Tällaisia kysymyksiä pohdiskelee Steven D. Levittin ja Stephen J. Dubnerin Freakonomics (2005). Kaksikko on niittänyt mainetta kirjallaan, jossa taloustieteen menetelmiä sovelletaan arjen ilmiöiden tarkasteluun. "Friikkiekonomistit" ovat vähän kuin salapoliiseja, jotka etsivät johtolankoja yhteiskunnan mysteereihin haravoimalla tilastoja tiheällä kammalla ja yhdistelemällä asioita, joilla ei ensi näkemältä näytä olevan juurikaan tekemistä keskenään.
Freakonomics tarjoilee kiinnostavia yksittäisiä tiedonjyviä, kuten että amerikkalaislapsella on sata kertaa suurempi todennäköisyys kuolla uima-altaan kuin aseen uhrina tai että Yhdysvalloissa vaalikampanjoiden kustannukset ovat samaa luokkaa kuin rahamäärä, jonka kansalaiset käyttävät vuosittain purukumiin.
Kirjan parasta antia ovat kuitenkin perusteellisemmat selostukset esimerkiksi siitä, miten huumejengien bisnesmallit toimivat tai miksi rikollisuus kääntyi 1990-luvulla yllättäen laskuun koko Yhdysvalloissa. Ilmiötä on selitetty esimerkiksi New Yorkin pormestarin Rudolph Giulianin aloittamalla nollatoleranssipolitiikalla, jonka mukaan pikkurikkeiden tehokas kitkeminen pitää kurissa myös vakavan rikollisuuden, ja monilla muilla teorioilla talouskasvusta väestön vanhenemiseen.
Levittin ja Dubnerin mielestä useimmat niistä ovat aika lailla soopaa. Vaikka poliisien määrällä ja vankilarangaistusten yleisyydellä on yhteys rikollisuuden tasoon, 1990-luvun laskuun eniten vaikutti heidän mukaansa paljon kaukaisempi syy: abortin laillistaminen 1970-luvulla. Tiivistettynä siis merkittävä osa niistä köyhien, kouluttamattomien tai muuten huono-osaisten naisten epätoivotuista lapsista, joilla olisi teini-ikään ehdittyään ollut suuri todennäköisyys ajautua pahoille teille, jäivätkin nyt syntymättä.
Kirjan luvuista monet käsittelevät lapsuuden, vanhempien ja koulutuksen vaikutusta myöhempään menestykseen elämässä. Kiinnostavia ovat muun muassa analyysit siitä, mitkä tekijät korreloivat koulumenestyksen kanssa (kotona olevien kirjojen määrä korreloi, mutta lapselle lukeminen ei) tai vaikuttaako "mustalta" kuulostava etunimi kielteisesti lapsen tulevaan uraan.
Harmillista Freakonomicsissa on sen Amerikka-keskeisyys. Kirja valottaa monia taloustieteen käsitteitä - kannusteita ja sanktioita, markkinoiden toimivuutta, syy-seuraussuhteita - yleiselläkin tasolla, mutta esimerkit ovat paria sivuhyppyä lukuunottamatta Yhdysvalloista. Freakonomics Global olisi tervetullut! Eri maailmankolkista löytyisi varmasti mainiota materiaalia tämäntapaiseen analyysiin.
Freakonomicsille on tulossa piakkoin jatko-osa, amerikkalaisittain tietysti SuperFreakonomics, ja kirjan nettisivuilla mainostetaan myös uutta dokumenttielokuvaa ja tekijöiden Freakonomics-blogia New York Timesin sivuilla.
Steven D. Levitt & Stephen J. Dubner: Freakonomics - A Rogue Economist Explores the Hidden Side of Everything. HarperTorch, 2006. (1. painos HarperCollins, 2005.) 232 s. Ostettu käytettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti