The only blind person at Christmastime is he who has not Christmas in his heart.
Kirjabloggaajien joulukalenterin 13. luukun innoittajana on – yllätys, yllätys – Pyhä Lucia. Sokeiden ja näkövammaisten suojeluspyhimyksen kunniaksi ajattelin muistella minuun vaikutuksen tehneitä sokeita kirjojen henkilöhahmoja, mutta outoa kyllä, mieleeni ei tullut juuri ketään. Onko heitä vähän vai enkö vain ole sattunut lukemaan oikeita kirjoja?
Päivän sankarittaria olkoot siis Helen Keller ja Mary Ingalls: molemmat todellisia henkilöitä, joiden kokemuksiin voi eläytyä kirjojen välityksellä. Helen Kellerin omaelämäkerta Elämäni tarina (1903, suom. 1957) kertoo, miten pikkulapsena sokeutunut ja kuuroutunut Helen vähitellen pyristeli vammojensa aiheuttamasta turhautuneisuudesta ja eristyneisyydestä sitkeiden opintojen kautta aktiiviseen elämään ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Kirjasta on blogissaan kirjoittanut ainakin Jokke.
Mary Ingalls taas on tuttu Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjan kirjoista. Mary-siskon sokeutuminen oli nuorelle lukijalle kova pala, vaikka Mary – tai suomennosten Marja – itse oppikin suhtautumaan koettelemuksiinsa ihailtavan urheasti.
Elävimmin sarjan kirjoista on kuitenkin jäänyt mieleen Ingallsin perheen arki kokonaisuutena: niukkuuden keskellä säteilevä kodin lämpö ja arjesta juhlaa tekevät pienet ilot. Näin joulun aikaan, nykyajan yltäkylläisyyden keskellä, tekee hyvää muistella, miten valtavaa riemua ja kiitollisuutta pienen talon tytöt tunsivat vaatimattomista lahjoista ja yksinkertaisista herkuista.
Maryn kunniaksi päivän kalenteriluukusta aukeaa siis myös Ingallsien talviherkkujen innoittama resepti. Hauskinta olisi ollut maistella Lauran ja Maryn tapaan lumihangessa kovetettuja vaahterasiirappikaramelleja, mutta lumen puutteessa tyydyin lorauttamaan vaahterasiirappia kakkutaikinaan. Aitoon preeriatunnelmaan ei tällä modernilla pikakakulla oikein pääse, mutta ainakin sillä saa suun makeaksi ja keittiöön joulun tuoksua!
Samalla muistutan kaikkia kirjanystäviä ja herkkusuita Lue ja syö -haasteesta, johon ehtii vielä osallistua vuoden loppuun asti.
Vaahterasiirappinen omenakeikauskakku mikrossa (noin kahdelle)
Sekoita pannulla 2 tl voita, 2 tl vaahterasiirappia ja hyppysellinen suolaa ja keitä, kunnes seos alkaa paksuuntua ja saa väriä.
Lisää pannulle 1 pieni omena ohuina viipaleina, 1-2 rkl maitoa, 1/4 tl kanelia ja tilkka sitruunamehua. Keitä muutama minuutti, jotta omena pehmenee.
Sekoita sillä aikaa pienessä kulhossa taikinan kuivat aineet: 4 rkl jauhoja, 1/4 tl kanelia, 1/4 tl leivinjauhetta, 1/4 tl ruokasoodaa, hyppysellinen suolaa ja ripaus muskottia.
Lisää joukkoon 1 muna, 2 rkl vaahterasiirappia, 1 rkl voisulaa tai öljyä, 1 rkl maitoa ja tilkka vaniljauutetta.
Kokoa kakku kahteen mikronkestävään mukiin, pieneen vuokaan tai muuhun sopivaan astiaan: pohjalle omenaseos ja päälle taikina. Jätä paisumisvaraa! Kuumenna mikrossa täydellä teholla aluksi noin minuutti, lisää aikaa tarvittaessa (minun kakkuni tarvitsi kaksi minuuttia).
Irrota kakun reunat astiasta veitsellä ja keikauta kakku lautaselle. Lorauta halutessasi päälle lisää vaahterasiirappia. Kakun kaverina voisi maistua myös jäätelö tai vaniljakastike.
Ohje on sovellettu The Fit Foodies -blogin reseptistä.
