Belgia-projektini on edennyt siihen vaiheeseen, että on korkea aika tutustua maan sarjakuvataiteen kuuluisimpaan tuotokseen eli Hergén Tintti-sarjiksiin. Kirjastosta lainaan osui alun perin vuonna 1932 ilmestynyt, väriversiona vuonna 1946 julkaistu Les Aventures de Tintin en Amérique eli Tintti Amerikassa.
Nyt täytyy kyllä sanoa, etten ehkä ollut ihan kohderyhmää. Pienenä luin jonkin verran Aku Ankkoja ja Asterixejä, mutta niiden jälkeiset sarjakuvakokemukset ovat jääneet vähiin, ja nyt aikuisiällä ne ovat vasta virittelyvaiheessa (tuloksia täällä ja täällä). Tinttiäkin olisi ehkä kannattanut lukea silloin joskus nuorempana, sillä ainakaan tähän aikuislukijaan tämä ei oikein uponnut - tai sitten minun olisi kannattanut ottaa vaari Liisan vinkistä edellisen postauksen kommenteissa eli aloittaa Tintteihin tutustuminen myöhemmistä sarjakuvista eikä näistä ihan ensimmäisistä.
Tarinassa sankarireportteri Tintti ja Milou-koira seikkailevat kieltolakiajan Chicagossa gangstereita pyydystämässä. Juonen kulku on suunnilleen tämä: Tintti tulee kaapatuksi, pelastautuu, ajaa takaa roistoja, joutuu autokolariin, joutuu uudestaan kaapatuksi, pelastautuu, kadottaa Miloun, löytää Miloun, joutuu taas kaapatuksi, pelastautuu, ajaa takaa roistoja, joutuu takaa-ajetuksi, joutuu melkein poltetuksi, pelastautuu, putoaa jyrkänteeltä, pelastautuu, joutuu vangiksi, pelastautuu, ajaa takaa roistoja, joutuu juna-onnettomuuteen, pelastautuu, joutuu melkein lynkatuksi, pelastautuu, joutuu takaa-ajetuksi, pelastautuu, joutuu melkein preeriapalon uhriksi, pelastautuu, joutuu kaapatuksi, pelastautuu, jää melkein junan alle, pelastautuu, kadottaa Miloun, joutuu vangituksi, pelastautuu, löytää Miloun, joutuu melkein lihamyllyyn, pelastautuu, joutuu kaapatuksi, pelastautuu. Niin ja saa lopuksi gangsterit kiikkiin (tietysti).
Melkoista kohellusta siis. Vaaratilanteet ratkeavat niin rivakasti, etteivät ne ehdi tuntua kovin vaarallisilta, ja kerrontatyylikään ei minusta oikein rakenna jännittävän seikkailun tunnelmaa. Otetaan esimerkiksi vaikka allaolevat ruudut. Tintti on parhaillaan eteenpäin kiitävän junan veturissa ja huomaa edessään kiskoilla valtavan kivenjärkäleen. Hurja tilanne siis, mutta miten lukija otetaan mukaan? Staattisella sivukuvalla veturista ja tilannetta selittävällä puhekuplalla, ja sitten toisella ulkoapäin nähdyllä kuvalla veturista. Höh. Eihän tässä pääse ollenkaan Tintin nahkoihin!
No, kuten sanottua, en ehkä ole tälle kirjalle oikeaa kohderyhmää, mutta onpahan ainakin testattu. Ja ehkäpä kokeilen joskus jotain toistakin Tinttiä!
Hergé: Les Aventures de Tintin en Amérique. Casterman, 1983. (1. painos 1947). 62 s. ISBN 2-203-00102-X. Lainattu kirjastosta.
