Kirjan kantava ajatus on, että sosiaalisilla ilmiöillä on ”tipping point” eli käänteentekevä leimahduspiste, jolloin jokin hiljakseen pinnan alla porissut ilmiö yhtäkkiä leimahtaa liekkiin: alakulttuurissa itänyt trendi puhkaisee itsensä valtavirtaan tai yhteiskunnallinen kehityskulku muuttaa suuntaa. Esimerkkeinä Gladwell käyttää muun muassa junttipopoista muodikkaiksi muuttuneita Hush Puppies -kenkiä ja New Yorkin 1990-luvulla yllättäen laskuun kääntyneitä rikostilastoja.
Gladwellin mukaan leimahduspisteen saavuttamiseen tarvitaan oikeanlaisia ihmisiä, oikeanlaisia ilmiöitä ja oikeanlainen konteksti. Gladwell luokittelee trendien synnylle ja leviämiselle olennaiset ihmistyypit ”yhdistäjiin”, ”tietäjiin” ja ”myyntimiehiin”. Ideassa tai ilmiössä itsessään taas täytyy olla tarttumapintaa, joka tekee siitä huomiota herättävän, muistettavan ja kiinnostavan, ja ympäröivien olosuhteiden täytyy olla otolliset ”viruksen” leviämiselle.
Gladwellin teoriat ovat sinänsä varsin maalaisjärkisiä – ja esittävät monet asiat epäilemättä liiankin yksinkertaistettuina. Kuten aiemmin toista Gladwellin kirjaa lukiessani, tämänkin kirjan kohdalla mietin, miten monta tieteellisten tutkimustulosten ja tilastollisten tosiasioiden mutkaa Gladwell on mahtanut vetää suoraksi, jotta kasaan on saatu näin virtaviivainen kokonaisuus. Toisenlaisilla esimerkeillä tai Gladwellin esimerkkejä toisin tarkastelemalla voisi nimittäin varmasti päätyä aivan toisenlaisiinkin johtopäätöksiin.
No, viihdyttävää lukemista joka tapauksessa. Gladwell osaa kirjoittaa ihailtavan vetävästi, ja monet kirjan tarjoilemat esimerkit yllättävät ja antavat ajattelemisen aihetta.
Malcolm Gladwell: The Tipping Point: How Little Things Can Make a Big Difference. Abacus, 2012 (1st ed. 2000). 279 s. Suom. Leimahduspiste, Ajatus, 2007. Lainattu kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti