Viime viikonloppuna pääsin haistelemaan joulutunnelmaa aina niin ihanassa Pariisissa.
Reissun kirjallinen kohokohta oli onnekkaan sattuman ansiota. Kävelyllä katseeni kiinnittyi pienen kirjakaupan ikkunaan, jossa mainostettiin illan kirjailijavierailua... ja siellähän Anna Gavalda oli parhaillaan signeeraamassa kirjaa päivän viimeiselle asiakkaalle! Livahdin sisään, liityin (olemattoman) jonon jatkoksi ja pian sainkin jo käteeni omistuskirjoituksella varustetun kappaleen Gavaldan uudesta romaanista Billie (Le Dilettante, 2013).
Olin sen verran täpinöissäni, etten lukenut kirjasta edes takakantta, joten saapa nähdä, mitä (melkoisen rumien) kansien välistä löytyy. Gavaldan tuotannosta olen aiemmin ihastunut etenkin novelleihin. Romaaneista mieleeni ovat olleet Kimpassa ja Viiniä keittiössä, kun taas Karkumatka oli pieni pettymys, ja Lohduttaja jäi minulta peräti kesken. Toivottavasti Billien kanssa käy paremmin!
Gavalda vaikutti mukavalta, ja liki tyhjässä kaupassa oli rento tunnelma. Aiemmin samana päivänä kirjailija oli vieraillut Rennesissä, ja siellä kaupan ulkopuolelle muodostui tällainen jono. Minulla kävi siis melkoinen tuuri! Me harvalukuiset paikallaolijat saimme kuulla muun muassa, että Gavaldan seuraavassa kirjassa esiintyy ainakin nörtihkö mieshenkilö, joka kehittää kännykkäsovelluksen, jonka pitäisi auttaa miehiä ymmärtämään naisia – paitsi että tekniikka ei toimi aivan ongelmitta...
Viikonlopun toisen kulttuurikohokohdan tarjosi teatteri: Florian Zellerin näytelmä Une heure de tranquillité, pääosassa Fabrice Luchini, yksi Ranskan tunnetuimmista nykynäyttelijöistä. Komedia tarjosi hauskan illan, ja korea Théâtre Antoine oli elämys jo itsessään. Zeller ei ollut minulle ennalta tuttu nimi, mutta Wikipediasta opin, että nuori kirjailija ja käsikirjoittaja on ”yksi Ranskan kuumimmista kirjallisista kyvyistä”.
Pariisissa kun ollaan, kirjallista tunnelmaa täytyy tietysti hakea myös vasemman rannan kahviloista, joista inspiraatiota ovat vuosien varrella etsineet kirjailjat Ernest Hemingwaystä ja F. Scott Fitzgeraldista Jean-Paul Sartreen ja Simone de Beauvoiriin. Boheemibudjetilla ei Les Deux Magot’ssa tai Café de Floressa nykyisin pääse kovin pitkälle, mutta kirjallista mainettaan kahvilat ylläpitävät ansiokkaasti. Café de Flore on vuodesta 1994 alkaen jakanut jopa omaa kirjallisuuspalkintoaan. Tämän vuoden palkinnon voitti Monica Sabolo kirjallaan Tout cela n’a rien à voir avec moi. Voittaja saa palkinnoksi 6100 euroa ja ilmaisen lasillisen pouilly-fumé-viiniä Floressa joka päivä vuoden ajan. Enpä tullut tsekanneeksi, oliko kirjailija paikalla nauttimassa päivittäistä lasillistaan!
Suomalaisen sydäntä lämmitti myös piipahdus Suomen kulttuuri-instituutissa. Sitten edellisen vierailuni instituutin ennen kovin sulkeutunut julkisivu oli remontoitu uuteen uskoon, ja suomalaiset joulukoristeet ja design-esineet esittäytyivät nyt ylpeinä ohikulkijoille. Instituutin kahvila oli täynnä nuoren näköistä porukkaa tietokoneineen ja kirjoineen, varmaankin läheisen Sorbonnen opiskelijoita. Hyvä Suomi!
Lopuksi vielä hengenravinnon lisäksi nautintoa silmille ja vatsalle eli kuuluisan Laduréen kahvilan näyteikkuna kultaisine macaron-leivoksineen. Mm!
Reissun kirjallinen kohokohta oli onnekkaan sattuman ansiota. Kävelyllä katseeni kiinnittyi pienen kirjakaupan ikkunaan, jossa mainostettiin illan kirjailijavierailua... ja siellähän Anna Gavalda oli parhaillaan signeeraamassa kirjaa päivän viimeiselle asiakkaalle! Livahdin sisään, liityin (olemattoman) jonon jatkoksi ja pian sainkin jo käteeni omistuskirjoituksella varustetun kappaleen Gavaldan uudesta romaanista Billie (Le Dilettante, 2013).
Olin sen verran täpinöissäni, etten lukenut kirjasta edes takakantta, joten saapa nähdä, mitä (melkoisen rumien) kansien välistä löytyy. Gavaldan tuotannosta olen aiemmin ihastunut etenkin novelleihin. Romaaneista mieleeni ovat olleet Kimpassa ja Viiniä keittiössä, kun taas Karkumatka oli pieni pettymys, ja Lohduttaja jäi minulta peräti kesken. Toivottavasti Billien kanssa käy paremmin!
