Olen lukenut Härköseltä aiemmin Häräntappoaseen joskus ikuisuus sitten, mahdollisesti koulussa, ja pari vuotta sitten Avoimien ovien päivän. Se on mielessäni asettunut kategoriaan ”ihan kiva” eli en inhonnut mutten erityisemmin rakastanutkaan. Onnen tunnilta en siis rohjennut odottaa kovin suuria, mutta kappas, pidinkin kirjasta enemmän kuin etukäteen uumoilin.
Päähenkilö on Tuula, jonka elämässä on ihana mies Harri ja kymmenvuotias poika Roope, mutta myös hätää kärsivän lapsen kokoinen aukko. Lapsia tulee lopulta kaksi: sijaisperhettä tarvitsevat sisarukset Luke ja Venni. Miten sekakäyttäjä-äidin kanssa kasvaneet, turvattoman lapsuuden kokeneet sisarukset sopeutuvat uuteen perheeseen? Entä sopeutuuko Tuula – ja mitä aukkoa elämässään hän loppujen lopuksi paikkaakaan?
Vakavia aiheita, mutta Härköselle ominaisella nasevan, hirtehisenkin humoristisella tyylillä. Kirjan maailma on arkinen kuin kurahousut ja ruokapöytäkiukuttelu. Härkönen kirjoittaa kaunistelemattomasti, mutta myös kauhistelemattomasti. Lastensuojelu ja sijaisvanhemmuus ovat tunteita herättäviä, vahvoja aiheita, joten pidin siitä, miten Härkönen pysytteli arjen tasolla – arjen, joka on joskus rankkaa, joskus hassua ja usein jotain siltä väliltä tai molempia yhtä aikaa.
Romaani seuraa Tuulan, Harrin ja lasten opettelua sijaisperheenä ja sijaisperheessä elämiseen tavalla, joka toi minusta uskottavan tuntuisesti esiin prosessin eri vaiheissa vastaan tulevat tunteet ja tilanteet toiveineen ja epäilyksineen, takapakkeineen ja onnistumisineen. Välillä prosessin kuvaus tuntui jo melkein liian prosessikuvaukselta: näin sieluni silmin Anna-Leena Härkösen tekemässä muistiinpanoja sijaisvanhempivalmennuksen luennoilla... Jonkinlaisesta oppikirjamaisuudesta siis ehkä pienen pieni miinus, mutta kokonaisuutena Onnen tunnista jäi hyvä mieli. Kevyt kirja raskaasta aiheesta.
Osallistun Onnen tunnilla Sinisen linnan kirjaston Marian Kirjallisuuden äidit -lukuhaasteeseen. Äitiydestä kertovana kirjana tämä onkin mielenkiintoinen tapaus, sillä mukana on äitinä olemista monelta kantilta. Biologinen äiti, sijaisäiti, kotiäiti, narkkariäiti, boheemiäiti, ylitunnollinen äiti, vastuuton äiti...
Onnen tunnin ovat lukeneet myös ainakin Mari A., Kirjavinkkien Lina, Nora Exlibris, Sara, Susa, Kirjakko, Sanna, Mai Laakso, Päkä, Annika K, Jaakko, Sanasulka ja Pihi nainen. Ja arvatkaapa mitä, näistä blogiarvioista on tehty peräti gradu! Koko tutkielma ei ole luettavissa netistä, mutta Jyväskylän yliopiston sivuilta löytyy tiivistelmä Bikka Puoskarin gradusta nimeltä Blogitekstit kirjallisuuskritiikkinä: reseptiotutkimus Anna-Leena Härkösen Onnen tunti -romaanin vastaanotosta kirjaharrastajien blogeissa.
Itse luin Onnen tunnin aiemmin keväällä, ja pidin kirjasta. Rankasta aiheestaan huolimatta se käsitteli sijaisvanhemmuutta hienosti, ja juuri niin kuin totesit, arjen tasolla.
VastaaPoistaHärkösen tyyli tosiaan sopi minusta tähän aiheeseen hyvin. Sopivan ronskia mutta sitten kuitenkin tarvittaessa mukana myös herkkyyttä.
PoistaMinullakin hieman tökki tuo prosessin tarkka kuvaus. Lisäksi minulle tuli tunne, että kirjassa oli kaikki sijaisvanhemmuudesta mieleen tulevat kliseet. Aihe oli kyllä itsessään todella mielenkiintoinen.
