Vuonna 2018 luin parin edellisen vuoden tapaan hyvin vähän. En edes kirjoittanut lukemiani kirjoja muistiin, joten vähistä luetuista on näin vuoden loppuun mennessä saattanut jo unohtuakin osa.
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (2017)
Taattua Westö-laatua ja tuttuja Westö-teemoja. Haikea katse nuoruusvuosiin, lähimenneisyyden vuosikymmeniä halkova sukusaaga, monimutkaiset ihmissuhteet, suomenruotsalaisuus. Toimii! Kirja piti kesälomalaisen tiukasti otteessaan.
Sarah Dunant: The Birth of Venus (2003) (Venuksen syntymä)
Innostun aina taiteilijoiden elämää ja taideteosten syntyä fiktionalisoivista kirjoista – Tyttö ja helmikorvakoru, Neito ja yksisarvinen, Tulppaanikuume ja niin edelleen. Tässä romaanissa sukelletaan renessanssiajan Firenzeen, jossa rikkaan perheen omapäinen Alessandra-tytär kasvaa naiseksi samalla, kun kaupungin kukoistava, vapaamielinen ilmapiiri rusentuu sitä pelolla hallitsevan dominikaanimunkki Savonarolan vallan alle.
Kirja on runsas ja verevä, ja nautin sen tarjoamasta sukelluksesta historialliseen Firenzeen. Alessandran rakkaustarina sen sijaan ei vetänyt mukaansa aivan samalla voimalla. Minun oli jotenkin vaikea eläytyä siihen, mitä rohkea ja voimakastahtoinen Alessandra näki sydämensä valitussa.
Sue Monk Kidd: The Secret Life of Bees (2001) (Mehiläisten salaisuudet)
Naisenergiaa ja mehiläisten surinaa 1960-luvun Etelä-Carolinan paahteessa. Kirjan kuvaama aikakausi ja arjen taustalla mullertavat yhteiskunnalliset teemat toivat mieleen Piiat, ja jotain samaa oli myös romaanin jotenkin hyvin ”amerikkalaisen” tuntuisessa kerronnassa – sujuvasti etenevä kerronta, huolellisesti sommiteltu rakenne, taiten sirotellut teemat. Mukaansatempaava lukuromaani!
Walter Kirn: Up in the Air (2001)
Pidin George Clooneyn ja Anna Kendrickin tähdittämästä tähän kirjaan pohjautuvasta elokuvasta, joten olin kiinnostunut lukemaan divarista löytyneen kirjan. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että pidin romcom-filtterillä käsitellystä elokuvasta enemmän kuin alkuperäisteoksesta, joka teki hyvän ensivaikutelman, mutta ei sitten tuntunut etenevän oikein minnekään.
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013)
Paljon huomiota herättänyt ja kehuja kerännyt romaani nuoren lestadiolaisparin ja -perheen elämästä vakuutti minutkin. Kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu kirja. Vilja ja Aleksi herättivät minussa syvää myötätuntoa pyrkimyksissään tehdä oikein ja hyvää, ja pidin siitä, miten moniulotteisesti ja herkästi Rauhala käsitteli valtavia ja vaikeita teemojaan – uskoa, rakkautta, yksilön ja yhteisön rajankäyntiä.
Ville Similä ja Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä (2018)
Ysärinostalgiaa! En ollut aikoinani mikään megafani, mutta kuuntelin toki innolla Ultra Brata, ja kappaleet ovat tukevasti mielessä edelleen. Bändin vaiheita kertaava kirja oli mielenkiintoista lukea. Välillä yksityiskohtiin syvennyttiin ehkä turhankin perusteellisesti, mutta muutoin oikein mukavasti muistoja kutkutteleva pala suomalaista kulttuurihistoriaa.
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (2017)
Taattua Westö-laatua ja tuttuja Westö-teemoja. Haikea katse nuoruusvuosiin, lähimenneisyyden vuosikymmeniä halkova sukusaaga, monimutkaiset ihmissuhteet, suomenruotsalaisuus. Toimii! Kirja piti kesälomalaisen tiukasti otteessaan.
Sarah Dunant: The Birth of Venus (2003) (Venuksen syntymä)
Innostun aina taiteilijoiden elämää ja taideteosten syntyä fiktionalisoivista kirjoista – Tyttö ja helmikorvakoru, Neito ja yksisarvinen, Tulppaanikuume ja niin edelleen. Tässä romaanissa sukelletaan renessanssiajan Firenzeen, jossa rikkaan perheen omapäinen Alessandra-tytär kasvaa naiseksi samalla, kun kaupungin kukoistava, vapaamielinen ilmapiiri rusentuu sitä pelolla hallitsevan dominikaanimunkki Savonarolan vallan alle.
Kirja on runsas ja verevä, ja nautin sen tarjoamasta sukelluksesta historialliseen Firenzeen. Alessandran rakkaustarina sen sijaan ei vetänyt mukaansa aivan samalla voimalla. Minun oli jotenkin vaikea eläytyä siihen, mitä rohkea ja voimakastahtoinen Alessandra näki sydämensä valitussa.
Sue Monk Kidd: The Secret Life of Bees (2001) (Mehiläisten salaisuudet)
Naisenergiaa ja mehiläisten surinaa 1960-luvun Etelä-Carolinan paahteessa. Kirjan kuvaama aikakausi ja arjen taustalla mullertavat yhteiskunnalliset teemat toivat mieleen Piiat, ja jotain samaa oli myös romaanin jotenkin hyvin ”amerikkalaisen” tuntuisessa kerronnassa – sujuvasti etenevä kerronta, huolellisesti sommiteltu rakenne, taiten sirotellut teemat. Mukaansatempaava lukuromaani!
Walter Kirn: Up in the Air (2001)
Pidin George Clooneyn ja Anna Kendrickin tähdittämästä tähän kirjaan pohjautuvasta elokuvasta, joten olin kiinnostunut lukemaan divarista löytyneen kirjan. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että pidin romcom-filtterillä käsitellystä elokuvasta enemmän kuin alkuperäisteoksesta, joka teki hyvän ensivaikutelman, mutta ei sitten tuntunut etenevän oikein minnekään.
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013)
Paljon huomiota herättänyt ja kehuja kerännyt romaani nuoren lestadiolaisparin ja -perheen elämästä vakuutti minutkin. Kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu kirja. Vilja ja Aleksi herättivät minussa syvää myötätuntoa pyrkimyksissään tehdä oikein ja hyvää, ja pidin siitä, miten moniulotteisesti ja herkästi Rauhala käsitteli valtavia ja vaikeita teemojaan – uskoa, rakkautta, yksilön ja yhteisön rajankäyntiä.
Ville Similä ja Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä (2018)
Ysärinostalgiaa! En ollut aikoinani mikään megafani, mutta kuuntelin toki innolla Ultra Brata, ja kappaleet ovat tukevasti mielessä edelleen. Bändin vaiheita kertaava kirja oli mielenkiintoista lukea. Välillä yksityiskohtiin syvennyttiin ehkä turhankin perusteellisesti, mutta muutoin oikein mukavasti muistoja kutkutteleva pala suomalaista kulttuurihistoriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti