Lehtijuttujen perusteella olen pitänyt
Sofi Oksasta naisena, jolla on omituiset hiukset ja paljon mielipiteitä, mutta en jostain syystä ole ollut tarpeeksi kiinnostunut syventyäkseni hänen teoksiinsa.
Kun
Puhdistus (2008) sitten tuli kuusen alla vastaan, aloin lukea kirjaa sen saamaan julkisuuteen nähden suhteellisen vähäisin ennakko-odotuksin ja -tiedoin. Käsitykseni kirjan aiheestakin oli hyvin hatara. Jotain dramaattisia prostituutiojuttuja kai? Siksipä olinkin myönteisesti yllättynyt siitä, miten hienosti Oksanen kirjoittaa pienistä asioista. Tarinan käänteissä riittää toki draamaa, mutta toiminta tapahtuu eleiden, äänten, hajujen ja tunnelmien tasolla. Kärpästen surina, mätänevä liha, olkien kahahdukset...
Aliiden aivoissa pullisteli. Verhot lepattivat vimmatusti, nipistimet kilisivät, kangas paukkui. Tulen naksunta oli kadonnut, kellon raksunta jäänyt tuulen alle. Kaikki toistui. Vaikka rupla oli vaihtunut kruunuksi ja sotilaskoneiden lennot hänen päänsä päällä vähentyneet ja upseerinrouvat hiljentäneet äänensä, vaikka Pitkän Hermannin kaiuttimista soi joka päivä itsenäisyyslaulu, aina tuli uusi krominahkasaapas, aina tuli uusi saapas, samanlainen tai erilainen, mutta samalla tavalla kurkun päälle astuva. Poterot olivat kuroutuneet umpeen, hylsyt metsissä tummenneet, kaatuneet olivat maatuneet, mutta tietyt asiat toistuivat.
Puhdistuksesta on tietysti kirjoitettu palstametreittäin. Blogimaailmassa kirjasta näkyy käytäneen vilkasta keskustelua esimerkiksi HS:n
Lukupiirissä ja
Sallan blogissa, ja hyviä huomioita sattui silmään myös
Inalta ja
Almafiinalta.
Kirjan vastaanotosta kiinnostuneena vierailin myös
Oksasen omilla sivuilla, jonne on koottu ylistystä niin, että heikoimpia hirvittää. Tämä kirjailija osaa kansainvälisen tason markkinoinnin! Kiinnostava osio sivustolla on myös kokoelma
Puhdistuksen käännösten kansikuvia eri puolilta maailmaa. Suomalainen kansi on kelvannut sellaisenaan virolaiseen, hollantilaiseen ja puolalaiseen versioon. Kannen tyyli ja värimaailma ovat innoittaneet myös saksalaisen ja unkarilaisen käännöksen kantta:
Englanninkielisissä (vasemmalla amerikkalainen, keskellä brittiläinen versio) ja latvialaisessa käännöksessä on käytetty valokuvia ja korostettu historiateemaa. Minun makuuni kuvat ovat jotenkin liian siistejä. Putipuhdas esiliina? Korkokengät? Ylpeä aatelisrouva?
Valokuvia on käytetty myös tsekkiläisessä, hepreankielisessä ja norjalaisessa käännöksessä. Tsekkiversio on minusta kamala: näyttää ihan joltain "näin tulet toimeen äitisi kanssa" -oppaalta. Hepreankielisestä kannesta tulee mieleen valohoitoa saava seniori (olisiko Aliidella spagettiolkaimet?), vaikka kuvan asettelu onkin kiinnostava. Norjalaiset puolestaan ovat nostaneet iäkkään Aliiden sijasta etualalle nuoren Zaran.
Lopuksi kolme hyvin erilaista graafista ratkaisua Islannista, Italiasta ja Ruotsista. Miten monin tavoin samaa kirjaa voikin kuvittaa!
Islantilainen versio muka-kyrillisine kirjaimineen ja punaisine taustoineen henkii toisaalta Neuvostoliiton aikaa ja toisaalta perinteistä talonpoikaisestetiikkaa. Kärpänen on tässäkin päässyt toiminnan keskiöön. Italialaisesta versiosta taas tulee mieleen 1960-70-luku, esimerkiksi
tämän,
tämän tai
tämän tapaiset kannet. Piirroksen korvakorukahle on temaattisesti hieno idea. Mielenkiintoista muuten, että juuri nämä kaksi aihetta - kärpänen ja korvakoru - on nostettu esiin niin monissa kansissa. Lieneekö kyseessä
Sanna Sorsan suunnittelemien alkuperäiskansien vaikutus vai teksti itse?
