Paul Auster: Kuun maisemissa

Olen aikonut jo pitkään lukea Paul Austeria, mutta tämä muistaakseni lentokentältä ostamani pokkari on silti odotellut koskemattomana hyllyssä ties kuinka kauan. So American -haaste innoitti tarttumaan tuumasta toimeen, vaikka en sitten ehtinytkään lukea kirjaa loppuun haasteen puitteissa ennen vuoden loppua.

Kuun maisemissa (Moon Palace, 1989) kertoo Marco Stanley Foggista, parikymppisestä orvosta opiskelijasta, joka menettää viimeisenkin perheenjäsenensä, kun hänen Victor-enonsa kuolee. Marco haahuilee päämäärättömästi pitkin poikin Manhattania, kunnes sattumalta löytynyt pesti eksentrisen vanhuksen Thomas Effingin elämäkerturina lähtee viitoittamaan nuorukaisenkin elämää uusiin suuntiin.

En oikeastaan tiedä, mitä Austerilta odotin, mutta en ole varma, oliko se aivan tätä. No, New Yorkiin ainakin uumoilin matkaavani, ja sinne pääsin: Manhattan Marco Foggin silmin oli kiinnostava miljöö. Myös tapahtumien taustalla häilyvä 1960-luvun ajankuva kuukävelyineen viehätti.

Mutta kirjassa oli hurjasti muutakin, ja paljon jotenkin eriparisia aineksia. Kun Foggin tarina alkoi limittyä Effingin tarinaan, suurkaupunki sekoittua Utahin autiomaahan ja juoneen kerrostua yhä uskomattomampia käänteitä, en oikein tiennyt, mitä ajatella. Tuntui kuin tarinassa olisi ollut tarpeeksi tavaraa pariinkiin romaaniin. Runsaus ei varsinaisesti tehnyt kirjasta sekavaa tai vaikeaa, mutta jotenkin sen lonkeroiden ote minusta tahtoi silti välillä lipsua. En oikein onnistunut eläytymään. Vähän samoin näyttää käyneen K-blogin Jennille.

Marco Fogg oli sinänsä mielenkiintoinen päähenkilö. Enimmäkseen Fogg on passiivinen oman elämänsä heittopussi, mutta kun hän jotain tekee, hän uppoutuu puuhaan liki sairaalloisen perusteellisesti. Kirjan kaikki henkilöt ovat jokseenkin erikoisia, pakkomielteisiä persoonia, kärjessä Effing-vanhus. Luin kirjaa So American -tunnelmissa, joten vetelin mielessäni yhteyksiä tämän kirjan ja toisen haasteeseen lukemani minulle uuden amerikkalaisen miesnykykirjailijan välille eli Don DeLillon Omegapisteeseen. Kirjojen tyylit ovat aivan erilaiset, mutta sattumalta molemmissa olivat tärkeissä osissa erämaa ja erakkomaiset miehet.

Hm. Minusta tuntuu, että tässä kirjassa saattoi yliampuvien ja usein epäuskottavienkin juonenkäänteiden alla piillä psykologisia ja symbolisia tasoja, jotka jäivät minulle etäisiksi. Kuun maisemissa ei tullut lähelle, ei tuntunut ”minun” kirjaltani, mutta vakuutuin kyllä Austerin kiinnostavuudesta kirjailijana. Siis: Austeria lukeneet, mitä kirjaa mieheltä suosittelisitte?

Paul Auster: Kuun maisemissa. Tammi, 2010 (1. suom. painos 1990). Alkuteos Moon Palace, 1989. 287 s. ISBN 978-951-31-5637-4. Omasta hyllystä, ostettu uutena.