Paras kirjan nimi? Ei tähänkään ole simppeliä vastausta.
Yksinkertaisen jylhiä nimiä ovat esimerkiksi sellaiset klassikot kuin Vanhus ja meri, Sivullinen, Sota ja rauha tai Rikos ja rangaistus. Jotkut kirjat pärjäävät yhdellä enemmän tai vähemmän monitulkintaisella sanalla: Uuni, Rautatie, Yksin, Raja, Puhdistus... Helpolla pääsee, kun kirjan nimeksi antaa päähenkilön nimen - ehkä vähän mielikuvituksetonta, mutta toimii.
Nimissä kiehtovat usein myös rinnastukset tai vastakkainasettelut - Sodan ja rauhan lisäksi esimerkiksi Järki ja tunteet - tai jonkinlaiseen kiinnostusta herättävään ristiriitaan vihjaavat määreet, kuten Säädyllinen murhenäytelmä, Tuntematon sotilas, Hurskas kurjuus tai Hurmaava joukkoitsemurha.
Runollisen kauniita nimiä löytyy muun muassa Kjell Westöltä (Missä kuljimme kerran, Älä käy yöhön yksin...) ja Eeva Joenpellolta (Missä lintuset laulaa, Sataa suolaista vettä, Jottei varjos haalistu...). Tällaiset lauseenpuolikkaat ovat niminä hienoja, mutta kirjoista kirjoittamista ne kyllä hankaloittavat. "Pidin paljon Älä käy yöhön yksinistä, ja Jottei varjos haalistuun suorastaan rakastuin."
Jotain runollista on myös sellaisissa nimissä kuin Sinun lapsesi eivät ole sinun tai Maa on syntinen laulu. Varsinaisista runokokoelmista olen tykästynyt Pentti Saarikosken kirjojen nimiin Katselen Stalinin pään yli ulos ja Mitä tapahtuu todella? Päiväkirjoille taas erinomainen nimi on Aila Meriluodon Vaarallista kokea, Axel Sandemoselta lainattu.
Kikkailut ja sanaleikitkin voivat toimia kirjojen nimissä, kunhan ne liittyvät olennaisesti kirjan teemaan. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen tai ulkomaisista Dave Eggersin A Heartbreaking Work of Staggering Genius (Huikean nerokas sydämeenkäypä merkkiteos) ja David Foenkinoksen Qui se souvient de David Foenkinos? eli "kuka muistaa David Foenkinoksen". Joskus kirjojen nimet kutkuttavat ihan vain siksi, ettei niitä kerta kaikkiaan tajua ennen kuin kirjan lukee. Koirankynnen leikkaaja? Sieppari ruispellossa?
Tarkemmin ajateltuna minulla taitaa sittenkin olla suosikki. Kirjan nimi, jossa ei ole lainkaan kikkailua, mutta runoutta ja jylhyyttä sitäkin enemmän.
Täällä Pohjantähden alla.
Yksinkertaisen jylhiä nimiä ovat esimerkiksi sellaiset klassikot kuin Vanhus ja meri, Sivullinen, Sota ja rauha tai Rikos ja rangaistus. Jotkut kirjat pärjäävät yhdellä enemmän tai vähemmän monitulkintaisella sanalla: Uuni, Rautatie, Yksin, Raja, Puhdistus... Helpolla pääsee, kun kirjan nimeksi antaa päähenkilön nimen - ehkä vähän mielikuvituksetonta, mutta toimii.
Nimissä kiehtovat usein myös rinnastukset tai vastakkainasettelut - Sodan ja rauhan lisäksi esimerkiksi Järki ja tunteet - tai jonkinlaiseen kiinnostusta herättävään ristiriitaan vihjaavat määreet, kuten Säädyllinen murhenäytelmä, Tuntematon sotilas, Hurskas kurjuus tai Hurmaava joukkoitsemurha.
Runollisen kauniita nimiä löytyy muun muassa Kjell Westöltä (Missä kuljimme kerran, Älä käy yöhön yksin...) ja Eeva Joenpellolta (Missä lintuset laulaa, Sataa suolaista vettä, Jottei varjos haalistu...). Tällaiset lauseenpuolikkaat ovat niminä hienoja, mutta kirjoista kirjoittamista ne kyllä hankaloittavat. "Pidin paljon Älä käy yöhön yksinistä, ja Jottei varjos haalistuun suorastaan rakastuin."
Jotain runollista on myös sellaisissa nimissä kuin Sinun lapsesi eivät ole sinun tai Maa on syntinen laulu. Varsinaisista runokokoelmista olen tykästynyt Pentti Saarikosken kirjojen nimiin Katselen Stalinin pään yli ulos ja Mitä tapahtuu todella? Päiväkirjoille taas erinomainen nimi on Aila Meriluodon Vaarallista kokea, Axel Sandemoselta lainattu.
Kikkailut ja sanaleikitkin voivat toimia kirjojen nimissä, kunhan ne liittyvät olennaisesti kirjan teemaan. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen tai ulkomaisista Dave Eggersin A Heartbreaking Work of Staggering Genius (Huikean nerokas sydämeenkäypä merkkiteos) ja David Foenkinoksen Qui se souvient de David Foenkinos? eli "kuka muistaa David Foenkinoksen". Joskus kirjojen nimet kutkuttavat ihan vain siksi, ettei niitä kerta kaikkiaan tajua ennen kuin kirjan lukee. Koirankynnen leikkaaja? Sieppari ruispellossa?
Tarkemmin ajateltuna minulla taitaa sittenkin olla suosikki. Kirjan nimi, jossa ei ole lainkaan kikkailua, mutta runoutta ja jylhyyttä sitäkin enemmän.
Täällä Pohjantähden alla.
Hyvä valinta kauneimmaksi nimeksi! Vaikka kirjoista en olekaan lukenut kuin ensimmäisen osan, kirjan nimeä ajatellessa tulee ikään kuin kylmät väreet. Hieno hieno nimi.
VastaaPoista