Kirja vei minut täysillä mukanaan. Luin kolmesataa ensimmäistä sivua yhteen putkeen ja sen jälkeenkin tahti hidastui vain käytännön syistä. En oikein muistakaan, milloin olisin viimeksi lukenut jotain kirjaa tällaisella innolla uppoutua ja eläytyä, ja Watersin monisanainen, kuvaileva kerronta oli loistavaa lannoitetta ahmattilukutuulelleni. Vielä kun olisi ollut viltti, kynttilä ja kuumaa kaakaota, niin lukuhetket olisivat olleet täydellisiä!
Vieras kartanossa on ehdottomasti kirja synkkiin syysiltoihin, kun tuuli ulvoo ulkona. Waters luo Hundreds Hallin ränsistyvästä kartanosta hyytävän tunnelmallisen miljöön yliluonnollisin aineksin maustetulle kuvaukselle englantilaisen luokkayhteiskunnan murroksesta toisen maailmansodan jälkeen. Leskirouva Ayres ja hänen kaksi aikuista lastaan yrittävät pitää kiinni maalaisaatelin perinteisestä elämäntavasta, mutta tarinan edetessä talossa alkaa rapistua moni muukin asia kuin antiikkihuonekalut. Minäkertoja tohtori Faraday, paikkakunnan lääkäri, seuraa sivusta Ayresien perheen alamäkeä ja huomaa olevansa itsekin kaltevalla pinnalla, kun talossa alkaa tapahtua kummia.
En ole erityisen kiinnostunut kummitusjutuista ja yliluonnollisista ilmiöistä, mutta Watersin säikyttelemänä viihdyin mainiosti. Kirjan verkkainen kerronta tiivisti jännitystä juuri sopivasti, vangitseva tunnelma jäi pyörimään mieleen ja arvoituksellisen avointa loppuratkaisua pureskelen edelleen. Juonesta näkyy käytäneen perusteellisempaakin keskustelua Järjellä ja tunteella -blogissa (sisältää spoilereita!). Susan lisäksi kirjan ovat lukeneet myös ainakin Morre, Kirsi, Lainatäti, Erja, Kirjapeto, Karoliina, Sonja, Rachelle, Ahmu, Päkä, Maailmankirjat, Penjami, Vinttikamarissa, Maija ja aivan vastikään Lumiomena.
Osallistun kirjalla Totally British -haasteeseen.
Sarah Waters: The Little Stranger. Virago Press, 2009. 500 s. ISBN 978-1-84408-606-1. Ostettu käytettynä. Suom. Vieras kartanossa, Tammi 2011.
Minäkään en välitä kauhusta, mutta tästä pidin tosi paljon! Tämä oli vähän kuin modernisoitu Humiseva harju tai Kotiopettajattaren romaani, todella tyylikäs tarina.
VastaaPoistaTämä oli kyllä hyvä kirja, vaikka lukuhetkellä en arvostanut sitä ihan yhtä paljon kuin nyt jälkeenpäin. Silti luin kirjan melko nopeasti huolimatta hurjasta sivumäärästä ja aika yksityiskohtaisesta kerronnasta. Minun makuuni teos oli kyllä vähän synkkä, siis ihan kirjaimellisesti: koko ajan oli pimeää, kylmää ja kosteaa, mikä alkoi vähän ahdistaa. :)
VastaaPoistaNiin kuin Katjalle, sinullekin olen vähän kateellinen siitä, että luit tämän syksyllä, sillä olen samaa mieltä, että kirja sopii tähän vuodenaikaan kuin nenä päähän. :)
Totta, Karoliina! Tunnelma oli tosiaan kovin synkkä ja kolea. Jos tätä lukee kauniina kesäpäivänä, menee helteet hukkaan. :)
VastaaPoistaErja, minun alkoi tämän luettuani tehdä mieli lukea enemmänkin goottiromantiikkaa. Esimerkiksi tuossa yllä linkitetyssä Maailmankirjat-arvostelussa tätä kirjaa vertaillaan mielenkiintoisesti genren perinteisiin.
Hyvin samaan aikaan tätä tosiaan luimme. Voin sanoa samaa kuin mitä sinä itse ja kommentissaan myös Erja ovat miettineet: minäkään en ole kummitustarinoiden ystävä, mutta Watersin tyyli tekee kaikesta niin erilaisen, hienon, hillityn, yhteiskunnallisen ja otteessaan pitävän.
VastaaPoistauskomatonta! nyt kun luit tämän englanniksi postasit kuvalla, niin tajusin, että kirja on ollut lukupinossani jo vaikka kuinka kauan! :O en ole tajunnut että se kaunis kantinen vieras kartanossa on tämä!! vähänkö on hölmö fiilis...heh. muistan aloirraneeni tätä muutaman sivun joskus ja se jäi, mutta nyt on vihdoin syytä tarttua kirjaan. aina ei piuhat ihan yhdisty :)
VastaaPoista