26. lokakuuta 2012

Merja Otava: Priska


Voitin Merja Otavan Priskan (1959) viime vuonna Saran kirjojen tyttökirja-arvonnasta ja olen haikaillut lukevani sen siitä asti. Nyt oli vihdoin sopivan priskamainen tunnelma tähän tarttumiselle tai oikeammin sanottuna tunnelma, jota kuvittelin priskamaiseksi. Kirjaa lukiessani nimittäin tajusin, että toisin kuin luulin, en taida olla lukenut Priskaa ennen. Mihinköhän toiseen keskivanhaan kotimaiseen nuortenkirjaan olen mahtanut kirjan sekoittaa?

Priska on 14-vuotias tyttö Helsingissä 50-luvun lopulla. Kirja seuraa Priskan ja hänen ystäviensä arkea: koulunkäyntiä, kahviloissa norkoilua, ihmissuhteiden ja itsensä etsimisen haaveita ja harmeja. Priska haaveilee salaa tulevansa kirjailijaksi, mutta kirjoittaminen ei oikein suju, ja oma paikka maailmassa on muutenkin vähän hakusessa jossain kaveripiirin, vanhempien ja omien unelmien välissä.

Luulen, että jos olisin lukenut tämän Priskan ikäisenä, olisin löytänyt kirjasta paljon tarttumapintaa. Otava kirjoittaa nuorten maailmasta ja nuorten äänellä uskottavan tuntuisesti, teksti on aitoa ja välitöntä. Eläytyminen 14-vuotiaan mielenmaisemaan – haaveisiin ja ihastuksiin, mutta myös raastaviin epävarmuuden ja ulkopuolisuuden tunteisiin – sai minut yhtä aikaa nostalgiseksi ja helpottuneeksi. Onneksi en ole enää murrosikäinen!

Pidin kirjassa siitäkin, että kirjan nuorten huolet olivat niin ”tavallisia”, nykynäkökulmasta viattomiakin. Murrosiän epävarmuuden ja ahdistuksen kuvaamiseen ei välttämättä tarvita huumeidenkäyttöä, syömishäiriöitä, epävarmoja seksuaali-identiteettejä eikä edes rikkinäisiä perheitä. (Olen asiantuntematon ja ennakkoluuloinen, mutta tällainen mielikuva minulla on nykyajan nuortenkirjoista.) Priskassa tunteet ovat vereslihalla, vaikkei juhlissa juoda pilsneriä väkevämpää.

Pilsneri- ja maksamakkaraleipätarjoilujen lisäksi ihanan 50-lukulaista tunnelmaa loivat nuorten muotivaatteet jenkkarit ja teinityttöjen idolit Harry Belafonte ja James Dean. Oli hauska sijoittaa Priskan tapahtumia mielessään suunnilleen vuosiin, joihin sijoittuvat myös suuresti rakastamieni 50-luvun tyttöjen päiväkirjamerkinnät.

Priskaa asetetaan kontekstiin myös Ylen Sininen laulu -sivustolla, jossa kirjasta kerrotaan näin: ”Nuorisokulttuurin syntyminen toi lasten- ja nuortenkirjallisuuteen uuden lajityypin, nuorten aikuisten kirjat. Lähtölaukaus oli Merja Otavan teos Priska, jolla Otava voitti Anni Swanin muistokilpailun 1959. Priska kuvasi teini-ikäisiä henkilöitään näiden omalla kielellä ja oman kokemusmaailman kautta. Priskassa oli alullaan 1960-luvulla yleistynyt nuortenkirjojen asenne, nuorten omalla äänellä ja kaveripiirillä oli suurempi merkitys kuin esimerkiksi vanhempien opastuksella.”

Osallistun Priskalla Sinisen linnan kirjaston Marian Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen täpärästi juuri ennen haasteen takarajaa lokakuun lopussa. Haastetta silmälläpitäen ja nuoruuden lukukokemuksia muistellen kirjan on lukenut myös Liisa.

23 kommenttia:

  1. Oi Priska! Aloitin sen käydessäni viimeksi lapsuuskodissani lomilla. En ehtinyt silloin luklea sitä kuin puoleenväliin, mutta tykkäsin kovasti ja ensi kerralla kun käyn, luen sen loppuun ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tuollaiset lomalukemiset ovat ihania! Minä lueskelen samassa tilanteessa silloin tällöin pätkiä Seljan tytöistä.

      Poista
  2. Minä muistan Priskan juuri teinivuosilta. Totta puhuen nimi oli kyllä ehtinyt unohtua, mutta tuon kannen muistin ja kuvauksesi toi kirjan tunnelman hyvin mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas luulin muistavani kirjan, mutta luulen, etten sittenkään ollut lukenut tätä... Tai sitten se oli jäänyt jumiin jonnekin alitajuntaan.

      Poista
  3. Ihanaa, että pidit Priskasta näin aikuisiällä luettuna. Ja aivan totta: nuoruuden kuvaamiseen ei välttämättä tarvita "rankkoja" aiheita, koska se nuoruuden rankkuus välittyy myös muilla tasoilla.

    Olen myös hiukan kade siitä, että sinulla on kirjassasi nuo hienot kannet - minun versiostani puuttuvat kansipaperit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja ei ole nyt hollilla, mutta katsonpa myöhemmin, onko kannen tekijä ilmoitettu kirjassa. Tuon pokkaripainoksetn kansi ei kyllä varmaan ole sama kuin alkuperäisessa painoksessa, vaan näyttää tyylin perusteella myöhemmältä tuotokselta (70-lukua tai 80-luvun alkua?).