Tulenhehkuinen ruotsalaiskansi sen sijaan on ihan eri linjoilla. Kannen perusteella odottaisin väkivaltaista trilleriä - enkä taitaisi ollenkaan tarttua kirjaan.
Viimeisenä vielä ranskalaisen käännöksen kansi. Monet ranskalaiset kustantamothan vetävät aika minimalistista linjaa näissä kansiasioissa: esimerkiksi
Gallimard läiskäisee vain punaisen otsikon vaalealle taustalle, ja se on sitten siinä. Yksinkertaisten kansien päälle kääritään tarpeen mukaan erillisiä paperikaistaleita, jotka mainostavat kirjan saamia palkintoja tai muuta huomioitavaa. Viereisestä kuvasta ei näy, onko
Purgen kannen valokuva vanhan naisen kädestä tällainen irtolipare vai osa itse kantta.
Mitä mieltä olette
Puhdistuksen kansista? Voivatko huonot kannet pilata hyvän kirjan - tai kannustaa tarttumaan teokseen, joka muuten jäisi lukematta?
Kuvat: http://www.sofioksanen.com/
Hei, mukavaa, että olet tullut lukijakseni! Sinullakin on hieno blogi. :)
VastaaPoistaKiva idea esitellä eri maiden kansia! Ruotsalaiset, norjalaiset ja saksalaiset kannet ovat parhaimpia suomalaisen lisäksi. Osa on kyllä melko omituisia... Tuokin ranskalainen on omalla tavallaan hieno, mutta ei ehkä tähän kirjaan sopiva.
Onpa kiinnostava kansikokoelma! Saksalainen ja unkarilainen ovat suomalaisen rinnalla kyllä hienoimpia. Ja tsekkiversio näyttää tosiaan ihan joltain ihmissuhdeoppaalta... Kyllä kannella on väliä! :)
VastaaPoistaOnpa tosi mielenkiintoinen postaus!! Ihana nähdä eri maiden kansitaidetta oman maan ylpeyden aiheesta. Englantilaisessa ja amerikkalaisessa versiossa halutaan myös tuoda jotenkin romanttista tunnelmaa kirjoihin. Miekään en oikein tykkää niistä kansista. Monista muista pidin, mutta naurahdin kyllä sinun perustelluillesi. Kyllä kannella on tosiaan väliä. :)
VastaaPoistaMinä pidän suomalaisesta, amerikkalaisesta, norjalaisesta ja ranskalaisesta kannesta. Ehkä tuo suomalainen on kuitenkin paras ;-)
VastaaPoistaMelkein kaikki versiot näkyvät saavan pisteitä, hauskaa - monta tulkintaa, kaikilla puolensa ja puolustajansa! Joissain versioissa on tosiaan romanttissävytteistä nostalgiaa, toisissa korostuu tarinan dramaattisuus. Minä olen oikeastaan jo pehmennyt kaikille tulkinnoille paitsi tsekkiversiolle, joka on edelleen kamala. :)
VastaaPoistaHyvä postaus Puhdistuksesta. Itse pidin kirjasta paljon, ehkä siitä syystä, että -70 luvulta lähtien olen ollut yhteydessä virolaisiin ystäviini ja koin monet asiat kirjassa täysin todeksi. Ehkä kansilla on merkitystä, mutta tietysti sisältö viimekädessä ratkaisee suosion.
VastaaPoistaViro-näkökulma oli tosiaan Puhdistuksessa kiinnostava: alkoi oikein nolottaa, miten vähän tunnen Viron historiaa kliseiden takana. Kaunokirjallisuuden puolellakin tämä oli ensimmäinen lukemani Viroon sijoittuva kirja. Muita suosituksia otetaan vastaan!
VastaaPoistaRanskalaisessa versiossa tuo kuva on kyllä onneksi osa kantta - kyseinen opus tönöttää hyllyssäni juurikin ranskan kielisenä. On kyllä jännä, miten monenlaisia kansia sitä on, hyvä postaus!
VastaaPoistaKiitos vinkistä tulla tänne, kansivertailusi on todella mielenkiintoinen, hyviä havaintoja! Kuka tekisi vielä sisältövertailun parin käännöksen ja suomenkielisen tekstin välillä? :) Se olisi supermielenkiintoista luettavaa, mutta en kyllä tohdi tarjoutua vapaaehtoiseksi vertailijaksi.
VastaaPoista