1. huhtikuuta 2011

Päivä 1 - Paras viime vuonna lukemani kirja

Monen muun kirjablogin tavoin innostuin osallistumaan huhtikuun 30-päiväiseen kirjahaasteeseen, joka sisältää visaisia kysymyksiä hyvistä ja vähemmän hyvistä lukukokemuksista. Ensimmäisen päivän aiheena on paras viime vuonna lukemasi kirja.

Menipä heti vaikeaksi! Ennen blogin aloittamista en pitänyt minkäänlaista listaa lukemistani kirjoista, joten moni niistä on jo hautautunut jonnekin aivojen kaatopaikan uumeniin. Voisin siis oikeastaan saman tien muokata päivän kysymyksen muotoon "viime vuonna lukemasi kirja, josta muistat edes jotain". Onneksi niitä tulee kuitenkin muutama mieleen.

Joululahjaksi saamani Kjell Westön Älä käy yöhön yksin (2009) taisi olla ensimmäinen  vuonna 2010 lukemani kirja, ja hyvä aloitus olikin. Westön kaihoisa, kohtalontuntuinen kerronta ja menneiden vuosikymmenten Helsingin kuvaus viehättivät jälleen. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin esimerkiksi Missä kuljimme kerran -kirjasta, johon en jostain syystä päässyt oikein sisään. (Westön teosten nimiä on muuten himskatin hankala taivuttaa. Kirjailijat, otsikoikaa nominatiivilla!)

Kesälomalukemisten helmi puolestaan oli Margaret Atwoodin Kissansilmä (1989) – taattua Atwood-laatua. Kirja kertoo keski-ikäisestä torontolaisesta kuvataiteilijasta Elainesta, joka valmistautuu ensimmäiseen retrospektiivinäyttelyynsä ja muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja taiteilijantietään. Atwoodiin saatan palata huhtihaasteen tiimoilta uudestaankin. 

Henry Hitchingsin Who’s Afraid of Jane Austen? How to Really Talk About Books You Haven’t Read (2009) oli vähän samaa sarjaa kuin viime viikolla lukemani Nick Hornbyn The Polysyllabic Spree eli kirja kirjoista ja lukemisesta, mutta Hornbyn omakohtaiseen lukupäiväkirjaan verrattuna Hitchings keskittyy enemmän itse teoksiin ja niiden kulttuuriseen merkitykseen. Lukujen aiheina on maailmankirjallisuuden merkkiteoksia Jane Austenista Koraaniin ja Homeroksesta venäläisiin klassikoihin, joista kaikista Hitchings kirjoittaa yhtä aikaa sivistyneesti ja viihdyttävästi.

Vuoden lukemisiin mahtui myös jokunen chick lit -kirja. Tiivistin miniarvioita tältä saralta jo aikaisempaan kirjoitukseeni. Viime vuonna luetuista parhaina mieleen jäivät Marian Keyesin Sushi for Beginners ja The Other Side of the Story ja Veronica Henryn The Beach Hut ja Marriage and Other Games.

5 kommenttia:

  1. Mulla on tuo Westö hyllyssä mutta vielä lukematta. Ja hitsi, nyt tuo Jane Austen -juttukin alkoi kiehtoa. Älä esittele näitä mielenkiintoisia teoksia, joita ei muista blogeista löydy, nainen! (Vitsi, vitsi, siis oikeasti ihania löytöjä täällä tekee.)

    VastaaPoista
  2. Hahaa! Olen jostain syystä innostunut lukemaan tällaisia lukemiskirjoja. Kun ei ehdi itse lukea kaikkea, täytyy lukea muiden lukemisista!

    VastaaPoista
  3. Hornby on jo laitettu korvan taakse odottelemaan! Nominatiivimuotoiset kirjannimet pakollisiksi -liikkeenseen voisin liittyä :)

    VastaaPoista
  4. Ihana valinta! Pidin kirjasta itse kovasti, vaikka moni on siitä muuta mieltä ollutkin! Musiikki ja nuoruus - Helsingin kadut...

    VastaaPoista
  5. Mainitsemaasi Atwoodin romaania käsiteltiin juuri lukupiirissäni ja siitä bloggasinkin. Vancouverilainen taiteilija todellakin palaa Torontoon näyttelynsä avajaisiin, mistä käynnistyy ahdistava kuvaus aina vain valitettavan ajankohtaisesta aiheesta, (koulu)kiusaamiseksikin kutsutusta henkisestä pahoinpitelystä. Teos on lopulta kuitenkin eheyttävä, joten voin lämpimästi suositella luettavaksi näin valoisaan ja toiveikkaaseen vuodenaikaan!

    VastaaPoista