Huhtihaasteen kysymykset ovat olleet toinen toistaan haastavampia, mutta näiden kahden kohdalla tuli kertakaikkinen stoppi.
Ensinnäkin kirja, jota inhoat. On toki kirjoja, joista en ole pitänyt, joita en ole jaksanut lukea tai jotka ovat syystä tai toisesta ärsyttäneet tai turhauttaneet, mutta olenko tosiaan oikein kunnolla inhonnut tai vihannut jotain kirjaa? Jos olen, ja silti kahlannut sen läpi, kyseessä on todennäköisesti ollut pakon sanelema luku-urakka. Tähän kohtaan sopisi siis varmasti useampikin kansantaloustieteen tai kirjanpidon kurssikirja, mutta valitettavasti en muista niistä enää edes otsikoita.
Sitten kirja, josta pidit ennen, mutta et pidä enää. Tähänkin oli vaikea keksiä vastausta. Kirjat, joita olen lukenut useampaan kertaan, ovat lähinnä lasten- ja nuortenkirjoja. Jotkut niistä kestävät ajan kulumista ja iän karttumista paremmin kuin toiset. Esimerkiksi parhaita tyttökirjaklassikkoja on edelleen mukava lukea, vaikka niiden ihanin hohto olisikin nuoruusvuosista hiukan himmennyt, mutta jos nyt tarttuisin esimerkiksi Pupu Tupunaan (unohtui muuten suosikkisarjoista!), epäilen, että lukukokemus osoittautuisi aika mitättömäksi. Se on varmaan ihan normaalia.
Jääköön tämä kohta siis ratkaisemattomaksi. Ei inhokkeja, hyvä!
Ensinnäkin kirja, jota inhoat. On toki kirjoja, joista en ole pitänyt, joita en ole jaksanut lukea tai jotka ovat syystä tai toisesta ärsyttäneet tai turhauttaneet, mutta olenko tosiaan oikein kunnolla inhonnut tai vihannut jotain kirjaa? Jos olen, ja silti kahlannut sen läpi, kyseessä on todennäköisesti ollut pakon sanelema luku-urakka. Tähän kohtaan sopisi siis varmasti useampikin kansantaloustieteen tai kirjanpidon kurssikirja, mutta valitettavasti en muista niistä enää edes otsikoita.
Sitten kirja, josta pidit ennen, mutta et pidä enää. Tähänkin oli vaikea keksiä vastausta. Kirjat, joita olen lukenut useampaan kertaan, ovat lähinnä lasten- ja nuortenkirjoja. Jotkut niistä kestävät ajan kulumista ja iän karttumista paremmin kuin toiset. Esimerkiksi parhaita tyttökirjaklassikkoja on edelleen mukava lukea, vaikka niiden ihanin hohto olisikin nuoruusvuosista hiukan himmennyt, mutta jos nyt tarttuisin esimerkiksi Pupu Tupunaan (unohtui muuten suosikkisarjoista!), epäilen, että lukukokemus osoittautuisi aika mitättömäksi. Se on varmaan ihan normaalia.
Jääköön tämä kohta siis ratkaisemattomaksi. Ei inhokkeja, hyvä!
Minäkin mietin eilen, että onko tosiaan yhtään kirjaa, jota vihaan. Todennäköisesti niitä on, mutta en ole edes antanut niille mahdollisuutta eli en yleensä edes lue kirjoja, joista en lähtökohtaisesti pidä. Lukijan vaisto siis ohjaa valitsemaan kirjoja, jotka kiinnostavat ja jättämään epäkiinnostavat kirjaston tai kirjakaupan hyllyyn. Joskus on hyvä lukea sellaistakin, mikä ei ensisilmäyksellä kiinnosta. Vastaavasti kiinnostavalta vaikuttava kirjakin voi olla suuri pettymys.
VastaaPoista