Kalenterin kuvat ovat Otavan julkaisemien kirjojen kansikuvia 1920-1960-luvuilta. Tammikuun valinta on vuonna 1938 julkaistu Faith Baldwinin Kauneussalonki, jonka kansi on Poika Vesannon käsialaa. Jo kuvittajan nimi on kuin suoraan Mary Marckin kirjoista... Ihana nostalgiapläjäys!
Kalenterin neljästä kuvittajasta minulle ennestään tuttu oli vain Martta Wendelin, mutta kaunista kädenjälkeä löytyy myös Poika Vesannolta, Peter van Martensilta, Topi Vikstedtiltä ja Markku Reunaselta. Ja nimenomaan kädenjälkeä. Vanhoissa kansissa viehättää ajankuvan lisäksi ehkä juuri se, että ne eivät ole persoonattomaksi photoshopattua tietokonegrafiikkaa.
Kalenterin innoittamana tein hiukan tutkimustyötä mukana olevista kuvittajista. Poika Vesannosta (1908-1950) on näköjään pari vuotta sitten ilmestynyt Tampereen Mediamuseo Rupriikin julkaisema teos Poika Vesanto - Käyttökuvan mestari (2009), jonka esittelyssä osuvasti todetaan Vesannon olleen "tyypillinen menneiden vuosikymmenten kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä: tuottelias, osaava - ja lähes täysin tuntematon". Pari esimerkkiä Vesannon tuotannosta löytyy Suomen kuvittajat -blogista, jonne on kirjahyllyjen kätköistä kaivettu 40-luvun viihderomaanien Ei helmiä hiekassa ja Lääkärin tie kannet.
Blogista löytyy myös näyte Peter van Martensin kädenjäljestä "suomalaisen länkkäri- ja uudisraivaajaklassikon" Delawaren pojat kannessa. Tarkempaa tietoa van Martensista ei blogin kirjoittajalla ole, ja Googlekin on harvinaisen hiljaa.
Topi Vikstedtistä (1891-1930) sen sijaan löytyy tietoa esimerkiksi Design Forumin Muotoilijagalleriasta, joka kertoo Vikstedtin olleen 1920-luvun Suomessa "kirjataiteen ehdoton ykkönen sekä kollegoiden ja suuren yleisön arvostama mestaripiirtäjä". Vikstedt suunnitteli kirjankansia ainakin WSOY:lle ja Otavalle, jossa hän vuodesta 1923 alkaen työskenteli vakituisena taiteellisena suunnittelijana.
Kalenterin kuvittajista viimeinen, Markku Reunanen (s. 1933), on Vikstedtiin verrattuna nuorempaa polvea, mutta myös pitkän uran tehnyt ja mitä ilmeisimmin alalla varsin arvostettu. Graafikkojen ammattijärjestö Grafia ry on kutsunut Otavan johtavana graafikkona toimineen Reunasen kunniajäsenekseen ja toteaa, että hänen runsas ja korkeatasoinen tuotantonsa kirjataiteen ja typografian alalla "edustaa Grafian perinteitä ja keskeistä ideologiaa parhaimmillaan". Reunasen tuotantoa on kartoitettu myös Parnasson numerossa 4/2009 otsikolla Laatua ilman lainausmerkkejä.
Otavalle täytyy antaa tunnustusta paitsi arkistojen aarteista, myös kalenterin graafisesta suunnittelusta, joka kunnioittaa kauniisti vanhojen kuvitusten värimaailmaa ja typografiaa. Sain kalenterin lahjaksi, mutta se näkyy olevan Suuren Suomalaisen Kirjakerhon mallistoa ja tilattavissa netistä. Suosittelen siis lämpimästi lukutoukille, joilta puuttuu vielä vuoden 2011 kalenteri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti