Olen yleensä enimmäkseen pihalla kirjallisista ilmiöistä tai ainakin ehdin niihin mukaan vasta jälkijunassa. En siis ole lukenut myöskään Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Lukumaratonin loppumetreillä, kun aikaa oli jäljellä enää vajaa tunti, käteen osui onneksi Kirjan ja ruusun päivän kylkiäiskirjaksi julkaistu Miniä (2012). Puoli vuotta uutuuksista jäljessä on minulle erinomainen suoritus. :)
Sen verran Mielensäpahoittajasta tiedän, että tajusin, kenen miniä kirjan nimihenkilö on. Joillekin sarjan aiemmat kirjat lukeneille bloggareille Miniä vaikuttaa alkaneen tuntua jo vähän vanhan idean lämmittelyltä, mutta minulle Kyrön huumori oli tuoretta tavaraa. Maailmojen sota espressokone-cityminiän ja kuoripottu-appiukon välillä oli hupaisaa luettavaa. Molempien osapuolien omituisuuksista irtosi roppakaupalla naulaan kantaan napsahtavia huomiota, joista tunnisti milloin itsensä, milloin sukulaisensa, milloin molemmat.
Ohut, vain vähän päälle satasivuinen kirja on nopealukuinen ja kevyt, mutta vitsien ja kommellusten taustalta ryömii etenkin kirjan lopussa esiin myös mieltä lämmittävää lempeyttä sekä nykyajalle jurputtavaa appiukkoa että kiireestä kiireeseen touhottavaa miniää kohtaan. Jotenkin Miniä sopi sikäli mainiosti jatkoksi juuri tätä kirjaa ennen lukemalleni Koirankynnen leikkaajalle. Pula-ajan Sysi-Suomen ja nykypäivän Euro-Suomen välillä on ehkä kohtalaisen kokoinen kuilu, mutta silti ne molemmat ovat olemassa meissä ja perheissämme – rinnakkain, limittäin, omalla sotkuisella tavallaan.
Miniä on luettu noin miljoonassa blogissa, joten enpä ryhdy linkittelemään, vaan lainaanpa vain Jorin valmiiksi googlaamat tulokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti