Ali Smith: Hotel World

Ostin Ali Smithin Hotel Worldin (2001) divarista matkalukemiseksi. Tuumasin, että kirja, joka lupaa olevansa ”a passionate, funny, serious, captivating glimpse into the lives of five people connected to one branch of the ubiquitous Global Hotel chain” sopii hyvin luettavaksi lentokoneessa ja hotellihuoneessa.

Hyvä kirja olikin, vaikka takakannen perusteella odotin ehkä jotain kevyempää kuin mitä sain. Smithin kuvaama hotelli ja sen ihmiset eivät ole matkaesitteiden kauniita ja onnellisia kuvia. Kirjan tunnelma on pikemminkin melkoisen surumielinen.

Kirja on jaettu viiteen osaan, joista jokaisen keskiössä on eri henkilö. Ensimmäinen luku sai minut suorastaan häikäistymään niin ideallaan kuin toteutuksellaankin. Smithin kerronta on liikettä, tunnustelua, ripottelua – ajatusten virtaa, joka tuntui osuvalta ja omaperäiseltä. Näytteeksi kirjan ensimmäiset kappaleet:

         Woooooooo-
    hooooooo what a fall what a soar what a plummet what a dash into dark into light what a plunge what a glide thud crash what a drop what a rush what a swoop what a fright what a mad hushed skirl what a smash mush mash-up broke and gashed what a heart in my mouth what an end.
    What a life.
    What a time.
    What I felt. Then. Gone.
    Here's the story; it starts at the end. It was the height of the summer when I fell; the leaves were on the trees. Now it's the deep of the winter (the leaves fell off long ago) and this is it, my last night, and tonight what I want more than anything in the world is to have a stone in my shoe.

Mutta ensimmäinen luku olikin kirjan paras. Kirjan edetessä samoihin tapahtumiin ja henkilöihin aukeaa uusia näkökulmia, ja palapelin selkiytyminen vähitellen piti kyllä kiinnostustani yllä, mutta tunnustan silti alkaneeni jossain kirjan keskivaiheilla tylsistyä. Tajunnanvirta alkoi tuntua itsetarkoitukselliselta, tarinan kannalta turhalta, ja henkilöt sekavissa ajatuksissaan vellovilta harhailijoilta.

Loppupuolella piristyin, ja viimeisistä luvuista pidin taas. Siihen mennessä lukemiseen oli kuitenkin tullut jo sen verran pitkä tauko, etten enää oikein päässyt kirjaan täysillä sisään. Lukukokemuksen jälkimausta muodostui siis hajanainen yhdistelmä huikeutta ja latteutta. Innostuin Smithin kielen ja kerronnan kekseliäisyydestä ja siitä, miten kirjan juonta ja teemaa syvennettiin vähitellen eri henkilöiden havaintojen ja mielenliikkeiden kautta, mutta välillä olisin silti toivonut ehkä vähän vähemmän postmodernia otetta.

En tiedä, ovatko muut Smithin kirjat samanlaisia, mutta kokeilisin kyllä mielelläni. Neljän romaanin lisäksi kirjailija näkyy kirjoittaneen saman verran novellikokoelmia. Hotel Worldin perusteella uumoilen, että novellimuodossa Smithin tyyli voisi toimia erinomaisesti. Postmodernia pieninä annoksina, kiitos!

Ali Smith: Hotel World. Penguin Books, 2002 (first published 2001). 238 s. Ostettu käytettynä.