Enpäs ole hetkeen kirjoittanut viime kuukausina katsotuista elokuvista. Kirjojen lukeminen ja varsinkin niistä kirjoittaminen on vähän jumissa, joten otetaanpa edes leffoja!
La Cenerentola
Oopperaa elokuvissa: taltiointi Gioacchino Rossinin oopperasta La Cenerentola Barcelonan Gran Teatre del Liceussa 2008. Pidin tästä enemmän kuin edellisen kerran La Bohèmesta. Tuhkimon tarina on vanha kunnon hyvän mielen satu, musiikki helmeili, ja lavastus ja puvustus yhdistivät nokkelasti 1700-lukua ja modernia tyylittelyä. Miinusta tosin äänityksen laadusta, joka oli harmillisen puuroinen.
Così fan tutte
Tämä vasta olikin hyvä! Mozartin Così fan tutte Salzburgin musiikkijuhlilta 2009, ohjaus Claus Guth. Oopperan tuominen nykyaikaan ei tässä tuntunut väkinäiseltä (no, jätetään huomiotta lauleskelut miekkojen esiin vetämisestä ynnä muusta), vaan oivaltavasti ja tyylikkäästi toteutetulta. Olin kuvitellut Così fan tuttea hilpeäksi parinvaihtokomediaksi, mutta vaikuttavasti näyttelevä pääroolinelikko taustallaan paholaismainen Don Alfonso tekivät oopperasta ajatuksia herättävän.
Seven Pounds (2008)Kaveri suositteli, mutta minä en erityisesti ihastunut tähän elokuvaan. Will Smith näytteli minusta jokseenkin pökkelösti miestä, jota kalvaa menneisyyden velka (kurtistuneet kulmat ja mutrusuu merkkeinä sisäisestä kärsimyksestä). Tuntui, että elokuva yritti olla koskettava draama, joka saa katsojan hymyilemään kyynelten läpi täynnä uskoa ihmiskuntaan, mutta ei onnistunut. Itse asiassa elokuvan sanoma oli minusta aika sairas.
Joaquin Phoenixistä on tulossa yksi lempinäyttelijöistäni. Innolla odottamani Her vastasi odotuksiin: hieno elokuva miehestä, joka rakastuu tietokoneensa käyttöjärjestelmään. Omaperäisestä ideasta syntyy mietteliäs tutkielma rakkaudesta, yksinäisyydestä ja inhimillisyydestä, ja Phoenix on taas loistava. Elokuvan verkkainen rytmi teki koko katselukokemuksesta jotenkin unenomaisen.
Eläinmaailman ihmeitä. Materiaali on peräisin simpansseja niiden aidossa elinympäristössä seuranneelta kuvausryhmältä, ja sen pohjalta on sommiteltu tarina pikku simpanssipojan elämästä. On ne vaan aika liikuttavia otuksia!
Näin tämän aikoinaan elokuvateatterissa ja muistan pitäneeni. Toinen katselukerta oli nyt vähän pettymys. Ehkä aika oli kullannut muistot, makuni on muuttunut tai elokuva kestänyt heikosti aikaa? Ihan ookoo katseltavaa tämä kai edelleen oli, mutta tuntui jotenkin venytetyltä ja epäuskottavalta.
Ranskalainen elokuva, josta en oikein tiennyt oliko se lintu vai kala, mutta ihan kiinnostavaa katseltavaa. Pariisilaisen porvarisperheen iäkäs isä innostuu tekemään hyvän teon auttamalla hädänalaista maahanmuuttajaa. Lakimiespoika ja lääkäritytär nyökyttelevät, kunnes selviää, että kyseinen maahanmuuttaja on hemaiseva nuori nainen ja auttaminen tarkoittaa avioliittoa. Komedia, satiiria, draamaa, yhteiskuntakritiikkiä? En ole varma, oliko tyylilaji vähän hakusessa vai tarkoituksella jonkinlainen näiden sekoitus, mutta ainakaan elokuva ei tuntunut ennalta-arvattavalta.
La Boum (1980)
Kuulemma kaikkien ranskalaisten tuntema leffa, joka teki Sophie Marceaun tunnetuksi. Sympaattinen elokuva 13-vuotiaan Vicin elämästä juuri niin ihanana ja kamalana kuin elämä 13-vuotiaana voi olla. Hurmaavan 80-lukuinen meininki!
Katsoin itse pari päivää sitten tuon Her elokuvan ensimmäisen kerran. Se oli kyllä todella kaunista katseltavaa. Pidin juuri tuosta verkkaisesta tunnelmasta.
VastaaPoista