Jared Diamondin Collapse: How Societies Choose to Fail or Succeed (2005), suomeksi Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä (Terra Cognita, 2005), pohtii, mikä saa jotkut yhteiskunnat romahtamaan ja toiset selviämään. Diamond tutkiskelee aihetta niin historian tarjoamien esimerkkien kuin nykyajankin valossa. Mikä johti pääsiäissaarelaisten, mayaintiaanien ja viikinkisiirtolaisten tuhoon, ja mitä heidän kohtaloistaan voisivat oppia nyky-yhteiskunnat?
Kirjan kuvaa tuhoutuneita yhteiskuntia eri aikakausilta ja eri puolilta maailmaa, Tyyneltämereltä Grönlantiin. Tapauskuvaukset ovat perusteellisia. Vähän niukemmillakin yksityiskohdilla ehkä pärjättäisiin, mutta toisaalta juuri ne tekevät vaikutuksen. Tuntuu kuin lukisi salapoliisitarinaa: eri tieteenalojen löydöksiä yhdistelemällä Diamond piirtää kuvan siitä, miten kauan sitten eläneet ihmiset rakensivat asumuksensa, hankkivat ruokansa, kävivät kauppaa, sotivat ja palvoivat jumaliaan. Oli hurjan mielenkiintoista lukea sekä siitä, miten kirjan kuvaamissa yhteiskunnissa elettiin, että siitä, miten nykytutkijat niitä tutkivat. En ole tullut ajatelleeksi, että on olemassa esimerkiksi jyrsijöiden jätöksiin erikoistuneita arkeologeja...
Vaikka esimerkkien yhteiskunnat ovat päällisin puolin aivan erilaisia, niiden alamäen taustalta löytyy samankaltaisia tekijöitä. Diamond jakaa nämä tekijät viiteen ryhmään: ympäristön vahingoittuminen (tai oikeastaan vahingoittaminen), ilmaston muutokset, vihollisten hyökkäykset, muutokset suhteissa naapureihin ja kauppakumppaneihin sekä yhteiskunnan tapa käsitellä omia ongelmiaan.
Usein pieleen on mennyt vähän kaikki. Esimerkiksi Grönlannin viikinkien kohtaloksi koitui se, että he yrittivät elää uudessa ympäristössä kuin ennen koti-Norjassa. Grönlannin ilmastossa laitumet eivät viheriöineetkään eivätkä kerran kaadetut puut kasvaneetkaan takaisin, ja kun ympäristöongelmiin yhdistetään kaupan hiipuminen ja ylenkatse alkuperäisasukkaita kohtaan, katastrofin ainekset ovat koossa.
Mielenkiintoisia ovat myös kirjan pohdinnat siitä, miten samat kompastuskivet vaivaavat nykymaailmaa, esimerkiksi Diamondin kotiseutua Montanaa tai valtavien ympäristöongelmien piinaamaa Kiinaa. Diamond tahtoo osoittaa, etteivät muinaiset pääsiäissaarelaiset tuhonneet elinympäristöään, koska olivat primitiivisiä idiootteja. Yhtä lailla nykymaailmassa eletään kilpailevien intressien ristiaallokossa ja yritetään sovittaa yhteen lyhyen ja pitkän aikavälin haasteita ja tavoitteita. Erona tosin on se, että siinä missä muinaiset pääsiäissaarelaiset tuhosivat vain oman elämäntapansa, globalisoituneessa nykymaailmassa ongelmat ovat globaaleja.
Selväksi käy myös se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ympäristöongelmat ovat myös taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia ja toisinpäin. Karmiva esimerkki on Ruandan kansanmurha: Diamondin mukaan sen taustalla ei ollut vain yhtäkkiä leimahtanut etninen viha, vaan pitkään kyteneet väestönkasvuun, maanomistuksen rakenteeseen ja maanviljelyksen ympäristövaikutuksiin liittyneet monisyiset ongelmat.
Kirjan nykymaailmaa käsittelevät luvut ovat huolestuttavaa luettavaa. Diamond yrittää kuitenkin nostaa esiin rohkaisevia valopilkkuja, esimerkiksi edelläkävijäyritysten pyrkimykset kestävän kehityksen mukaisiin hankintaketjuihin. Diamond muistuttaa myös, että toisin kuin vaikkapa esihistorian eristyksissä eläneet yhteisöt, me nykyihmiset voimme ottaa kaukaisten ja muinaisten kansojen virheistä opiksemme. Kunhan vain malttaisimme tehdä niin.
Jared Diamond: Collapse - How Societies Choose to Fail or Succeed. Penguin, 2011 (1st ed. 2005). 589 s. Lainattu kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti