Eve Hietamiehen Yösyötön (2010) otin mukaan Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -listalleni. Hietamies ei ollut minulle ennalta tuttu kirjailija, mutta kannatti kokea! Yösyöttö oli oikein mukava lukukokemus.
Kirjan päähenkilö on Antti Pasanen, tuore pienen poikavauvan isä, jonka elämä muuttuu, kun Pia-vaimo putoaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Pikku Paavon hoito jää Antin harteille. Sukulaisetkin ovat kuolleita tai kaukana, joten Antin ainoaksi tukiverkoksi jäävät naapurit ja leikkipuiston naiset. Miten yksinhuoltajaisä pärjää äitien maailmassa?
Yösyöttö oli minusta kerrassaan sympaattinen kirja. Antin seikkailut äidinmaidonvastikkeiden ja vaippakassien maailmassa ovat hauskaa luettavaa: noviisin kompuroinnista vauvanhoidon kommervenkkien kanssa irtoaa rutkasti huumoria. Samalla Hietamies irvailee lempeästi ihannoiduille äitimyyteille ja yliampuville kasvatushössötyksille. Antti ei keittele Paavolle kotona tehtyjä luomusoseita eikä käsitä, miten potkupuvun erottaa yöpuvusta, kun kummassakin on ihan samanlaisia pupuja, mutta vaikkei kaikki aina mene ihan vimpan päälle, sekä isä että lapsi pärjäävät kyllä.
Kirja on sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa. Pienen vauvan yksinhuoltajan arjen rankkuus tulee esiin, mutta tarinan synkimmät sävyt pysyttelevät pinnan alla. Esimerkiksi Pian masennus, joka sinänsä voisi olla sydäntäraastavan vakava aihe romaanille, on mukana vain satunnaisten hankalien välikohtausten kautta. Antin ja lukijan huomio on tiukasti kiinni Paavossa.
Antti oli minusta vetoava päähenkilö ja minäkertoja, ja ainakin näin naisen näkökulmasta Hietamies onnistui hyvin miehen näkökulman tavoittamisessa, vaikka mukana oli toki paljon kliseitäkin naisista ja miehistä ja äideistä ja isistä. Muutenkin Hietamies vakuutti minut kirjoittajana. On mukavaa lukea kirjaa, jota lukiessa tulee tunne, että voi antautua tarinan vietäväksi luottavaisena siitä, että kirjailija tietää mitä tekee. Seuraavaksi lukuun jatko-osa Tarhapäivä!
Yösyötön ovat lukeneet ainakin Zephyr, Norkku, Kirjakko, Aletheia, Lukuneuvoja, Pihi nainen, Maukka, Juha Haataja, Rva Kepponen, Vauhko, Minna Vuo-Cho ja varmasti moni muukin, sillä tätä on näköjään luettu paljon.
Eve Hietamies: Yösyöttö. Otava, 2012 (1. painos 2010). Kansi: Markus Pyörälä. 383 s. ISBN 978-951-1-25191-0. Saatu lahjaksi.
Kirjan päähenkilö on Antti Pasanen, tuore pienen poikavauvan isä, jonka elämä muuttuu, kun Pia-vaimo putoaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Pikku Paavon hoito jää Antin harteille. Sukulaisetkin ovat kuolleita tai kaukana, joten Antin ainoaksi tukiverkoksi jäävät naapurit ja leikkipuiston naiset. Miten yksinhuoltajaisä pärjää äitien maailmassa?
Yösyöttö oli minusta kerrassaan sympaattinen kirja. Antin seikkailut äidinmaidonvastikkeiden ja vaippakassien maailmassa ovat hauskaa luettavaa: noviisin kompuroinnista vauvanhoidon kommervenkkien kanssa irtoaa rutkasti huumoria. Samalla Hietamies irvailee lempeästi ihannoiduille äitimyyteille ja yliampuville kasvatushössötyksille. Antti ei keittele Paavolle kotona tehtyjä luomusoseita eikä käsitä, miten potkupuvun erottaa yöpuvusta, kun kummassakin on ihan samanlaisia pupuja, mutta vaikkei kaikki aina mene ihan vimpan päälle, sekä isä että lapsi pärjäävät kyllä.
Kirja on sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa. Pienen vauvan yksinhuoltajan arjen rankkuus tulee esiin, mutta tarinan synkimmät sävyt pysyttelevät pinnan alla. Esimerkiksi Pian masennus, joka sinänsä voisi olla sydäntäraastavan vakava aihe romaanille, on mukana vain satunnaisten hankalien välikohtausten kautta. Antin ja lukijan huomio on tiukasti kiinni Paavossa.
Antti oli minusta vetoava päähenkilö ja minäkertoja, ja ainakin näin naisen näkökulmasta Hietamies onnistui hyvin miehen näkökulman tavoittamisessa, vaikka mukana oli toki paljon kliseitäkin naisista ja miehistä ja äideistä ja isistä. Muutenkin Hietamies vakuutti minut kirjoittajana. On mukavaa lukea kirjaa, jota lukiessa tulee tunne, että voi antautua tarinan vietäväksi luottavaisena siitä, että kirjailija tietää mitä tekee. Seuraavaksi lukuun jatko-osa Tarhapäivä!
Yösyötön ovat lukeneet ainakin Zephyr, Norkku, Kirjakko, Aletheia, Lukuneuvoja, Pihi nainen, Maukka, Juha Haataja, Rva Kepponen, Vauhko, Minna Vuo-Cho ja varmasti moni muukin, sillä tätä on näköjään luettu paljon.
Eve Hietamies: Yösyöttö. Otava, 2012 (1. painos 2010). Kansi: Markus Pyörälä. 383 s. ISBN 978-951-1-25191-0. Saatu lahjaksi.
Moi Luru! Käyppä kurkkaamassa mun blogi, siellä on sulle haaste :) Siis jos vaan voimia ja intoa riittää.
VastaaPoistahttp://paljoniloakirjoista.blogspot.se/
Kiitos haasteesta, Valpuri, ja mukavaa tutustua uuteen blogiin!
PoistaMä lainasin tämän just, joten on piakkoin tulossa lukuvuoroon. Pelkkiä kehuja oon tästä kuullut:)
VastaaPoistaTämä oli minusta oikein mukavaa lukemista. Paksuhko, mutta nopealukuinen ja viihdyttävä.
PoistaOih, tämä on niin ihana! <3 Hauskoja hetkiä Tarhapäivän parissa, et tule pettymään :)
VastaaPoistaKivaa, odotan jo innolla Tarhapäivää!
PoistaMinä en tähän niin hirveästi innostunut, mutta ehkä luin vähän väärään aikaan, kun olin itse ihan keskellä vauvarumbaa...
VastaaPoistaJuu, lukiessa mietin kyllä, millaisia tunnelmia kirja herättää vauvaelämää itse kokeneissa. Sitä lukee varmasti ihan eri tavalla!
Poista