Gavalda vaikutti mukavalta, ja liki tyhjässä kaupassa oli rento tunnelma. Aiemmin samana päivänä kirjailija oli vieraillut Rennesissä, ja siellä kaupan ulkopuolelle muodostui tällainen jono. Minulla kävi siis melkoinen tuuri! Me harvalukuiset paikallaolijat saimme kuulla muun muassa, että Gavaldan seuraavassa kirjassa esiintyy ainakin nörtihkö mieshenkilö, joka kehittää kännykkäsovelluksen, jonka pitäisi auttaa miehiä ymmärtämään naisia – paitsi että tekniikka ei toimi aivan ongelmitta...
 |
| Anna Gavalda ja kirjakaupan leppoisa omistaja. |
Viikonlopun toisen kulttuurikohokohdan tarjosi teatteri: Florian Zellerin näytelmä Une heure de tranquillité, pääosassa Fabrice Luchini, yksi Ranskan tunnetuimmista nykynäyttelijöistä. Komedia tarjosi hauskan illan, ja korea Théâtre Antoine oli elämys jo itsessään. Zeller ei ollut minulle ennalta tuttu nimi, mutta Wikipediasta opin, että nuori kirjailija ja käsikirjoittaja on ”yksi Ranskan kuumimmista kirjallisista kyvyistä”.
Pariisissa kun ollaan, kirjallista tunnelmaa täytyy tietysti hakea myös vasemman rannan kahviloista, joista inspiraatiota ovat vuosien varrella etsineet kirjailjat Ernest Hemingwaystä ja F. Scott Fitzgeraldista Jean-Paul Sartreen ja Simone de Beauvoiriin. Boheemibudjetilla ei Les Deux Magot’ssa tai Café de Floressa nykyisin pääse kovin pitkälle, mutta kirjallista mainettaan kahvilat ylläpitävät ansiokkaasti. Café de Flore on vuodesta 1994 alkaen jakanut jopa omaa kirjallisuuspalkintoaan. Tämän vuoden palkinnon voitti Monica Sabolo kirjallaan Tout cela n’a rien à voir avec moi. Voittaja saa palkinnoksi 6100 euroa ja ilmaisen lasillisen pouilly-fumé-viiniä Floressa joka päivä vuoden ajan. Enpä tullut tsekanneeksi, oliko kirjailija paikalla nauttimassa päivittäistä lasillistaan!
Suomalaisen sydäntä lämmitti myös piipahdus Suomen kulttuuri-instituutissa. Sitten edellisen vierailuni instituutin ennen kovin sulkeutunut julkisivu oli remontoitu uuteen uskoon, ja suomalaiset joulukoristeet ja design-esineet esittäytyivät nyt ylpeinä ohikulkijoille. Instituutin kahvila oli täynnä nuoren näköistä porukkaa tietokoneineen ja kirjoineen, varmaankin läheisen Sorbonnen opiskelijoita. Hyvä Suomi!
Lopuksi vielä hengenravinnon lisäksi nautintoa silmille ja vatsalle eli kuuluisan Laduréen kahvilan näyteikkuna kultaisine macaron-leivoksineen. Mm!
Hienoja kuvia ja tuskin kukaan muu suomalainen on juurikaan päässyt kokemaan vastaavaa.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Pariisista kyllä löytyy vaikka mitä kaunista ja kiinnostavaa.
PoistaIhastuttavaa pariisilaistunnelmaa, olipas mukava postaus! Floren kirjallisuuspalkinto on hyvin ranskalainen :).
VastaaPoistaJoo, luin Floren palkinnoin voittajakirjasta Le Figaron nettisivuilta, ja sekin kuulosti hyvin ranskalaiselta... Kirja kuulemma "ei ole romaani, ei essee, ei omaelämäkerta, ei tieteellinen esitys, ei henkilökohtainen valokuvakansio, ei tekstiviesti, vaan kaikkea tätä yhtä aikaa, ja hyvin omaperäinen, moderni, nuori"... Hmm? :)
PoistaOlipa ihana postaus, ja sinulla on ollut varmasti ihana Pariisin-reissu! Upeat kuvat! <3 Minulla on ollut kova Ranska-kuume jo jonkin aikaa (olen ollut vuosia sitten viikon verran Pariisissa ja reilu vuosi sitten viikon Provencessa ja Ranskan Rivieralla), ja tulevana keväänä olen näillä näkymin pääsemässä pitkästä aikaa Pariisiin. Ihanaa! Nuo kuvasi vain nostattavat matkakuumetta.
VastaaPoista(Hih, pakko sanoa että tuo uutuuskirjan kansi on todella aivan jäätävän ruma! :D )
Ihanaa Pariisin-matkan odotusta sinulle! Pariisi kuuluu ehdottomasti suosikkikaupunkeihini. Siellä on niin paljon tekemistä ja näkemistä, ja ihan vain päämäärätön käveleskelykin riittää ohjelmaksi.
PoistaOlin tosiaan aika tyrmistynyt tuon Gavaldan kirjan kannesta! Ääh, olisi ollut kiva saada hyllyyn vähän nätimpi teos! :)
Ihana Pariisi-postaus <3 Olen päässyt tuohon kaupunkiin vain kerran, mutta menetin sydämeni sille täysin (vaikka siellä useammassa paikassa haisikin todella pahasti virtsalle. En tiedä oliko ilmiö kyseisen hellekesän syytä vai onko se (laita)kaupungin ominaishaju.).
VastaaPoistaPariisi on ihana kaupunki! No joo, vähemmän miellyttäviä hajujakin löytyy, mutta ehkä niiden rinnalla sitten kaupungin helmet hehkuvat entistä hienommin! :)
Poista