Outi Nyytäjä: Heinäpaali roihuaa - näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta

Jos minun pitäisi mainita Bretagnesta viisi huomattavinta ja hienointa asiaa, ne olisivat mustavalkoinen lehmä, meri, tuuli, sade ja traktori. Traktorin lisäsin tähän listaan vasta kuluneella viikolla, koska en aikaisemmin ollut tajunnut sen täyttä käytännöllistä, humaania ja yhteiskunnallista merkitystä.

Itsekin ulkosuomalaisena olen aina kiinnostunut lukemaan ulkomailla asuvien suomalaisten (tai miksei muunkinmaalaisten) kokemuksia elämästä uudessa kotimaassaan. Outi Nyytäjän kolumnikokoelma Heinäpaali roihuaa – näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta (2004) kiinnosti siksikin, että pääsin kesällä ottamaan sen matkalukemiseksi viikonloppureissulle Bretagneen.

Heinäpaali roihuaa on toinen Nyytäjän kirjoittama Bretagne-aiheinen kirja. En ole lukenut vuonna 2002 Tammelta ilmestynyttä kokoelmaa Maailman laidalta – kertomuksia Bretagnesta, mutta veikkaan, että siinä tarkastellaan elämää Ranskan länsireunalla samankaltaisesta yhtä aikaa paikallisen asukkaan ja ulkopuolisen näkökulmasta kuin tässä kirjassa. Heinäpaalissa Nyytäjä tarjoilee muun muassa tällaisia huomioita kanssaihmisistään:

Hyvässä porvarillisessa elämäntavassa pidetään kiinni asioista, toimintatavoista, ihmisistä ja joskus syntyneistä viikoittaisista ja päivittäisistä aikarituaaleista. Ennen kaikkea pidetään kiinni syvälle juurtuneista ennakkoluuloista ja terveestä epäilystä. Itse asiassa tämä elämäntapa on ollut ranskalaisen elämän runko, niin oikealla kuin vasemmalla. Sitä ovat nyt murentaneet kaikensorttinen kansainvälisyyteen ja vauhdikkuuteen pyrkiminen ja amerikkalainen pikaruoka, joka ei ole tuottanut tähän maahan muuta kuin liikalihavuutta ja epävarmuutta siitä, onko elämä aivan kohdallaan.

Lyhyistä luvuista koostuvan jutustelevan kirjan lukaisee sutjakkaan. Silti kirja jäi minulta kesällä kesken ja tuli luettua loppuun vasta nyt, sillä loppujen lopuksi se ei imaissutkaan minua mukaansa aivan niin kuin olisin toivonut. Nyytäjän juttuja oli kyllä ihan mukava lukea, mutta takakannen kehujen perusteella olin odottanut kirjalta vielä oivaltavampaa otetta, terävämpää havainnointia ja purevampaa huumoria. Ehkä tiivis mitta on asettanut omat rajoituksensa käsittääkseni alun perin Anna-lehdessä kolumneina julkaistuille teksteille, mutta minusta tuntui kuin moni lupaavasti alulle päässyt idea olisi jäänyt jotenkin vähän kesken. Naapuruston värikkäät persoonat ja erikoiset sattumukset tulivat kyllä napakasti kuvatuiksi, mutta olisi ollut antoisampaa, jos niiden kautta olisi pureuduttu syvemmälle ranskalaiseen (bretagnelaiseen?) kulttuuriin tai ihmiselämän ja yhteiskunnan ilmiöihin ylipäätään. 

No, ihan mukava välipalakirja. Nyt kun vain olisi kyytipojaksi aitoa bretagnelaista omenasiideriä ja tattarikreppejä!

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Elma Ilona ja Marja.

Outi Nyytäjä: Heinäpaali roihuaa – näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta. Teos, 2004. Loisto-pokkari, 2008. 234 s. Saatu lahjaksi.