Katsoin viime talvena Tim Burtonin elokuvan Big Fish ja ihastuin sen mielikuvitukselliseen, taianomaiseen maailmaan. Kun elokuvaa innoittanut Daniel Wallacen romaani Big Fish: A Novel of Mythic Proportions (1998) siis tuli divarissa vastaan, se täytyi tietysti napata mukaan.Usein kirjoihin perustuvat elokuvat eivät vedä vertoja alkuperäisteokselle. Tällä kertaa taisin kuitenkin viehtyä enemmän Burtonin tulkinnasta. Ainekset ovat toki samat – kirjastahan elokuvankin ainekset ovat peräisin – mutta elokuvassa tarinan idea ja tunnelma venyivät minusta jotenkin vielä kiehtovampiin ulottuvuuksiin.
Wallacen romaanin kehyskertomuksessa kohtaavat kuolemansairas isä Edward Bloom ja tämän aikuinen poika William. Kahden sukupolven miesten viimeiset yhteiset hetket nähdään pojan näkökulmasta, ja niitä varjostaa Williamin kokemus siitä, ettei hän ole ehkä koskaan oppinut oikeasti tuntemaan isäänsä. Aika on käymässä vähiin. Edward, armoitettu tarinaniskijä ja hilpeä huuliveikko, ei suostu vakavoitumaan edes kuolinvuoteellaan, vaan jaksaa sairauden runtelemanakin torpedoida leikinlaskulla pojan yritykset puhua kerrankin vakavasti elämästä ja kuolemasta.
Isän ja pojan kohtaamisesta nähdään kirjan mittaan neljä eri versiota. Niiden välissä sukelletaan tarinoihin Edward Bloomin erikoislaatuisesta, seikkailuntäyteisestä elämästä. Kuten kirjan alaotsikko vihjaa, Edwardin edesottamukset saavat kertomuksissa myyttiset mittasuhteet. Hämmästyttävät sattumukset alkavat valtavasta, kummallisesta pilvestä, joka ilmestyy kuin ennusmerkkinä varjostamaan Alabaman kirkasta taivasta sinä päivänä, kun Edward syntyy. Pienokaisen kasvaessa pojasta mieheksi uroteot kasvavat samaan tahtiin.
Kirja ei juuri tarjoa selityksiä näille episodeille Edwardin elämästä. Ne lienevät isän pojalleen kertomia tarinoita, mutta mikä niissä on totta ja mikä mielikuvitusta? William ei taida tietää, eikä lukijakaan. Kirjassa tarinat jäävät irrallisemmiksi kuin elokuvassa, jossa Edward Bloomin ihmeellisen elämän palasista muodostuu selkeämmin juonellinen kokonaisuus. Juonen sommittelussa elokuvantekijät ovat ottaneet melko reippaasti vapauksia, mutta tarinoita on minusta tulkittu ja niiden aukkopaikkoja parsittu kirjan henkeä kunnioittaen.
Kaksi erilaista teosta, molemmat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Elokuvassa nautin sadunomaisuudesta: uskomattomien tarinoiden punoutumisesta pitkäksi, värikkääksi ketjuksi. Kirjan jälkimaku on sirpaleisempi, mutta ehkä siksi jotenkin lähempänä todellisen elämän kokemusta. Romaanin rakenne, jossa William ikään kuin kokeilee kertoa lukijalle – tai itselleen? – erilaisia versioita isänsä kuolemasta, tuo uuden, koskettavan ulottuvuuden Edward Bloomin hurjiin tarinoihin. Isän villi mielikuvitus käy pojan hermoille, mutta omena ei ehkä sittenkään putoa kauas puusta. Tarinankertojan poika kertoo tarinoita omalla tavallaan.
Daniel Wallace: Big Fish: A Novel of Mythic Proportions. Algonquin Books of Chapel Hill, 1998. Pokkaripainos Pocket Books, 2004. 180 s. Ostettu käytettynä.
Olen kokenut Big Fishin leffana ja se oli tosiaan sadunomaisuudessaan valloittava. Ja Ewan McGregor oli ihan loistava roolissaan. Toisaalta leffassa tosiaam teema (isän ja pojan suhde) jäi visuaalisuuden ja huikeiden tarinoiden jalkoihin. Se jäi miltei sivujuoneksi. Mutta silti ehdottomasti yksi lempparileffoistani. :)
VastaaPoistaElokuva on tosiaan yhtä visuaalisuuden juhlaa. Kirjassa taas se puoli jää vähemmälle, tarinat ovat vähemmän "kuvallisia".
PoistaEn ole koskaan ajatellut, vaikka pitäisi, että Tim Burtonin elokuva pohjautuu kirjaan! Pidän Burtonin elokuvista ja Big Fish on nimenomaisesti tarinankerronnan juhlaa. Tekee mieli lukea tämä kirjanakin!
VastaaPoistaMinä huomasin muistaakseni elokuvan alku- tai lopputeksteistä, että elokuva on "based on..." ja panin kirjan mieleen. Minulle tämä on Burtonin elokuvista tähänastinen suosikki.
PoistaKatjan tavoin minäkään en ole tullut ajatelleeksi, että tämäkin elokuva perustuu kirjaan! Rakastan Big Fish elokuvaa ja olen katsonut sen monet kerrat. Vaikka kirja ei nyt kuulostakaan ihan niin hurmaavalta kuin elokuva, haluaisin minäkin tämän joskus lukea. :)
VastaaPoistaElokuva on tosiaan ihana! Kirja oli rakenteeltaan ja tyyliltään aika erilainen, mutta samoja rakennuspalikoita toki oli mukana, ja hieno kokemus kirjakin oli.
PoistaHuikeaa törmätä tähän blogeissa, mahtavaa Luru! Itse ihastuin elokuvaan palavasti sen ilmestyessä ja hankin silloin myös kirjan, josta myös pidin kovasti. Elokuva tosin on visuaalisuudessaan ylivoimainen kirjalle.. mutta voisi olla hauska lukea tämä uudelleen. Toivottavasti moni muukin innostuu.
VastaaPoistaKiva kuulla, Linnea! Sekä kirja että elokuva ovat tosiaan hyviä!
PoistaMitenhän minulta on jäänyt huomaamatta, että tämä perustuu kirjaan! Elokuvan olen tosiaan nähnyt ja pidin siitä, joten pitää kyllä joskus tutustua tähän kirjaankin.
VastaaPoistaMinä olen alkanut oikein katsella elokuvien alku- ja lopputekstejä "sillä silmällä" - yllättävän moni perustuu kirjaan! On mielenkiintoista vertailla eri versioita samasta tarinasta.
Poista