Ongelma tietysti on, että jos kirjaa lukee päällimmäisenä odotuksena yllättävät juonenkäänteet, ne eivät enää tunnu aivan yhtä yllättäviltä. Sorruin ehkä odottamaan jotain kertakaikkisen akrobaattisia juonipiruetteja, mikä ehkä hiukan hälvensi kirjan vaikutusta mielessäni, vaikka tarinassa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin: Setterfieldin luoma juonikudelma oli tiivistunnelmainen keitos vanhojen kirjojen pölyistä tuoksua, tarinankerronnan taikaa, eksentrisiä englantilaisia erakkoja, kiehtovaa kartanoromantiikkaa, monimutkaisia perhesuhteita ja menneisyyden varjoja, jotka eivät koskaan kokonaan hälvene.
Pidin kirjan viehättävän vanhanaikaisesta tunnelmasta ja henkilögalleriasta. Päähenkilö Margaret Lea oli kunnon vanhanajan vanhapiika, pidättyväinen lukutoukka tweed-hameineen, ja vahvaluonteinen erakkokirjailija Vida Winter, jonka elämäkerturiksi Margaret ryhtyy, kaikessa epäuskottavuudessaankin kiehtova hahmo. Kirjan tunnelma, miljööt ja aika leijuivat irti arkitodellisuudesta. En edes oikein tiedä, mille vuosikymmenelle kehyskertomuksen tapahtumat sijoittuivat. Puhelinlinjojen ja kirjeenvaihdon varassa oltiin, mutta olivatko ne kirjan maailmassa jokapäiväinen itsestäänselvyys vai ainoastaan osa juuri näiden menneisyyteen kurkottelevien henkilöiden elämäntapaa?
Hienot ainekset siis. Luin kirjaa innolla iltalukemisena "vielä yksi luku" -koukussa, mutta aivan täysiä pisteitä Kolmastoista kertomus ei silti minulta saa. Kirjassa oli paljon samaa kuin pari kuukautta sitten lukemassani Sarah Watersin Vieras kartanossa -romaanissa, ja tässä lukujärjestyksessä ja tätä vertailuasetelmaa vasten Kolmastoista kertomus jäi minulle ehkä vaisummaksi lukukokemukseksi kuin miltä se olisi muuten tuntunut. Vieras kartanossa nimittäin imaisi minut täysillä mukaansa ja onnistui minusta vielä vähän tätä kirjaa paremmin punomaan kokoon mukaansatempaavan juonen, jonka jännite pysyi yllä aivan loppuun saakka ja jäi kajastelemaan mieleen lukemisen jälkeenkin. Kolmastoista kertomus solmi juonen langat yhteen ehkä vähän liiankin siististi. Tarinaan sisältyi niin paljon mysteerejä, että niistä jokunen olisi hyvin voinut jäädä kummittelemaan ratkaisemattomana.
Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Sara, Mimmu, Kirsimaria ja Morre.
Diane Setterfield: The Thirteenth Tale. Orion, 2006. 454 s. Ostettu käytettynä.
