Anna Gavalda: Je l’aimais (Viiniä keittiössä)

Anna Gavaldan Je l’aimais (2002), suomeksi Viiniä keittiössä (2003), on kirjan mittainen keskustelu elämästä ja rakkaudesta, rohkeudesta ja pelkuruudesta.

Keskustelijoina ovat Chloé, nuori kahden lapsen äiti, jonka mies on juuri lähtenyt lätkimään, ja samaisen lurjuksen isä eli Chloén appiukko Pierre.

Tarina alkaa, kun Pierre vie erosta murtuneen Chloén ja lapset maalle rauhoittumaan. Tilanne on outo, sillä juuri päättyneen avioliittonsa aikana Chloé ei ole vaihtanut appensa kanssa montakaan sanaa: hän on tuntenut Pierren vain etäisenä kivikasvopatriarkkana, jolle perhe-elämä näyttää olevan ikävä velvollisuus ja tunne-elämä täysin vieras käsite. Kun mies sitten alkaa vanhan talon keittiössä avautua Chloélle muistoistaan, naamion takaa paljastuukin aivan uusia puolia.

Viiniä keittiössä on surullinen kirja, mutta hyvällä tavalla surullinen: koskettava ja ajatuksia herättävä. Pierrelle, vanhenevalle miehelle, menneet vuodet näyttäytyvät loppumattomana vanana tuhlattuja tilaisuuksia ja tuntematta jääneitä tunteita. Hän on aina tehnyt kaiken niin kuin pitää – mennyt naimisiin, perustanut perheen, rakentanut uran – muttei ole koskaan uskaltanut todella ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä, heittäytyä oman elämänsä sivustakatsojasta sen eläjäksi.

Kerran siihen oli mahdollisuus, ja juuri siitä kerrasta Pierre Chloélle kertoo. Vuosien takainen rakkaustarina, salainen suhde työmatkalla tavatun Mathilden kanssa, ei jätä Pierreä rauhaan. Hän muistaa jokaisen katseen ja kosketuksen, jokaisen varastetun hetken hotelleissa ympäri maailmaa – ja miettii, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi kerrankin kuunnellut sydäntään.

Oliko rohkeaa lähteä vai jäädä? Voiko elämäänsä olla tyytyväinen, jos siihen on aina vain tyytynyt?

Oikeita vastauksia ei ole, mutta silti niitä ei voi olla etsimättä. Gavalda kysyy enemmän kuin vastaa, ja hyvä niin. Kirja koostuu enimmäkseen Chloén ja Pierren vuoropuhelusta, ja vaikka keskustelu onkin arkipuhetta "kirjallisempaa", siinä on todellisen elämän epämääräisyyttä ja keskeneräisyyttä: hiljaisuuksia, haparointia, vain vaivoin sanoiksi taipuvia ajatuksia.

Kirjaa lukiessani ajattelin, että tarina sopisi hyvin valkokankaalle, intiimiksi puhevetoiseksi ranskalaiselokuvaksi. Ja kas, sellainen onkin jo tehty! Ainakaan Film-O-Holicin arvostelu Zabou Breitmanin ohjaamasta elokuvasta (2009) ei ole kovin ylistävä, mutta elokuva olisi silti mukava nähdä.

Anna Gavaldan muista teoksista olen lukenut Kunpa joku odottaisi minua jossain -novellikokoelman ja Kimpassa-romaanin. Pidän Gavaldan haikeanherkästä ja kevyensyvällisestä tyylistä, joten myös kirjailijan uusimmat teokset Lohduttaja ja Karkumatka kiinnostavat.

Anna Gavalda: Je l'aimais. Editions J'ai lu, 2007. (1. painos Le dilettante, 2002.) 154 s. ISBN 9782290340783. Ostettu käytettynä. Ilmestynyt suomeksi nimellä Viiniä keittiössä, Gummerus, 2003, suom. Titia Schuurman.