21. marraskuuta 2012

Mark Twain: The Adventures of Tom Sawyer (Lukudiplomi-haaste)

Kirjan kuvitusta. (Project Gutenberg)
Ihmemaa Ozin jatkoksi lisää amerikkalaista lastenkirjallisuutta: Mark Twainin The Adventures of Tom Sawyer (1876) eli Tom Sawyerin seikkailut.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja aluksi meinasin lopettaa kuuntelun saman tien, sillä lukija oli sama kuin Setä Tuomon tuvassa, jonka parissa tunsin jo saaneeni hänen äänestään tarpeekseni. No, eipä tuo kauan häirinnyt, ja oikeastaan oli ihan hauskaakin jatkaa seikkailuja 1800-luvun etelävaltioissa tutussa seurassa.

Ihmemaa Ozin kohdalla kirjoitin kirjan esipuheesta, jossa kirjailija selvittää tarkoitusperiään. Sellainen löytyy tästäkin. Twain kirjoittaa näin: ”Although my book is intended mainly for the entertainment of boys and girls, I hope it will not be shunned by men and women on that account, for part of my plan has been to try to pleasantly remind adults of what they once were themselves, and of how they felt and thought and talked, and what queer enterprises they sometimes engaged in.”

Nämä ”queer enterprises” ovat monenmoisia poikain kepposia. Tom on seikkailunhaluinen viikari, joka haluaisi olla merirosvo tai lainsuojaton, mutta jonka on pakko käydä koulua ja pestä korvantauksensa. Tom välttelee näitä ikäviä velvollisuuksia miten parhaiten taitaa, seuranaan muita kylän poikia ja tyttöjäkin joskus. Tomin tovereista mieleenpainuvin on huoleton Huckleberry Finn, jonka Twain nosti päähenkilöksi kirjan jatko-osassa eli Huckleberry Finnin seikkailuissa.

Esipuheestakin käy ilmi, että vaikka Twain kertoo Tomin seikkailuista kymmenvuotiaan elämään innolla eläytyen, näkökulma kirjassa on kultaisia poikavuosia muistelevan aikuisen. Paikoin Twain kommentoi Tomin ja kumppaneiden ajatuksia ja puuhia melkein irvaillen, vaikkakin aina hyväntahtoisesti: ”There comes a time in every rightly-constructed boy's life when he has a raging desire to go somewhere and dig for hidden treasure. This desire suddenly came upon Tom one day.”

Kepposten ja koiruuksien lomaan punoutuu myös jännittävämpi seikkailujuoni, jossa Tom saa vihiä pahamaineisen Intiaani-Joen synkistä puuhista, mistä seuraa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Poliittisesti korrekti nykylukija vaivaantuu hieman kirjan tavasta kuvailla kylän toisen luokan kansalaisia, ”injuneita” ja ”niggereitä”. Orjuus on Tom Sawyerin maailmassa vielä pulmatonta arkipäivää.

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja Lukudiplomi-haasteeseen.

LUKUDIPLOMITEHTÄVÄ 2/10

Kirjatarjotin: Sinuhen Ihmisiä-kirjatarjotin
Kirjailija: Mark Twain
Kirja: Tom Sawyerin seikkailut

Tehtävä (7. lk): 2. Laadi esittelyteksti päähenkilöstä ystäväkirjaan.
  1. Nimi: Thomas Sawyer
  2. Syntymäpäivä ja -vuosi: noin 11 vuotta sitten
  3. Kotipaikka: St. Petersburg, Missouri
  4. Lempinimet: Tom Sawyer, merirosvonimeltään Musta Kostaja
  5. Silmien ja hiusten värit: värillä ei väliä, hiukset kiharat (yäk, ällön tyttömäistä!)
  6. Perheenjäseneni: Polly-täti ja Sid-velipuoli
  7. Kouluni: tylsääää!
  8. Harrastukseni: aarteenetsintä
  9. Mieluisin TV-ohjelma: jaa mikä?
  10. Paras lukemani kirja: tylsääää!
  11. Hauskin kouluaine: välitunnit 
  12. Lempiruokani: itse pyydystetty ja nuotiolla paistettu kala
  13. Inhoan: pyhäkoulua
  14. Minusta tulee isona: merirosvo tai Robin Hood
  15. Hartain toiveeni: olla lainsuojaton ja tulla rikkaaksi
(Ystäväkirjan kysymykset lainasin täältä.)

P.S. Nippelitieto: Tom Sawyerin seikkailut on tiettävästi maailman ensimmäinen kirjoituskoneella kirjoitettu kirja!

Mark Twain: The Adventures of Tom Sawyer. 1876. Ladattu LibriVox-äänikirjana ja Project Gutenbergistä.

4 kommenttia:

  1. Hieno postaus, ja olet ymmärtänyt lukudiplomin idean, eli kirjan luku ei riitä, itsekin suoritan hd-canisin lukudiplomia, samalla tavalla, mutta julkaisen lopputuloksen kerralla.
    ***
    Tämä on ollut poikavuosien lempikirjani, ja ajattelin paneutua joskus tähän. Siinä on monta asiaa, jotka ymmärtää vasta aikuisena. Esim. Tomin veli Sid on perheen poika, Tom on vähän ylimääräinen, ihmisten hyväuskoisuus ja Twainin huomiot siitä sekä Huckleberry Finnin juoppo-isä, missä äiti? Näitä syvennetään kaikkia "jatko-osassa", joka minusta on vielä parempi. Huomasin aikuisena, että kirjassa on joitain asioita alleviivattu, mutta minusta teos on hyvin säilyttänyt tehonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska nähdä millaisia lukudiplomisuorituksia sinulta syntyy!

      Minä aloitin Tom Sawyerin perään Huckleberry Finnin äänikirjana. Siitä siis lisää lähiaikoina :)

      Poista
    2. Minä pidin pienenä Huckleberry Finnistä kovin, viime lukukokemus vahvisti tuntoja, mutta se on kyllä aika "episodimainen", olen kiinnostunut katsomaan, mitä "saat seikkailusta irti" :)
      ***
      Olisi kiinnostavaa tietää pitäisinkö monista poikakirjoista, jos en olisi lukenut niitä jo lapsena, joten niissä voi olla kultapölyä sivuilla.

      Poista
    3. Kultapöly on mainio ilmaus! Täytyy sanoa, että en näistä kirjoista varmasti tavoita samanlaisia tunnelmia kuin sinä, jos olet ne lapsena lukenut ja niistä pitänyt. Toistaiseksi minulla on ollut vähän tahmaista menoa Huckin kanssa, mutta se johtuu ehkä eniten äänikirjan lukijasta, jolla on jotenkin vähän unettava tyyli... Täytyy kuunnella virkeänä!

      Poista