Matkustin Moggachin mukana 1600-luvun Hollantiin lukumaratonilla. Kirjan lukeminen maratontyyliin yhteen putkeen sopi jotenkin erityisen hyvin tällaiseen tiheätunnelmaiseen ja tunnekylläiseen tarinaan, se teki kirjan maailmaan uppoutumisesta helppoa.
Tulppaanikuumeen tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun varakas kauppias Cornelis Sandvoort tilaa muotokuvan itsestään ja nuoresta vaimostaan Sophiasta. Hanke saa kohtalokkaat seuraukset, kun Sophian ja maalari Jan van Loosin välille syttyy sopimattomia tunteita, ja pian sukellellaankin jo syvällä salattujen intohimojen ja petosten syövereissä.
Nautin kirjassa 1600-luvun Amsterdamin miljöön ja elämäntavan kuvauksesta. Sumuiset kanaalit ja kapeat kujat, rikkaiden porvareiden ja köyhän palvelusväen arki, kukoistavan kaupankäynnin ja kulta-aikaansa elävän taiteen hedelmät... Elävästi kuvattu miljöö toimii taustana dramaattiselle rakkaustarinalle ja heijastelee henkilöiden tunnemaailmaa. Tarinan kohtalontuntu hiipii mukaan arjen ympäristön ja esineiden kuvaukseen.
Moggachin sujuva kerronta sai minut viihtymään niin, ettei lukukokemustani juurikaan häirinnyt edes se, että kirjat juonenkäänteet ovat oikeastaan aikamoisen epäuskottavia. Sattumien ja salaisuuksien korttitalo pysyy pystyssä juuri ja juuri. Ehkä eniten uskoani koetteli se, että Sophian ja Jan van Loosin rakkaus, joka motivoi koko hurjan juonen, oli minusta kuvattu vähän vaisunlaisesti. Parin ihastuminen toisiinsa ei kipinöinyt kirjan sivuilla, vaan tuli jotenkin kuin ilmoitusasiana.
Oudoksuin vähän myös sitä, että välillä kirja loittoni tarkastelemaan 1600-luvun hollantilaisia maalauksia nykyajan katsojan näkökulmasta, etäännyttäen lukijan tarinan tässä-ja-nyt-tunnusta. Olisin mieluummin pysytellyt upoksissa historian hämärissä. Muuten Moggachin käyttämät vaihtuvat näkökulmat loivat minusta kirjaan toimivan, sopivasti loppua kohti kiihtyvän rytmin.
Tulppaanikuume tuo mieleen Tracy Chevalierin kirjat Tyttö ja helmikorvakoru ja Neito ja yksisarvinen. Kirjoilla on paljon yhteistä: historiaa taideteosten linssin läpi, aistivoimaista kerrontaa ja suuria tunteita. Näistä kolmesta parhaana muistelen ehkä Tyttöä ja helmikorvakorua, mutta nautittavia aikamatkoja tarjosivat kaikki.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Sara, Liisa ja Cathy. Ja Tulppaanikuumeesta on näköjään IMDB:n mukaan parhaillaan tekeillä myös ensi vuonna valmistuva elokuva. Mielenkiintoista!
Deborah Moggach: Tulip Fever. Vintage, 1999. 259 s. Ostettu käytettynä.
Minäkin pidin tästä paljon, ja samoin kuin sinulle, mieleeni tulivat myös Chevalierin romaanit. Ja tuo oli mukava uutinen, että kirjasta ollaan tekemässä elokuvaa. Se menee kyllä ilman muuta pakko nähdä -osastolle. :)
VastaaPoista