Mitä luin helmikuussa

Helmikuusta kehkeytyi tällä kertaa harvinaisen ranskankielinen ja sarjakuvainen lukukuu.

Kuukausi alkoi Anna Gavaldan Karkumatkalla, joka oli ihan mukiinmenevä kesätunnelmainen kolmekymppisten pienoisromaani, vaikkei muodostunutkaan minulle yhtä mieluisaksi lukukokemukseksi kuin Gavaldan novellit ja Kimpassa-romaani aiemmin. Jokin kirjailijan tyylissä silti viehättää, joten uskon jatkossakin tarttuvani hänen teoksiinsa.

Sitten kävin Satun minihaasteen innoittamana sarjakuvien pariin. Monissa kirjablogeissa on viime aikoina luettu kiinnostavan kuuloisia sarjakuvia, joten ajattelin minäkin tutustua tähän minulle ei niin kovin tuttuun kirjallisuudenlajiin. Aloitin Guy Delislen Kiina-kokemuksista kertovalla Shenzenillä, jatkoin Marguerite Abouet'n ja Clément Oubrerien matkassa Norsunluurannikolle Yop Cityyn ja katsoinpa vielä iranilaisen Marjane Satrapin Persepolis-sarjakuviin perustuvan elokuvankin. Viihdyin kaikkien parissa mainiosti. Näillä kolmella oli oikeastaan paljon yhteistä: omaelämäkerrallisten ruohonjuuritason yksilökokemusten kautta aukeaa näköaloja yhteiskunnallisiin oloihin ja arkeen maailmankolkilla, joihin ei muuten tulisi tutustuttua.

Helmikuussa aloitin myös oman pienen Belgia-projektini pohtimalla, millaista on belgialainen kirjallisuus (tai onko sitä), ja lukemalla kenties tunnetuimman belgialaisen nykykirjailijan eli Amélie Nothombin romaanin Hygiène de l'assassin.

Tietokirjaosastollakin mentiin tällä kertaa ranskaksi. Kanadalaisen Normand Baillargeonin Petit cours d'autodéfense intellectuelle (suomeksi Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi) oli ajatuksia herättävä muistutus kriittisen ajattelun tärkeydestä.

Mukava lukukuu siis!