*
Kirjabloggaajien joulukalenteri jatkuu joulupäivään saakka. Eilen luukku avautui Luettua-blogissa, ja huomisen luukun avaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä. Lista kaikista luukuista löytyy Luettua elämää -blogista. Herkullista joulunodotusta!
Kuva: Maple toffee being made in West Quebec. Taken by SimonP in March 2003. Transfered from en.wikipedia.
- Helen Keller
Kirjabloggaajien joulukalenterin 13. luukun innoittajana on – yllätys, yllätys – Pyhä Lucia. Sokeiden ja näkövammaisten suojeluspyhimyksen kunniaksi ajattelin muistella minuun vaikutuksen tehneitä sokeita kirjojen henkilöhahmoja, mutta outoa kyllä, mieleeni ei tullut juuri ketään. Onko heitä vähän vai enkö vain ole sattunut lukemaan oikeita kirjoja?
Päivän sankarittaria olkoot siis Helen Keller ja Mary Ingalls: molemmat todellisia henkilöitä, joiden kokemuksiin voi eläytyä kirjojen välityksellä. Helen Kellerin omaelämäkerta Elämäni tarina (1903, suom. 1957) kertoo, miten pikkulapsena sokeutunut ja kuuroutunut Helen vähitellen pyristeli vammojensa aiheuttamasta turhautuneisuudesta ja eristyneisyydestä sitkeiden opintojen kautta aktiiviseen elämään ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Kirjasta on blogissaan kirjoittanut ainakin Jokke.
Mary Ingalls taas on tuttu Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjan kirjoista. Mary-siskon sokeutuminen oli nuorelle lukijalle kova pala, vaikka Mary – tai suomennosten Marja – itse oppikin suhtautumaan koettelemuksiinsa ihailtavan urheasti.
Elävimmin sarjan kirjoista on kuitenkin jäänyt mieleen Ingallsin perheen arki kokonaisuutena: niukkuuden keskellä säteilevä kodin lämpö ja arjesta juhlaa tekevät pienet ilot. Näin joulun aikaan, nykyajan yltäkylläisyyden keskellä, tekee hyvää muistella, miten valtavaa riemua ja kiitollisuutta pienen talon tytöt tunsivat vaatimattomista lahjoista ja yksinkertaisista herkuista.
Maryn kunniaksi päivän kalenteriluukusta aukeaa siis myös Ingallsien talviherkkujen innoittama resepti. Hauskinta olisi ollut maistella Lauran ja Maryn tapaan lumihangessa kovetettuja vaahterasiirappikaramelleja, mutta lumen puutteessa tyydyin lorauttamaan vaahterasiirappia kakkutaikinaan. Aitoon preeriatunnelmaan ei tällä modernilla pikakakulla oikein pääse, mutta ainakin sillä saa suun makeaksi ja keittiöön joulun tuoksua!
Samalla muistutan kaikkia kirjanystäviä ja herkkusuita Lue ja syö -haasteesta, johon ehtii vielä osallistua vuoden loppuun asti.
Vaahterasiirappinen omenakeikauskakku mikrossa (noin kahdelle)
Sekoita pannulla 2 tl voita, 2 tl vaahterasiirappia ja hyppysellinen suolaa ja keitä, kunnes seos alkaa paksuuntua ja saa väriä.
Lisää pannulle 1 pieni omena ohuina viipaleina, 1-2 rkl maitoa, 1/4 tl kanelia ja tilkka sitruunamehua. Keitä muutama minuutti, jotta omena pehmenee.
Sekoita sillä aikaa pienessä kulhossa taikinan kuivat aineet: 4 rkl jauhoja, 1/4 tl kanelia, 1/4 tl leivinjauhetta, 1/4 tl ruokasoodaa, hyppysellinen suolaa ja ripaus muskottia.
Lisää joukkoon 1 muna, 2 rkl vaahterasiirappia, 1 rkl voisulaa tai öljyä, 1 rkl maitoa ja tilkka vaniljauutetta.
Kokoa kakku kahteen mikronkestävään mukiin, pieneen vuokaan tai muuhun sopivaan astiaan: pohjalle omenaseos ja päälle taikina. Jätä paisumisvaraa! Kuumenna mikrossa täydellä teholla aluksi noin minuutti, lisää aikaa tarvittaessa (minun kakkuni tarvitsi kaksi minuuttia).
Irrota kakun reunat astiasta veitsellä ja keikauta kakku lautaselle. Lorauta halutessasi päälle lisää vaahterasiirappia. Kakun kaverina voisi maistua myös jäätelö tai vaniljakastike.
