11. helmikuuta 2012

Guy Delisle: Shenzhen

Kirjallisiin uudenvuodenlupauksiini kuului kokeilla tänä vuonna sarjakuvien lukemista. Kun tammi- ja helmikuulle vielä osui Satun luettujen sarjakuvateemainen minihaaste, mikäs tämän parempi ajankohta tutustua tähän minulle toistaiseksi vieraaksi jääneeseen kirjallisuudenlajiin. Guy Delislen Shenzheniä (2000, suom. 2010) olin selaillut jo aiemmin, ja viime aikoina nimi on vilahdellut kirjablogeissakin (ainakin Norkulla ja Sallalla), joten tästä oli hyvä aloittaa.

Sarjakuvassa kanadalainen Guy matkustaa työmatkalle Kiinan Shenzhenissä sijaitsevaan animaatiostudioon. Kirjan "juoni" rakentuu pienistä kohtauksista, joissa Guy ihmettelee kiinalaista elämänmenoa ja kohtaa kulttuurisokkeja. Delislen huomiot arjesta ummikkona vieraassa maassa ovat hauskoja ja ennen kaikkea riemastuttavan osuvia. Pienten havaintojen kautta rakentuu käsinkosketeltavia tunnelmia siitä, millaista on olla yksin uppo-oudossa paikassa ja käsittämätöntä kieltä puhuvien ihmisten ympäröimänä. Esimerkiksi tämä Deslislen nettisivuilta löytyvä näytesivu, jossa Guy yrittää ensimmäisenä iltanaan Shenzhenissä sammuttaa hotellihuoneen valot, on minusta mainosti havainnoitu yksityiskohta matkalaisen arjesta. Kohtaamiset oudosti käyttäytyvien kiinalaisten kanssa ovat vielä hulvattomampia.

Vähän suhruinen mustavalkoinen piirrosjälki korostaa Shenzhenin likaista ankeutta ja Guyn apeita tunnelmia. Huumoripitoisia kohtauksia rytmittävät silloin tällöin koko sivun kokoiset tunnelmakuvat, joissa kaupungin kummallinen arkkitehtuuri ja harmaat ihmismassat näyttäytyvät koko komeudessaan. Kuvia olisi voinut pysähtyä tutkiskelemaan tarkemminkin: olen varma, että minulta jäi huomaamatta monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Sarjakuvien lukeminen vaatii ehkä vähän harjaantumista. Näin noviisina minulla oli vähän vaikeuksia rauhoittua katselemaan kirjaa eikä vain lukea prötköttää puhekuplia eteenpäin.

Shenzhen oli joka tapauksessa erittäin positiivinen kokemus, joten haluaisin lukea Delisleltä muutakin. Ja miksei muitakin sarjakuvia!

Guy Delisle: Shenzhen. Editions L'Association, 2000. Lainattu kirjastosta. Suomeksi: Shenzhen, WSOY 2010.

9 kommenttia:

  1. Minullakin on vielä vähän vaikeuksia keskittyä sarjakuvien kuvitukseen. Liian usein sitä huomaa vain rientävänsä puhekuplasta toiseen ja vaikka mitä jää huomaamatta! Minunkin kohdallani nuo sivun kokoiset kuvat olisivat ansainneet vähän enemmän huomiota, ties mitä niistä olisi auennut, jos olisi malttanut vähän hidastaa tahtia.

    VastaaPoista
  2. Janninna: Täytyikin käydä heti lukemassa sinun Delisle-kokemuksistasi! Minäkin haluaisin tosiaan lukea myös nuo Pjongjang- ja Burma-albumit. Aikamoisia paikkoja!

    VastaaPoista
  3. Tämä on minulta vielä lukematta, mutta ehdottomasti jossakin vaiheessa tulossa lukuun. Ensin luin Delisleltä Pjongjangin ja sitten Burman. Pjongjang on suosikkini. Delisle on niin tarkkanäköinen, sopivan kriittinen ja hauska, ettei näitä voi vastustaa! :-)

    VastaaPoista
  4. Minä en ole vielä tätä saanut käsiini, mutta Burma-albumin luin tammikuussa. Oli ihan kiva, mutta kyllä sarjakuva tosiaan hieman totuttelua vaatii. Burmassa piirrostyyli oli näköjään aika erilainen kuin tuossa Shenzhenissä, paljon pelkistetympi ja "siistimpi".

    VastaaPoista
  5. Kivaa että tykkäsit! Minä taisin pitää kaikkein eniten Burmasta, vaikka kaikki kolme ovat kyllä mainioita. Deslislellä on taito kiteyttää asiat yksinkertaisin piirroksin ja muutamin sanoin, osaisinpa itsekin. (Tai osaisinpa edes piirtää ;-))

    VastaaPoista
  6. Delislella on oman tunnelmansa näissä, jotenkin arkinen ja valoisa yhtä aikaa :)

    VastaaPoista
  7. Paula: Pjongjangin aihe kuulostaa kyllä hyvältä, on se niin ihmeellinen paikka koko maa...

    Linnea: Totta, sarjakuvat vaativat vähän totuttelua, kun ainakin minulla edelliset kokemukset ovat 80-luvun Aku Ankan taskukirjoja. :) Ja Asterixeja. Mielenkiintoista vertailla piirrostyylejä eri albumeissa; katselin näytteitä eri kirjoista noilla Delislen sivuilla, ja aika paljon eroja tosiaan on.

    Norkku: Hauskaa, että eri lukijoilla on eri suosikkialbumit! Delisle näyttää erikoistuneen erikoisiin matkakohteisiin. Minullekin iski tästä saman tien halu ryhtyä sarjakuvataiteilijaksi. Osaavan tekijän kädenjälki näyttää petollisen helpolta...

    VastaaPoista
  8. Booksy: Minäkin ihastuin juuri tuohon Delislen tyylissä. Tämä kirja ainakin oli jotenkin konstailemattoman hyväntuulinen Kiinan-kokemusten ankeudesta huolimatta. Käväisin lukemassa sinunkin Delisle-juttusi ja kiinnostus miehen muuta tuotantoa kohtaan vain kasvaa. :)

    VastaaPoista
  9. Pjongjangin lukeminen oli hieno kokemus ja tämä odottaa hyllyssä vuoroaan! Pitkäaikainen Don Rosa -fanius on varmaan valmentanut mua hyvin kuvien yksityiskohtien huomaamiseen, hänen piirroksissaan kun tapahtuu aina kaikenlaista "ylimääräistä"... :)

    VastaaPoista