Alkuvuoden elokuvaelämyksiä! Parin viime kuukauden aikana olen käynyt poikkeuksellisen usein elokuvissa, joten olen kerrankin kartalla jopa joistakin uutuuselokuvista.
Casse-tête chinois (2013)
Tämän elokuvan näin itse asiassa jo viime vuonna, mutta se unohtui aiemmilta listoilta. Cédric Klapischin Casse-tête chinois on jatkoa samoista henkilöistä kertoville aiemmille elokuville Auberge espagnole (Espanjalainen kimppakämppä) ja Les poupées russes (Sinkkuuden huuma, uh mikä suomennos!). Päähenkilö Xavier on jättänyt taakseen opiskelijaelämän ja kolmenkympin kriisin, mutta nelikymppisen perheenisän elämä ei ole helppoa sekään. Klapischin elokuvissa minua tuppaavat rasittamaan ärsyttävät henkilöt ja hieman teennäisen tuntuiset juonikuviot, mutta toisaalta on virkistävää, että romanttisen ihmissuhdekomedian aineksiin sekoitetaan vähän ei-kaavamaisempaa twistiä.
Napapiirin sankarit (2010)
Mies oli nähnyt tämän Dome Karukosken elokuvan trailerin netissä ja halusi nähdä suomalaisen elokuvan. En odottanut suuria, mutta kaikkine kliseineen ja kökköine vitseineenkin elokuva olikin kohelluskomediagenrensä edustajana ihan mukiinmenevää katsottavaa. Pohjoisen eksotiikkaa ainakin löytyi!
The Wolf of Wall Street (2013)
Jos tästä elokuvasta puoletkaan perustuu todella tositapahtumiin, pörssihai Jordan Belfort eli 1980- ja 90-luvuilla melkoista elämää. Hurjaa menoa, hyvä elokuva.
La Bohème
Erilainen elokuvaelämys: taltiointi Giacomo Puccinin oopperan La Bohème esityksestä Salzburgin musiikkijuhlilla. Oli vähän outoa seurata oopperaa valkokankaalta, mutta toisaalta tällainen ”kevytversio” ei ollut hullumpi tapa simuloida aitoa elämystä. Live-esityksen tunnelmaa taltiointi ei toki tavoita, mutta minunlaiselleni noviisiamatöörille esimerkiksi äänen laatu oli aivan riittävä. Oli myös hauskaa, että laulajat pääsi näkemään läheltä, vaikka kuvaaja innostui minusta zoomailemaan välillä vähän liikaakin. Suurin pettymys esityksen suhteen oli lavastus ja puvustus, jotka oli tässä tulkinnassa siirretty 1800-luvulta nykyaikaan. Minä haluan oopperassa nähdä myös komeita lavasteita ja kauniita pukuja, en vain kulahtaneita arkivaatteita!
Philomena (2013)
Martin Sixsmithin tosipohjaiseen kirjaan (jonka on vastikään lukenut ainakin Norkku) ja perustuva elokuva kertoo irlantilaisnaisesta, joka on viisikymmentä vuotta kaivannut aikoinaan adoptoitavaksi antamaansa aviotonta lastaan. Toimittaja Sixsmith alkaa auttaa Philomenaa lapsen jäljittämisessä. Koskettava tarina, ja sekä aina upea Judi Dench että Steve Coogan olivat pääosissa erinomaisia.
Saving Mr. Banks (2013)
Philomenaa ennen näytettiin tämän elokuvan traileri, joka sekin vaikutti mielenkiintoiselta: Maija Poppasen kirjoittaja P. L. Travers matkustaa Hollywoodiin neuvottelemaan Walt Disneyn kanssa kirjansa elokuvaoikeuksien myynnistä. Vastahakoisen, itsepäisen kirjailijan (Emma Thompson) ja innokkaan viihdemiehen (Tom Hanks) köydenvedosta syntyy mukava elokuva. Amerikkalaisella kaavalla mennään – kyseessä on sentään Disney-elokuva Disneystä – mutta sokeria ei ollut mukana liian suuri spoonful.
Supercondriaque (2014)
Ranskalainen uutuuskomedia. Tämä ei innostanut minua suoraan sanottuna yhtään – kärsin ennakkoluuloista ranskalaisten komedioiden suhteen – mutta katsottiinpa nyt kuitenkin. Hysteerisen luulosairaasta miekkosesta kertova elokuva juuri revitellyt nauruhermojani, muttei myöskään ollut niin huono kuin olin trailerin perusteella pelännyt.
Casse-tête chinois (2013)Tämän elokuvan näin itse asiassa jo viime vuonna, mutta se unohtui aiemmilta listoilta. Cédric Klapischin Casse-tête chinois on jatkoa samoista henkilöistä kertoville aiemmille elokuville Auberge espagnole (Espanjalainen kimppakämppä) ja Les poupées russes (Sinkkuuden huuma, uh mikä suomennos!). Päähenkilö Xavier on jättänyt taakseen opiskelijaelämän ja kolmenkympin kriisin, mutta nelikymppisen perheenisän elämä ei ole helppoa sekään. Klapischin elokuvissa minua tuppaavat rasittamaan ärsyttävät henkilöt ja hieman teennäisen tuntuiset juonikuviot, mutta toisaalta on virkistävää, että romanttisen ihmissuhdekomedian aineksiin sekoitetaan vähän ei-kaavamaisempaa twistiä.
Mies oli nähnyt tämän Dome Karukosken elokuvan trailerin netissä ja halusi nähdä suomalaisen elokuvan. En odottanut suuria, mutta kaikkine kliseineen ja kökköine vitseineenkin elokuva olikin kohelluskomediagenrensä edustajana ihan mukiinmenevää katsottavaa. Pohjoisen eksotiikkaa ainakin löytyi!
Jos tästä elokuvasta puoletkaan perustuu todella tositapahtumiin, pörssihai Jordan Belfort eli 1980- ja 90-luvuilla melkoista elämää. Hurjaa menoa, hyvä elokuva.
Erilainen elokuvaelämys: taltiointi Giacomo Puccinin oopperan La Bohème esityksestä Salzburgin musiikkijuhlilla. Oli vähän outoa seurata oopperaa valkokankaalta, mutta toisaalta tällainen ”kevytversio” ei ollut hullumpi tapa simuloida aitoa elämystä. Live-esityksen tunnelmaa taltiointi ei toki tavoita, mutta minunlaiselleni noviisiamatöörille esimerkiksi äänen laatu oli aivan riittävä. Oli myös hauskaa, että laulajat pääsi näkemään läheltä, vaikka kuvaaja innostui minusta zoomailemaan välillä vähän liikaakin. Suurin pettymys esityksen suhteen oli lavastus ja puvustus, jotka oli tässä tulkinnassa siirretty 1800-luvulta nykyaikaan. Minä haluan oopperassa nähdä myös komeita lavasteita ja kauniita pukuja, en vain kulahtaneita arkivaatteita!
Martin Sixsmithin tosipohjaiseen kirjaan (jonka on vastikään lukenut ainakin Norkku) ja perustuva elokuva kertoo irlantilaisnaisesta, joka on viisikymmentä vuotta kaivannut aikoinaan adoptoitavaksi antamaansa aviotonta lastaan. Toimittaja Sixsmith alkaa auttaa Philomenaa lapsen jäljittämisessä. Koskettava tarina, ja sekä aina upea Judi Dench että Steve Coogan olivat pääosissa erinomaisia.
Philomenaa ennen näytettiin tämän elokuvan traileri, joka sekin vaikutti mielenkiintoiselta: Maija Poppasen kirjoittaja P. L. Travers matkustaa Hollywoodiin neuvottelemaan Walt Disneyn kanssa kirjansa elokuvaoikeuksien myynnistä. Vastahakoisen, itsepäisen kirjailijan (Emma Thompson) ja innokkaan viihdemiehen (Tom Hanks) köydenvedosta syntyy mukava elokuva. Amerikkalaisella kaavalla mennään – kyseessä on sentään Disney-elokuva Disneystä – mutta sokeria ei ollut mukana liian suuri spoonful.
Ranskalainen uutuuskomedia. Tämä ei innostanut minua suoraan sanottuna yhtään – kärsin ennakkoluuloista ranskalaisten komedioiden suhteen – mutta katsottiinpa nyt kuitenkin. Hysteerisen luulosairaasta miekkosesta kertova elokuva juuri revitellyt nauruhermojani, muttei myöskään ollut niin huono kuin olin trailerin perusteella pelännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti