Viime aikoina työmatkojani on sulostuttanut Hélène Grémillonin Uskottuni (2010, suom. 2012). Itse asiassa viihdyin kirjan parissa niin hyvin, etten olisi pannut pahakseni, vaikka olisin aamuisin joutunut istumaan ratikassa ja metrossa hetken pidempäänkin!
Uskottuni alkaa, kun kustannustoimittajana työskentelevä pariisilainen Camille saa paksun kirjeen tuntemattomalta mieheltä nimeltä Louis. Kirjeitä tulee lisää, ja niiden kertoma tarina vuosikymmenten takaisista kätketyistä salaisuuksista alkaa askarruttaa Camillea. Miksi Louis kirjoittaa hänelle – ja miten tarina päättyy?
Kirjan teemat ovat vahvoja ja vetoavia. Epätoivo, syyllisyys, mahdoton rakkaus... Grémillon keskittyy yksilöihin, heidän kaikkein salaisimpiin ja mustimpiinkin tunteisiinsa, haluihinsa ja ajatuksiinsa. Taustalla syttyy toinen maailmansota. Miehitetyn Pariisin kaduille saapuvat saksalaiset sotilaat, mutta kotien seinien sisällä yhteiskunnan tragediat jäävät yksilön tragedioiden varjoon.
Nautin kirjassa siitä, miten henkilöt ja tapahtumat aukenivat lukijalle vähitellen ja miten tarinan eteneminen käänsi asioita aina uuteen valoon. Siksi en haluakaan kertoa juonesta enempää. Sanoin vain, että Grémillon onnistui minusta kirjoittamaan tunnetasolla uskottavasti henkilöistä, jotka ajautuvat äärimmäisyydessään melko epäuskottaviltakin vaikuttaviin tekoihin. Kirja sai miettimään, mistä kumpuavat syvin rakkaus ja syvin viha ja mihin kaikkeen ihminen onkaan valmis, kun ne ottavat hänestä vallan.
Anna-Maija Viitasen käännöstä oli sujuvaa lukea. En aina kovin mielelläni lue suomennoksia kirjoista, jotka voisin lukea alkukielelläkin, mutta Uskottuani lukiessa koin käännöksen luontevan tuntuiseksi.
Risuja kirjalle antaisin vain siitä, että välillä etenkin kirjan alkupuolella olin vähän hämmennyksissäni, kuka milloinkin olikaan kertojana. En tiedä, onko asiaa kirjan paperiversiossa selvennetty esimerkiksi erilaisin kirjasintyypein, mutta lukemassani e-kirjassa sellaisia ei ainakaan käytetty.
Osallistun kirjalla lukuhaasteisiin Vive la France! ja Ihminen sodassa.
Hélène Grémillon: Uskottuni. Otava, 2012. Ranskankielinen alkuteos Le Confident, Lattès, 2010. Suom. Anna-Maija Viitanen. Kansi: Emmi Kyytsönen. Ostettu Elisa Kirjasta, luettu puhelimella.
Uskottuni alkaa, kun kustannustoimittajana työskentelevä pariisilainen Camille saa paksun kirjeen tuntemattomalta mieheltä nimeltä Louis. Kirjeitä tulee lisää, ja niiden kertoma tarina vuosikymmenten takaisista kätketyistä salaisuuksista alkaa askarruttaa Camillea. Miksi Louis kirjoittaa hänelle – ja miten tarina päättyy?
Kirjan teemat ovat vahvoja ja vetoavia. Epätoivo, syyllisyys, mahdoton rakkaus... Grémillon keskittyy yksilöihin, heidän kaikkein salaisimpiin ja mustimpiinkin tunteisiinsa, haluihinsa ja ajatuksiinsa. Taustalla syttyy toinen maailmansota. Miehitetyn Pariisin kaduille saapuvat saksalaiset sotilaat, mutta kotien seinien sisällä yhteiskunnan tragediat jäävät yksilön tragedioiden varjoon.
Nautin kirjassa siitä, miten henkilöt ja tapahtumat aukenivat lukijalle vähitellen ja miten tarinan eteneminen käänsi asioita aina uuteen valoon. Siksi en haluakaan kertoa juonesta enempää. Sanoin vain, että Grémillon onnistui minusta kirjoittamaan tunnetasolla uskottavasti henkilöistä, jotka ajautuvat äärimmäisyydessään melko epäuskottaviltakin vaikuttaviin tekoihin. Kirja sai miettimään, mistä kumpuavat syvin rakkaus ja syvin viha ja mihin kaikkeen ihminen onkaan valmis, kun ne ottavat hänestä vallan.
Anna-Maija Viitasen käännöstä oli sujuvaa lukea. En aina kovin mielelläni lue suomennoksia kirjoista, jotka voisin lukea alkukielelläkin, mutta Uskottuani lukiessa koin käännöksen luontevan tuntuiseksi.
Risuja kirjalle antaisin vain siitä, että välillä etenkin kirjan alkupuolella olin vähän hämmennyksissäni, kuka milloinkin olikaan kertojana. En tiedä, onko asiaa kirjan paperiversiossa selvennetty esimerkiksi erilaisin kirjasintyypein, mutta lukemassani e-kirjassa sellaisia ei ainakaan käytetty.
Osallistun kirjalla lukuhaasteisiin Vive la France! ja Ihminen sodassa.
Hélène Grémillon: Uskottuni. Otava, 2012. Ranskankielinen alkuteos Le Confident, Lattès, 2010. Suom. Anna-Maija Viitanen. Kansi: Emmi Kyytsönen. Ostettu Elisa Kirjasta, luettu puhelimella.
Voi miten minäkin pidin tästä. Lumoa! Olen muutenkin huomannut usein ihastuvani ranskalaisiin kirjoihin...
VastaaPoistaKiva kuulla, Leena! Minua innostuttaa lukea tänä vuonna ranskalaisia kirjoja tuohon Vive la France -haasteeseen, sekä uudempaa että klassikoita.
Poista