Ohje on sovellettu The Fit Foodies -blogin reseptistä.
*
Kirjabloggaajien joulukalenteri jatkuu joulupäivään saakka. Eilen luukku avautui Luettua-blogissa, ja huomisen luukun avaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä. Lista kaikista luukuista löytyy Luettua elämää -blogista. Herkullista joulunodotusta!
Kuva: Maple toffee being made in West Quebec. Taken by SimonP in March 2003. Transfered from en.wikipedia.
Kiitos luukusta, vähän samaa aihepiiriä aion itsekin kalenterissa sivuta - mutta ilman reseptejä, eivät ole alaani ollenkaan! Sokeita kirjoissa ainakin Saramagolla. Atwoodilla on Sokea surmaaja, mutta en ole sitä lukenut, joten en tiedä, onko kyse kuvaannollisesti vai fyysisesti sokeasta, epäilen ensin mainittua. Olli Lehtinen, itsekin sokea, kirjoitti sokeasta etsivästä jokunen vuosi sitten. Nämä nyt tulivat ensin mieleen. Maistuvaa joulunaikaa sinullekin!
VastaaPoistaOlen lukenut Sokean surmaajan ja pidin siitä kovasti, mutta tunnustan, etten enää muista, oliko sokeus siinä mukana fyysisesti vai vertauskuvallisesti... Sokea etsivä kuulostaa mielenkiintoiselta!
PoistaIhanaa että palautit mieleen Pieni talo preerialla-kirjat. Minä rakastin niitä nuorempana, pitäisikin taas palata niitä lukemaan :). Muutenkin kiva luukku, harmittaa etten ole ehtinyt osallistua haasteeseesi.
VastaaPoistaMinunkin tekisi mieli lukea Pieni talo preerialla -kirjoja uudestaan. Moniin muihin lapsuuden suosikkeihin on tullut palattua myöhemminkin (Annat, Seljat jne.), mutta PTP on jostain syystä jäänyt vain muistojen varaan.
PoistaErikoisen kuuloinen kakku! Varmaan herkkua. Ingallsin Mary tulee ensin mieleen sokeista romaanihenkilöistä. Olikos Pikku Heidissä sokea isoäiti? Ei Heidin oma, vaan Heidin ystävän isoäiti.
VastaaPoistaTaisi olla! Sokeita mummoja luulisi löytyvän muistakin kirjoista, mutta eipä tule nyt enempää mieleen...
PoistaResepti kuulostaa hyvältä; onkohan tämä kovin makea..? Tykkään omenaleipomuksista, joten pitää kokeilla. :)
VastaaPoistaAika makea tästä tuli. Ohje oli kahdelle, mutta olisi riittänyt pikkuherkuksi useammallekin! Ehkä esimerkiksi omenaa karamellisoidessa voi pihistellä siirapissa ja käyttää aika rohkeasti sitruunaa, jotta omenoihin tulee vähän kirpeyttä. Kokeilin tällaista mikrokakkua nyt ensimmäistä kertaa - niitä on tullut viime aikoina netissä vastaan, ja uteliaisuus heräsi. Taikinan koostumuksesta ei mikrossa tule ihan samanlaista kuin uunissa, vaan vähän jotenkin "tahmaisempaa".
PoistaMinäkin kiitän tästä luukusta! Komppaan Sannaa, Pieni talo preerialla on aivan ihana sarja, pitäisi joskus lukea ne kirjat uudestaan. Helen Kellerin omaelämäkertakin alkoi nyt kiinnostaa.
VastaaPoistaKiitos myös reseptistä, aika herkulta kuulostaa, melkein pitää jonain päivänä kokeilla. :)
Kiitos, Sara! Resepti on ainakin nopeatekoinen, eli siitä vain testailemaan!
PoistaIhana luukku, kiittelen näin jälkijunassa kun nyt vasta ehdin kommentoimaan :). Pieni talo preerialla -sarjan on ikisuloinen ja sopii mielestäni erityisen hyvin joulunaikaan, niin monessa kirjassa (muissakin kuin Pitkä talvi preerialla ;)) kuvataan kunnon talvea lumimyrskyineen ja hankaline rekitaipaleineen – mutta myös kodikkaine koti-iltoineen.
VastaaPoistaLämmintä joulunaikaa!
Oi, nyt tekee entistä enemmän mieli lukea taas sarjan kirjoja! Ihanaa joulunaikaa sinullekin!
Poista