Normand Baillargeon: Petit cours d'autodéfense intellectuelle

Normand Baillargeonin kirjan Petit cours d'autodéfense intellectuelle (2006) idea kuulosti hauskalta: kyseessä on siis "älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi". Kirjan lähtökohtana on, että nykymaailmassa meille syötetään niin paljon pajunköyttä muun muassa pseudotieteiden, harhaanjohtavien tilastojen ja ei-niin-kovin-riippumattomien mediasisältöjen muodossa, että kansalaisen kannattaa pitää aivojensa muskelit kunnossa.

Kirjan ensimmäisen osan aiheena ovat kriittisen ajattelun keskeiset työkalut. Baillargeon käsittelee kielenkäyttöä, logiikan perusteita, laskutaitoa ja tilastojen ja todennäköisyyksien tulkintaa. Koulun penkiltä tuttua tavaraa, mutta huomasin kyllä, että etenkin nuo matemaattiset itsepuolustusvalmiudet ovat ainakin minulla melko huonoissa kantimissa. Kirjassa pureskellaan muun muassa sellaisia asioita kuin suuruusluokkien hahmottamista (kuinka paljon oikeastaan onkaan miljoona tai miljardi jotain?) ja tilastojen ja niiden pohjalta piirrettyjen graafien petollisuutta.

Toisessa osassa paneudutaan havainnointiin ja uskomuksiin eli omakohtaisen kokemuksen, tieteellisen tiedon ja tiedotusvälineiden luotettavuuteen. Omakohtaista kokemusta käsittelevä luku oli minusta kirjan mielenkiintoisin. Baillargeon käsittelee siinä muun muassa havaintojen ja muistojen (epä)luotettavuutta. On melkoisen pelottavaa, miten helposti voimmekaan huijata omia tai kanssaihmistemme aivoja. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi tutkimuksesta, jossa koehenkilöille näytettiin videokuvaa auto-onnettomuudesta ja sitten pyydettiin arvioimaan kolariautojen nopeutta. Kysymyksen sanamuodosta riippuen ("smashed" tai "hit") onnettomuuden "silminnäkijöiden" vastaukset olivat aivan erilaisia. Hurjan mielenkiintoisia ovat myös sosiaalipsykologiset kokeet kuten Stanley Milgramin kuuluisa tottelevaisuuskoe, joka saa selkäpiini karmimaan joka kerta.

Tieteellisen tiedon osalta Baillargeon selostaa tieteellisen ajattelun ja etiikan perusteita ja ruotii erilaisten hämärien pseudotieteiden väitteitä. Monessa kohdassa viitataan amerikkalaiseen illusionistiin ja skeptikkoon James Randiin, jonka perustama säätiö lupaa miljoona dollaria sille, joka pystyy valvotuissa olosuhteissa tuottamaan paranormaalin ilmiön. Rahat ovat, yllätys yllätys, edelleen säätiön kassassa. (Wikipedia kertoo, että haasteen sääntöjä on sittemmin muutettu: Randi sai ilmeisesti liikaa aivan poskettomia yhteydenottoja, joten "uudistuneessa haasteessa hakijan täytyy olla jonkinlainen julkisuuden henkilö ja hänen kyvylleen täytyy olla jonkinlainen akateeminen suositus".)

Median valtaa käsittelevässä luvussa puhutaan esimerkiksi tiedotusvälineiden toiminnan poliittisista ja taloudellisista reunaehdoista ja suomitaan median kulisseissa häärääviä PR-toimistoja, jotka orkestroivat uutisia asiakkaidensa mielen mukaisiksi. Minulle uusi oli Baillargeonin käyttämä esimerkki 1990-luvun alusta Irakin sodan aikaisesta Nayirah-skandaalista, mutta vastaavia on toki monia muitakin.

Mielenkiintoisinta kirjassa olivat juuri esimerkit. Niitä olisi voinut olla enemmänkin, sillä monet Baillargeonin nostoista olivat juuri niitä kaikkein tunnetuimpia, jo moneen kertaan vastaan tulleita tapauksia. Esimerkkien välillä kirjoittaja jaaritteli minusta välillä vähän liikaa. Älyllisen itsepuolustuksen tärkeys kävi selväksi jo johdannosta, joten muissa luvuissa olisi ollut tämän aiheen osalta tiivistämisen varaa. Plussaa sen sijaan annan kirjan lopun bibliografiasta, joka sisältää muhkean valikoiman kiinnostavan kuuloisia kirjoja kriittisestä ajattelusta.

EDIT: P.S. Kirja on näköjään ilmestynyt vastikään suomeksikin nimellä Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi (niin & näin, 2011). Arvioita ainakin Hesarissa, Tiede-lehdessä, Kirjavinkeissä ja Valopolku-blogissa.

Normand Baillargeon: Petit cours d'autodéfense intellectuelle. Lux Editeur 2005, 2006. Edition revue et corrigée. ISBN 978-2-89596-044-7. 338 s. Lainattu kirjastosta.