      Poista
  4. "Mihinköhän toiseen ”keskivanhaan” kotimaiseen nuortenkirjaan olen mahtanut kirjan sekoittaa?"

    Minä Annika Ä.P. ?

    Priska on kiva. Olen lukenut pari kertaa, tämä on ollut äitini nuoruudenkirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika Ä.P. ei kuulosta tutulta, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta sekin! Minun muistelemani kirja sijoittui ehkä enemmän 50-luvun alkuun; muistelisin että jotain sotaan liittyvää häilyi taustalla. Päähenkilöllä oli ehkä jotenkin vähän erikoinen etunimi (siksi ajattelin, että olisi voinut olla Priska). Voi olla, että kirja on kirjoitettu myöhemmin, ei välttämättä ole noin vanha.

      Poista
    2. Olet kirjoittanut tämän jo tosi kauan sitten, mutta jos vielä olet "kuulolla".: mahtaisiko Eva Illoisen Perri-sarja (3 kirjaa) olla tarkoittamasi? Perri, oikealta nimeltään Berit, oli sarjan alussa sotaa paossa Savonlinnassa, myöhemmät osan sijoittuvat hänen kotikaupunkiinsa Turkuun sekä osittain saaristoon, jossa Perri oli kesätöissä.

      Poista
    3. Kiitos, Katinka, onpa hauskaa että löysit tänne ja kommentoit. Olen melko varma, että muistelemani kirja on juuri tuo Perri! En tiennyt, että kyseessä on kirjasarja, mutta kuvauksesi perusteella taidan olla lukenut ensimmäisen tai toisen osan. Kiitos vinkistä, olisipa hauska lukea kirja uudestaan!

      Poista
  5. Kuulostaapa ihanalta! Minun tuntemukseni suomalaisista tyttökirjoista on todella huono, mutta tämä kuulostaa sellaiselta johon voisin tutustua ja täydentää aukkoa sivistyksessäni.

    ps. blogissani sinulle jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea! Ja onpa mahtava yllätys!!! Ihanaa! Siirrynpä tästä tutkimaan Kirja kerrallaan -kustantamon antia... :)

      Poista
  6. Tosi monilla tuntuu olevan tästä kirjasta hyviä muistoja. Itse en ole tätä koskaan lukenut, vaikka muuten olenkin nuortenkirjoja ahminut vaikka kuinka. Mutta onneksi tämä odottaa hyllyssä, luen varmasti vielä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä mukava tuttavuus. Lukaisepa seuraavan kerran, kun haluat palata teini-ikään :)

      Poista
  7. Luru nyt vasta ehdin lukea tämän ihanan postauksesi, kun aika on mennyt näissä kirjamessuhulinoissa. :) Minäkin luin Priskan vasta aikuisiällä, kun hurahdin näihin tyttökirjoihin uudestaan. Suunnitelmissani on lukea Otavalta muitakin nuortenkirjoja, jotka vaikuttavat niin kiinnostavilta juuri tuon nuorten maailman kuvaamisen aitoudella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Sara tästä kirjasta! Minäkin lukisin mielelläni muitakin Otavan kirjoja. Esimerkiksi tuo Calendulan vinkkaama Minä Annika ÄP voisi olla kiva.

      Poista
  8. Kiva kun kirjoitit tästä! Luin Priskan muistaakseni joskus lukioikäisenä tai parikymppisenä, en siis enää kuulunut varsinaiseen kohderyhmään, mutta lukukokemus oli ihana. Vähän erilainen tyttökirja, ja tykkäsin erityisesti kielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli tosiaan jopa tajunnanvirtamaista menoa välillä, ja kieli ja kerronta oli muutenkin jotenkin välittömän, tuoreen oloista. Ja "tyttökirjana" tämä on vähän erilainen ja asteen aikuisempi kuin esimerkiksi Selja-kirjat.

      Poista
  9. Sain aikoinaan 13v. Priskan ja Minä Annika ÄP:n. Pidin niin mahdottomasti. Jossain vaiheessa kirjat eivät enää mahtuneet hyllyihin ja vein divariin laatikoittain niitä.
    Kiva lukea, että noillakin on vielä lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tämä olisi iskenyt minuunkin 13-vuotiaana! Minun pokkarini on uusintapainos vuodelta 2001, eli ilmeisesti Priskalle löytyy lukijoita 2000-luvullakin.

      Poista
  10. Löysin tämän bloggauksen, kun lueskelin vuoden 2012 lukuhaastekoostettasi. Sain Priskan teini-ikäisenä tädiltäni. Minun kirjani on neljäs painos vuodelta 1960 ja siinä on hyvin samantyyppinen, mutta yksityiskohtaisempi kansikuva tytöstä.

    Muistelen, että pidin kirjasta, mutta se oli minusta myös vähän tylsä. Olisi mielenkiintoista lukea kirja uudestaan, niin saisi tietää miltä se tuntuu nyt aikuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit tänne! Mukavaa kuulla Priska-muistoistasi. Minä luin tämän ensimmäistä kertaa vasta aikuisena, olisi ollut hauskaa voida vertailla nuoruuden tunnelmiin!

      Poista
  11. Tämä tuli kirjaston kierrätyshyllystä vastaan ja minulla oli epämääräinen havainto, että tämä oli meillä kotona, mutta etten lukenut sitä (ja olin poika joka todella luki myös tyttökirjoja). Oli tosiaan positiivinen yllätys - ajattelin jotain viatonta nostalgia-pakettia, mutta ei ollut ollenkaan niin ikääntynyt. Olisi pitänyt lukea se silloin aikoinaan!

    VastaaPoista