VastaaPoistaOlipas jännä törmätä noinkin läheltä liippaavaan graduun! Termistö hieman vaikeutti gradun tulkintaani, mutta sain kuvan, että Onnen tuntia oli käsitelty blogeissa enemmän tunteella kuin järjellä tekstiä analysoiden. Voisi olla kyllä ihan piristävää välillä pysähtyä miettimään kirjojen tekstityyliäkin tarkemmin. Ties vaikka seuraavassa blogiarviossani kiinnittäisin huomioita enemmän tekstiin ja kirjan rakenteeseen.
Minäkin aloin gradun tiivistelmän luettuani miettiä, pitäisikö sittenkin ryhtyä tekemään tästä tekstianalyysiä :D Voisihan sitä kokeilla jonkin seuraavan kirjan kohdalla mietiskellä enemmän noita tekstitason ulottuvuuksiakin.
PoistaMulle tämä oli Härkösen kirjoista kaikista eniten pettymystä aiheuttanut kirja. Ne kaikki yhdyssanavirheet vielä kirjassa lisäksi.
VastaaPoistaMutta tuo graduhan olisi kiinnostavaa lukea. Itsekään en tosiaan blogikirjoituksissani käsittele kovinkaan paljon tekstiä ja tyyliä, vaan enemmän juuri lukukokemusta. Musta se tekstin tutkiminen kuulostaa kovin yliopsitomaiselta, ja olen ne ovet sulkenut jo ;D
Kappas, minä en kiinnittänyt ollenkaan huomiota yhdyssanavirheisiin! Apua, onko yhdyssanatutkani pimentynyt - vai olisiko niitä korjattu tähän sähköiseen painokseen?
PoistaUpposin tähän aivan täysillä! Vaikken sijaisvanhemmuudesta sinällään ole kiinnostunut, äitiyskuvaukset Härkösen hurtilla huumorilla ovat aina mieluista luettavaa. Vahva aihe, hyvä toteutus.
VastaaPoistaMinäkään en olisi vain aiheen perusteella välttämättä valinnut tätä, mutta oli tosiaan yllättävänkin mieluisa lukukokemus.
PoistaArviosi perusteella pitäisi varmaan tutustua. Häräntappoase oli aikoinaan ok, Avoimien ovien päivää lähes inhosin. Pitää antaa kirjailijalle vielä mahdollisuus vakuuttaa...
VastaaPoistaHih, minäkään en ihastunut Avoimien ovien päivään (en kyllä inhonnutkaan - en tosin muista kirjasta mitään), mutta tästä pidin. Tyyli on kyllä samaa, eli jos Härkösen teksti kovasti tökkii, ei tämäkään välttämättä iske.
PoistaMinua tökki lähinnä päähenkilö ja hänen valtavat äitiangstinsa, joita jankattiin ihan liikaa. Sijaislapset kuulostaa jo aiheena mielenkiintoisemmalta. :) Lila
PoistaHm, tässäkin päähenkilöllä on kyllä aika paljon äitiangstia...
PoistaLuru, luin myös Ebibin kautta kotimaisen uutuuden Pulkkisen Vieras ja se oli todella helppokäytöistä! Ainostaan se oli vähän miinusta, kun joutui kirjautumaan välillä uudestaan palveluun. Tuliko sinulla sama juttu puhelimella luettaessa?
VastaaPoistaMinä sainkin Vieraan juuri Ebib-hyllyyni, ehkä se vapautui sinulta! :) Minulle ei käynyt niin, että olisin joutunut kesken kaiken kirjautumaan uudelleen, paitsi kun olin jättänyt session auki tietokoneella ja yritin kirjautua puhelimella (tms. joku tällainen tilanne).
PoistaHärkönen on niitä kirjailijoita joita kohtaan poden perusteetonta ennakkoluuloa . Tähän tekee mieli nyt tarttua ja antaa Härköselle mahdollisuus.
VastaaPoistaKaikille kannattaa antaa mahdollisuus :) Härkönen on kyllä yksi niitä kirjailijoita, joiden kohdalla kirjailijan julkisuuskuva muokkaa ennakko-odotuksia vahvasti. Tätä lukiessakin minä näin päähenkilön mielessäni Härkösen näköisenä, vaikkei hän kirjassa kuvatun mukaan sitä ollut...
Poista