Anna Kortelainen: Rakkautta sattumalta

Ensimmäisellä lukumaratonillani toissa kesänä huomasin, että romaanien välissä oli mukavaa lukea ikään kuin pään nollaamiseksi jotain erilaista, mieluiten pitkien tarinoiden vastineeksi lyhyitä ja fiktion lomaan ei-fiktiota. Kesäkuisella lukumaratonilla tällaiseksi raikastavaksi välipalakirjaksi valikoitui Anna Kortelaisen Rakkautta sattumalta -kirjoituskokoelma.

Rakkautta sattumalta (2006) pohjautuu pääosin Kortelaisen Me Naisissa ja Turun Sanomissa julkaistuihin kolumneihin. Ne on ryhmitelty temaattisiin lukuihin, joiden otsikoina on ”Nainen”, ”Lapsi”, ”Työ”, ”Paha maailma?” ja ”Matka”. Kuudennessa ”Hänen nimensä” -luvussa Kortelainen palaa Virginie! -kirjansa maisemiin ja tunnelmiin.

Kolumnikokoelmilla on hyvät ja huonot puolensa, niin tälläkin. Toisaalta lyhyet kirjoitukset tarjoavat mahdollisuuden käsittelevät vaihtelevia aiheita vaihtelevista näkökulmista ja kipakastikin kommentoiden. Toisaalta päivä- ja viikkolehtiin kirjoitetut tekstit vanhenevat kirjana nopeasti. Antoisimmilta tuntuivat siis kokoelman ajattomimmat tekstit, kun taas kirjoituksissa, jotka kommentoivat niiden ilmestymisajankohtana vuosina 2003−2006 pinnalla olleita kohuja ja keskusteluja, tuntui jo ajan hammas.

Vahvimpia kannanottoja Kortelainen tarjoilee teksteissä, jotka käsittelevät naisen asemaa ja samaa sukupuolta olevien parien avioliitto- ja adoptio-oikeutta. Monet kolumnien ajatukset ja argumentit eivät sinänsä ole maailmaamullistavan ennenkuulumattomia vaan osa useinkin julkisessa keskustelussa toistuvia, mutta sujuvan kirjoittajan tekstit ovat silti mielenkiintoisia.

Kolumneissa on mukana niin yhteiskunnallisia kuin yksityisiäkin aiheita. Viimeinen luku, joka liittyy Virginie! -kirjaan, oli kirjan lukeneelle mielenkiintoinen kurkistus kirjailijan mietteisiin. Koskettavimmilta tuntuivat kirjan ehkä henkilökohtaisimmat kirjoitukset, lapsuutta ja vanhemmuutta käsittelevät. Liikutuin lukiessani esimerkiksi kirjoitusta pyöräilemään oppivasta tyttärestä tai viimeisestä matkasta lastenrattaiden kanssa.

Pysäköin vaunut, tyttäreni hypähti vapauteen ja pyrähti juoksuun. Minua itketti niin, etten osannut kuin puristaa aisaa ja pää painuksissa haparoida käsilaukkua vaunujen verkkokassista. Muuten kassi olikin tyhjä, ei varavaippoja, vaihtotutteja, helistimiä, ei mitään. Minun tyttöni se vain juoksi auringossa, jokaiseen askeleensa ihastuneena.

Anna Kortelainen: Rakkautta sattumalta. Kirjoituksia. Tammi, 2006. 165 s. Ostettu käytettynä.