kirjoitin sen olevan "yhtä aikaa vakava ja kepeä kuvaus surusta ja surun väistymisestä: siitä, miten elämä voittaa ja sydämen sanakirja tietää vastaukset". Pidän myös Sanna-Reeta Meilahden suunnittelemasta kannesta, vaikka hiukan epäröinkin sen "naisellisuutta". Tämä kirja on nimittäin ainoa viime vuonna lukemani kirja, jonka sain myös mieheni lukemaan, mutta suomalaisella kannella se ei olisi välttämättä mennyt seulasta läpi. :)

Tammikuussa 2012 Gummerukselta ilmestyi toinen Foenkinos-käännös, Vaimoni eroottinen potentiaali (Le potentiel érotique de ma femme, Gallimard, 2004). Sekin kannattaa lukea, vaikka jotkut Nathalieen ihastuneet kanssabloggaajat ovatkin hiukan pettyneet tähän uutuuteen.



Blogistanian Globalian tulokset julkistetaan Kirjavassa kammarissa huomenna. Nyt jännittämään!

10 kommenttia:

  1. Vieras kartanossa löytyy niin monista blogeista, että taitaa olla vahva voittajaehdokas.

    VastaaPoista
  2. Sarah Waters on nähtävästi pakko lukea, kun sitä kaikki kehuvat.
    Foenkinos, tästä tykkäsin itsekin paljon, mutten sitten nostanut kuitenkaan listalle. Andew Nicollin rouva Agathen rakkaus oli vähän samaa sarjaa.

    VastaaPoista
  3. Hanna: Aika paljon on hajontaa, mutta Waters tosiaan näkyy monella listalla...

    Arja: En uskalla kehua liikaa etteivät odotukset nouse kohtuuttomiksi, mutta minä kyllä ihastuin monien muiden tavoin tuohon Vieraaseen kartanossa. Nyt vasta muiden listoja kuikuiltuani keksin, että olisihan tälle listalle voinut laittaa myös Nichollsin Sinä päivänä, mutta ehkä siitä jäi sitten vähän laimeampi jälkimaku, vaikka pidinkin kirjasta paljon. Foenkinoksen halusin mukaan, jotta ehdokkaisiin saadaan vähän frankofoniaa!

    VastaaPoista
  4. Mulla odottaa Vaimoni eroottinen potentiaali lukemista, Foenkinos on siis uusi tuttavuus! Ihana kun laitoit tuon kauniin Gallimard-kannenkin tuohon, tunnen aivan perverssiä ihastusta tota layoutia kohtaan ;)

    VastaaPoista
  5. Minulla on vielä tuo Vieras kartanossa lukematta. Olen päättänyt ostaa sen omaksi, kun muutkin Watersit löytyvät hyllystä, mutta en ole vielä raaskinut. Odotan kyllä innolla sen lukemista.

    VastaaPoista
  6. Tätä et usko: Jätin Watersin pois ruman suomalaisen kannen takia;-) Minua vaivaa tuo ylänurkan kirkuva nainen...Minun kartanoromaanini oli Paluu Rivertoniin.

    VastaaPoista
  7. Itse kannoin oman Watersini Pelastakaa Lapset Ry:n kirpputorille. :D

    VastaaPoista
  8. Erja: Mä en osaa oikein päättää, olenko noiden Gallimardin kansien ystävä vai en. Toisaalta hyvä, että sanat puhukoot puolestaan, mutta toisaalta kaipaisin kansiinkin jotain persoonallisuutta...

    Kuutar: Minulle tämä oli ensimmäinen Waters mutta haluaisin lukea muutkin.

    Leena Lumi: Heh! Minusta tuo kannen kartano ja väritys sopivat kirjan tunnelmaan, mutta olen kyllä samaa mieltä, että kirkuvan naisen olisi voinut jättää poiskin. Alkuperäiseen kanteen verrattuna suomalaiseen kanteen on pakattu aika paljon tavaraa (kartano, kasvi, nainen), josta kaikki ei ehkä ihan välttämätöntä. Less is more. Alkuperäisessä kannessa minua taas ehkä vähän vaivaa sen väritys (oliko tämä kirja nyt punainen ja keltainen...?), mutta muuten siinä on hienon yksinkertainen konsepti, joka jättää kirjan tulkinnan ehkä avonaisemmaksi kuin selkeästi kummitusvetoinen suomalaiskansi. Huh, innostuinpa analysoimaan. :)

    Noora: No, meni hyvään tarkoitukseen!

    VastaaPoista
  9. Vieras kartanossa on tosiaan saanut paljon näkyvyyttä. Kääntelin itsekin kirjaa joulukirjaa valitessani, mutta ajattelin ettei kysymyksessä taida olla minun kirjani. Paljon blogeissa näkynyt Brooklyn sen sijaan kyllä jäi hieman kaivelemaan.

    VastaaPoista
  10. Valkoinen Kirahvi: Minulle tuo Brooklyn taas ei ole ollenkaan tuttu. Pian selviää, mitkä kirjat loistivat tässä kisassa! :)

    VastaaPoista