 |
| Minna Canth (Wikipedia) |
Papin perheen draama syntyy siitä, kun pastori Henrik Valtarin lapset alkavat kapinoida isänsä vanhoillista maailmankatsomusta vastaan. Ylioppilas Jussi kirjoittaa uudistusmieliseen lehteen, kuopus Maiju tahtoo näyttelijäksi Helsinkiin. Toinen tytär Hanna ja äiti Elisabeth yrittävät sovitella.
Luulen, että näytelmien lukeminen vaatii lukijalta vähän totuttelua. Minusta tuntui Papin perhettä lukiessa, että olisin mieluummin seurannut tarinaa näyttämöllä asiaankuuluvien eleiden, ilmeiden ja äänenpainojen tukemana, puheen rytmin ja taukojen jäsentämänä. Pelkkää tekstiä lukiessa huomasin hosottavani repliikkejä eteenpäin niin, että monet kohdat, joihin voisin kuvitella näyttämöllä latautuvan rutkasti jännitettä, hulahtivat ohi vähän lattean tuntuisina. Päänsisäinen tulkintani oli ponnetonta koulunäytelmätasoa.
Dramatiikkaa näytelmän aiheesta nimittäin kyllä irtoaisi. Vakaumuksessaan vankkumaton isä ja yhtä päättäväinen poika ottavat yhteen suurista kysymyksistä: uskonto, yhteiskunta, isänmaa. Sukupolvien välinen kuilu ammottaa avonaisena, kun pastori ihmettelee, ”mitä ovat nuo niin sanotut uudet aatteet: naiskysymys, työväenkysymys, yleinen äänivalta,--mitä ne muuta ovat kuin juuri itsekkäisyyden ja vallanhimon ilmauksia?”, ja poika julistaa vastaan, että vanhat totuudet ovat tuomitut kuolemaan ja väistymään uusien tieltä.
Eniten sympatiaa minussa herätti perheen äiti, joka yritti parhaansa ymmärtääkseen eri suuntiin kiihkoilevia lähimmäisiään ja pitääkseen aatteiden myllerryksen riepotteleman perheensä koossa. Kovin traagisiin kohtaloihin ei Papin perheessä sentään päädytä; näytelmän sävy on sovintoa hakeva. Seuraavaksi mieleni tekisikin lukea Canthilta jotain tätäkin räpsäkämmin yhteiskunnallisia epäkohtia ruotivaa.
Papin perheen on lukenut myös ainakin Annika.
Osallistun Papin perheellä Kujerruksia-blogin Linnean Hyppää lavalle -näytelmähaasteeseen.
Tulipa sopivaan väliin: kirjoitan tuossa juuri graduni lukua, joka käsittelee ns. vanhakirkollisuuden hajoamista modernisaation kynsissä. Olen tosin itse lähestynyt sitä nyt tylsästi tutkimuskirjallisuuden kautta, mutta hyvin näyttäisi Canthkin sopivan teemaan! :)
VastaaPoistaSopii erinomaisesti! Jos kaipaat vaihtelua lähteisiin, lukaisepa tämä!
PoistaNå nu vad ska jag säga..? Muistaakseni katselin tämän näytelmän Kuopion kaupunginteatterissa vuosi sitten. Mielenkiintoista etten muista äitiä lainkaan vaikka varmaan hän siinä oli mukana. Kaksi tärkeintä hahmoa jotka muistan olivat näyttelijätytär (josta oli Kuopiossa tehty näytelmän sankari) ja pelottava isä (jonka esittäjä oli loistava Chicago-musikaalissa, joka lienee Kuopion teatterin huippuproduktioita). En tiedä yhteiskunnallisuudesta, mutta suosittelen Canthin novelleja. Ne ovat musta mielenkiintoisia. Nyt Bonne soirée!
VastaaPoistaHauskaa, että olet päässyt näkemään tämän teatterissa! Isästä ja Maijusta tulee varmasti sopivien näyttelijöiden käsissä hyvät hahmot.
PoistaVoi kuinka mainion kuuloista. Minulle Canth on jäänyt tutuksi ainoastaan niiltä äidinkielentunneilta, pitäisi nyt tosissaan lukea joku näytelmäkin. Kiitos analysoivasta otteestasi näytelmän lukuun, se on tosiaan välillä hankalaa kun tietää että "pitäisi" keskittyä ja silti harppoo kohtauksia läpi hophop. Huokaus.
VastaaPoistaMinuunkin on Canthilla tosiaan kovin kouluaikainen suhtautuminen. :) Haluan kyllä lukea tältä kotimaisen kirjallisuuden voimanaiselta lisääkin.
PoistaMinä taas en muista Canthia lainkaan äidinkielentunneilta, vaikka voi olla, että jotain katkelmia on siellä luettu, ei mitään kokonaista teosta kuitenkaan, sen varmaan muistaisin.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä Canthin teoksia, esimerkiksi Hannaa, joka on surullinen, mutta ei kaikkein synkimmästä päästä. Monet Canthin teokset ovat nimittäin melko synkkiä, traagisia ja yhteiskunnan epäkohtia esiin tuovia. Papin perhe oli siitä mukava poikkeus, että suurista ristiriidoista huolimatta tarina on kuitenkin positiivinen.
Canth myös kirjoittaa aiheista, joista on vieläkin vaikea puhua, kuten alkoholismi, masennus tai perheväkivalta. Ei voi kuin ihailla hänen rohkeuttaan.
Canth on kirjoittanut myös huvinäytelmiä, mutta minusta hän ei ole oikein onnistunut niiden kanssa.
Kiitos Hanna-vinkistä! Aion kyllä lukea lisää Canthia toivottavasti piakkoin. Teoksia on onneksi mahtavasti saatavilla Project Gutenbergissä ja muualla eli siitä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni!
Poista